Turpo http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Tue, 16 Oct 2018 07:43:09 +0300 fi Boikotoikaa inttiä! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia <p>Varusmiehet on petetty, jälleen kerran. Vaalikausi on lopuillaan, eikä korjausta asevelvollisten taloudelliseen ahdinkoon saatu; edes oikeistokonservatiivisella hallituksella ei ollut silmää varusmiesten rahahuolille. Suomi 100 -juhlavuosi ja Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlinta olisivat tarjonneet luontevan tilaisuuden hoitaa asepalvelusta suorittavien toimeentulo kuntoon.</p><p>Mutta kun ei niin ei.</p><p>Tilanne on sanalla sanoen häpeällinen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan varusmies saa päivärahaa 5,10 euroa. Muutama vuosikymmen sitten päiväraha oli epävirallisesti sidottu&nbsp;<em>kahvi, munkki ja tupakka-aski -</em>indeksiin, nyt ei päästä edes siihen.&nbsp;</p><p>Samalla kun muu yhteiskunta on vaurastunut, varusmiesten kurjuus on syventynyt.</p><p>Nykyisillä päivärahoilla on vaikea selvitä velkaantumatta. Jos varusmies tekee lomapäivänä pääkaupunkiseudulla yhden seutuliikennematkan bussilla (4,20 e), loppupäiväksi jää 90 senttiä. Kaksi matkaa vie jo konkurssiin. Jos hän asuu yksin, päiväraha ei riitä ruokaan, ei kotivakuutukseen, ei puhelinlaskuun...</p><p>Niinpä monet palveluksessa olevat turvautuvat pikavippeihin, joissa on kohtuuttomat korot ja niin lyhyt takaisinmaksuaika, että ne ovat tuhon tie.</p><p>Toki joukossa on paljon onnekkaitakin. Ne miehet, jotka ovat sattuneet syntymään riittävän varakkaaseen perheeseen, saavat usein apua vanhemmiltaan ja selviävät palveluksesta taloudellisesti.</p><p>Ei siis tarvitse edes puuttua siihen, että armeija aiheuttaa räikeän epätasa-arvon sukupuolten välille. Asepalvelus johtaa huomattavaan eriarvoisuuteen myös saman sukupuolen sisällä, kun kotitaustan merkitys korostuu.</p><p>Valitettavasti voikin tiivistää, että mikään yksittäinen instituutio ei tuota yhteiskuntaan niin paljon eriarvoisuutta kuin Puolustusvoimat.</p><p>Vertailun vuoksi: muissa Pohjoismaissa päivärahat ovat suunnilleen kolminkertaiset. Niissä palveluksen päättävälle maksetaan myös tuhti kotiuttamisraha, jonka turvin selviää alkuajat siviilissä.</p><p>Välillä ministerien toiminta varusmiehiä vastaan on suorastaan törkeää. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre piti aikoinaan tärkeänä, että palvelusajalta ei kerry eläkettä &ndash; vaikka samalla päätettiin, että eläke karttuu kun opiskelee, hoitaa kotona lapsia tai on ansiopäivärahalla työttömänä. Puolustusministeri Elisabeth Rehn puolestaan poisti kotiuttamisrahan, joten palveluksen päätteeksi varusmiehet putoavat tyhjän päälle.</p><p>Kotiuttamisrahan palauttaminen, päivärahojen korottaminen kohtuullisiksi ja eläkekertymän käyttöönotto eivät maksaisi mahdottomia. Hallituksella oli esimerkiksi varaa keventää upporikkaiden perintö- ja lahjaveroa 12 miljoonalla eurolla. Pelkästään tuolla summalla olisi saatu kaikille palveluksen päättäville 300 euron kotiuttamisraha ja sen päälle vielä euron korotus päivärahoihin.</p><p>Vaikea kuvitella, että ökyrikkaat tarvitsivat noita rahoja enemmän kuin pikavippien kanssa painivat asevelvolliset.</p><p>Varusmiesten onneton tilanne ei vain näytä kiinnostavan ketään, olipa taloudessa hyvät tai huonot ajat tai puikoissa mikä hallitus ja eduskunta hyvänsä. Tarvitaankin ilmeisesti kunnon protesteja. Täytyy toivoa, että varsinkin köyhien perheiden lapset alkaisivat boikotoida inttiä.</p><p>Boikotin kevytversio on se, että vapautus otetaan näennäisesti mielenterveyssyillä. Mutta toivottavasti nuorista miehistä löytyy niin paljon ryhtiä ja rohkeutta, että yhä useampi valitsisi jalkapantarangaistuksen tai jopa vankilan.</p><p>Koululaitoksenkin on tehtävä osansa. Koulussa nuoria pitää kannustaa kriittiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan syrjiviä ja seksistisiä rakenteita, jollainen nykymuotoinen asevelvollisuus on.</p><p>Jos protesti alkaisi levitä, sen sentään luulisi herättelevän poliitikkoja huomaamaan, että sukupuoli-apartheidiin perustuva ja köyhien perheiden nuoret ahtaalle ajava asevelvollisuusmalli on tullut tiensä päähän, ja tilalle saadaan nykyaikainen ja tasa-arvoinen puolustusratkaisu &ndash; muiden Euroopan maiden tapaan.</p><p>On niitä boikotteja pantu pystyyn pienemmistäkin syistä.</p><p>&nbsp;</p> Varusmiehet on petetty, jälleen kerran. Vaalikausi on lopuillaan, eikä korjausta asevelvollisten taloudelliseen ahdinkoon saatu; edes oikeistokonservatiivisella hallituksella ei ollut silmää varusmiesten rahahuolille. Suomi 100 -juhlavuosi ja Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlinta olisivat tarjonneet luontevan tilaisuuden hoitaa asepalvelusta suorittavien toimeentulo kuntoon.

Mutta kun ei niin ei.

Tilanne on sanalla sanoen häpeällinen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan varusmies saa päivärahaa 5,10 euroa. Muutama vuosikymmen sitten päiväraha oli epävirallisesti sidottu kahvi, munkki ja tupakka-aski -indeksiin, nyt ei päästä edes siihen. 

Samalla kun muu yhteiskunta on vaurastunut, varusmiesten kurjuus on syventynyt.

Nykyisillä päivärahoilla on vaikea selvitä velkaantumatta. Jos varusmies tekee lomapäivänä pääkaupunkiseudulla yhden seutuliikennematkan bussilla (4,20 e), loppupäiväksi jää 90 senttiä. Kaksi matkaa vie jo konkurssiin. Jos hän asuu yksin, päiväraha ei riitä ruokaan, ei kotivakuutukseen, ei puhelinlaskuun...

Niinpä monet palveluksessa olevat turvautuvat pikavippeihin, joissa on kohtuuttomat korot ja niin lyhyt takaisinmaksuaika, että ne ovat tuhon tie.

Toki joukossa on paljon onnekkaitakin. Ne miehet, jotka ovat sattuneet syntymään riittävän varakkaaseen perheeseen, saavat usein apua vanhemmiltaan ja selviävät palveluksesta taloudellisesti.

Ei siis tarvitse edes puuttua siihen, että armeija aiheuttaa räikeän epätasa-arvon sukupuolten välille. Asepalvelus johtaa huomattavaan eriarvoisuuteen myös saman sukupuolen sisällä, kun kotitaustan merkitys korostuu.

Valitettavasti voikin tiivistää, että mikään yksittäinen instituutio ei tuota yhteiskuntaan niin paljon eriarvoisuutta kuin Puolustusvoimat.

Vertailun vuoksi: muissa Pohjoismaissa päivärahat ovat suunnilleen kolminkertaiset. Niissä palveluksen päättävälle maksetaan myös tuhti kotiuttamisraha, jonka turvin selviää alkuajat siviilissä.

Välillä ministerien toiminta varusmiehiä vastaan on suorastaan törkeää. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre piti aikoinaan tärkeänä, että palvelusajalta ei kerry eläkettä – vaikka samalla päätettiin, että eläke karttuu kun opiskelee, hoitaa kotona lapsia tai on ansiopäivärahalla työttömänä. Puolustusministeri Elisabeth Rehn puolestaan poisti kotiuttamisrahan, joten palveluksen päätteeksi varusmiehet putoavat tyhjän päälle.

Kotiuttamisrahan palauttaminen, päivärahojen korottaminen kohtuullisiksi ja eläkekertymän käyttöönotto eivät maksaisi mahdottomia. Hallituksella oli esimerkiksi varaa keventää upporikkaiden perintö- ja lahjaveroa 12 miljoonalla eurolla. Pelkästään tuolla summalla olisi saatu kaikille palveluksen päättäville 300 euron kotiuttamisraha ja sen päälle vielä euron korotus päivärahoihin.

Vaikea kuvitella, että ökyrikkaat tarvitsivat noita rahoja enemmän kuin pikavippien kanssa painivat asevelvolliset.

Varusmiesten onneton tilanne ei vain näytä kiinnostavan ketään, olipa taloudessa hyvät tai huonot ajat tai puikoissa mikä hallitus ja eduskunta hyvänsä. Tarvitaankin ilmeisesti kunnon protesteja. Täytyy toivoa, että varsinkin köyhien perheiden lapset alkaisivat boikotoida inttiä.

Boikotin kevytversio on se, että vapautus otetaan näennäisesti mielenterveyssyillä. Mutta toivottavasti nuorista miehistä löytyy niin paljon ryhtiä ja rohkeutta, että yhä useampi valitsisi jalkapantarangaistuksen tai jopa vankilan.

Koululaitoksenkin on tehtävä osansa. Koulussa nuoria pitää kannustaa kriittiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan syrjiviä ja seksistisiä rakenteita, jollainen nykymuotoinen asevelvollisuus on.

Jos protesti alkaisi levitä, sen sentään luulisi herättelevän poliitikkoja huomaamaan, että sukupuoli-apartheidiin perustuva ja köyhien perheiden nuoret ahtaalle ajava asevelvollisuusmalli on tullut tiensä päähän, ja tilalle saadaan nykyaikainen ja tasa-arvoinen puolustusratkaisu – muiden Euroopan maiden tapaan.

On niitä boikotteja pantu pystyyn pienemmistäkin syistä.

 

]]>
72 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia#comments Kotimaa Asepalvelus Eriarvoisuus köyhyys Turpo Tue, 16 Oct 2018 04:43:09 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia
Venäjä rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan <p>Suomessa monet ajattelevat, etteivät ydinaseet kosketa meitä. Ne ovat suurvalta-aseita, jotka koskevat vain suurvaltoja emmekä voi niihin juurikaan vaikuttaa.</p><p>Suomessa ei ole ydinaseita, joten tuskinpa tänne Venäjäkään ydinasein hyökkää, on monen mielipide. Ydinaseiden muodostama sotilaallinen pelote on Suomessa asia, josta ei parane keskustella. Sama poliittinen kulttuuri on myös Ruotsissa, muttei esimerkiksi Nato-maa Norjassa.</p><p>Tuo ydinaseisiin liittyvä edellä kuvattu ajatusmaailma on Suomen ja Ruotsin kohdalla väärä. Väitän, että se on täysin väärä kylmän sodan jälkeisessä nykymaailmassa. Suomi ja Ruotsi eivät ole eivätkä elä ydinaseettomassa lintukodossa.</p><p>Sotilasstrategissa Venäjä erottelee laajuuden suhteen kolme eri konfliktiryhmää. Nämä ryhmät ovat paikallinen konflikti, alueellinen konflikti ja laajamittainen konflikti. Venäjän sotilasstrategia jakautuu siis laajuuskäsityksessä kolmeen osaan.</p><p>Ydinaseet kuuluvat Venäjän jokaiseen kolmeen konfliktiryhmään, siis jo paikalliseen konfliktiin. Suomessa johtavana ajatusmallina on vielä vallalla Neuvostoliiton ja Naton harjoittama kylmänsodan aikainen konfliktimalli, jossa ydinaseet kuuluivat vain laajamittaiseen konfliktiin, maailmanlaajuiseen ydinsotaan, jota torjuttiin ydinaseiden kauhun tasapainolla.</p><p>Kauhun tasapainoa ei enää ole olemassa. Sitä ei ole haluttu enää olevan olemassa. Ennen kaikkea Venäjä ei ole sitä enää halunnut olevan olemassa.</p><p>Tuo vanhentuneesta ydinsota-ajatusmallista pitäisi Suomessa päästä eroon. Ajatusmalli vääristää Suomen sotilaallista varautumista. Myös Nato-maiden piirissä on maita, jotka katselevat ydinaseiden nykyaikaa vielä kylmän sodan aikaisin silmin.</p><p>Venäjän sotilasstrategissa ydinaseet kuuluvat siis todellakin kaikkeen kolmeen konfliktiryhmään: paikalliseen konfliktiin, alueelliseen konfliktiin ja laajamittaiseen konfliktiin.</p><p>Esimerkki paikallisesta konfliktista on Itä-Ukrainan sota ja Krimin niemimaan valloitus. En määrittele noita tapahtumia alueelliseksi sodaksi vaan paikalliseksi. Sen sijaan Syyrian sota on alueellinen sota. Venäjä luokittelee kyseiset konfliktit vastaavasti.</p><p>Kuinka sitten Venäjä käytti ydinaseitaan hyväkseen Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan valloituksessa? Eihän niitä ole käytetty!</p><p>Ydinaseiden päätehtävä sotilasstrategiassa on estää ja voittaa potentiaaliset viholliset käyttämättä ydinaseita. Ydinaseiden tehtävä on siis muodostaa uhkaa.</p><p>Krimin niemimaan valloituksessa Venäjä tiesi, että konventionaalisissa aseissa se ei pärjäisi Nato-maille eikä etenkään Yhdysvalloille.</p><p>Venäjä teki Natolle ja Nato-maille selväksi heti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Krimin valloituksen ollessa käynnissä, että Venäjä on tarvittaessa valmis käyttämään ydinaseita, jos Nato puuttuu asiaan.</p><p>Naton ulkoministerit kokoustivat sunnuntaina 2.3.2014 hammasta purren puoli päivää todetakseen, ettei Nato voi puuttua sotilaallisesti Krimin tilanteeseen. Venäjän A2/AD-strategia (anti-access and area denial) toimi täydellisesti teorian mukaan. Venään kykeni ydinaseuhkalla pitämään Naton konfliktin ulkopuolella.&nbsp; Sotilaallisten toimien sijaan länsi iski Venäjää vastaan taloudellisilla toimilla, talouspakotteilla siis.</p><p>Venäjän ydinasestrategiassa ydinaseilla on myös rooli estää konfliktin laajeneminen sen alkuvaiheessa. Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita tai valmis uhkaamaan niiden käytöllä jo konfliktin alkuvaiheessa. On olemassa englanninkielinen termi &ldquo;<em>the escalate to de-escalate</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Kylmän sodan aikaan verrattuna Venäjä on laskenut ydinaseiden käytön mahdollisuuden konfliktissa alhaiselle tasolle. Tällä Venäjän harjoittamalla ydinasepolitiikalla on erityistä merkitystä maille, jotka eivät kuulu Euroopassa Natoon ja sitä kautta ydinasesuojan piiriin. Näitä maita ovat mm. Ukraina, Suomi ja Ruotsi.</p><p>Suomessa ja Ruotsissa on synnytetty harhakuvitelmaa, että tiivis yhteistyö konventionaalisissa aseissa Naton kanssa lisäisi maiden turvallisuutta. Lisää kyllä, mutta ei ratkaisevassa merkityksessä suhteessa Venäjän päätöskykyyn tehdä interventio ja ottaa vaikkapa Ahvenanmaa haltuun strategisena haitantekona.</p><p>Venäjän logiikka on siis: &rdquo;<em>Otimme tämän pienen kaistaleen teiltä haltuumme ja jos yritätte vastarintaa tai vallata takaisin aluetta, olemme valmiit käyttämään ydinaseita teitä vastaan. Piste.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä vastustaa Suomen, Ruotsin ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä henkeen ja vereen juuri sen takia, että maat pääsisivät Nato-jäsenyydellä ydinaseasesuojan alle. Tuo on se pohjimmainen peruskysymys Venäjälle maiden Nato-jäsenyyksissä. Toinen pohjimmainen peruskysymys Venäjälle Suomen Nato-jäsenyydessä on kuuluminen Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan ja yhteiseen sotilasjohtoon kollektiivisesti muiden Nato-maiden kanssa.</p><p>Ydinaseasesuojan alla olevalle maalle ei voi tehdä sitä, mitä suojan ulkopuolella olevalle maalle voi tehdä. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä Nato-maita ja voidaan puhua jo 29+2-Natosta, Venäjä voi tehdä edelleen sekä Suomelle että Ruotsille &rdquo;Ukrainat&rdquo;: Venäjä voi tehdä aseellisen konfliktin jommankumman tai molempien maiden alueelle ja viestittää Nato-maille selväksi, että jos Nato tulee väliin, Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita. Tuon tyyppisen Venäjän ilmoituksen jälkeen sotilaallinen auttamishalukkuus Suomea tai Ruotsia kohtaan olisi vähäistä. EU-puolustuksen perään haikailijoiden on syytä myös&nbsp;muistaa,&nbsp;ettei EU ole&nbsp;mikään ydinasevoima.</p><p>Ydinaseiden käytöllä presidentti Putin on pelotellut Suomen ja presidentti Niinistön henkihieveriin niin, ettei Suomi Niinistön johdolla edes harkitse Nato-jäsenyyttä tällä hetkellä. Ydinaseet ovat siis tehokkaita uhkausvälineitä.</p><p>Olen lukuisissa kirjoituksissa esittänyt, että Euroopan harmaan alueen maat ovat turvallisuusriskejä. Kolme keskeisintä turvallisuusriskimaata ovat Suomi, Ruotsi ja Ukraina, jotka ovat kiinni Venäjässä. Nämä maat eivät kykene vaikka kuinka suurella konventionaalisella aseiden määrällä estämään Venäjää luomaan paikallista konfliktia Itä-Ukrainan sotaa vastaavasti, jolloin Venäjä pääsisi uhkaamaan Naton auttavaa väliintuloa ydinaseilla.</p><p>Itä-Ukrainan sota toimii niin kuin Venäjä on sen suunnitellut toimivan: Nato ei puutu sotilaallisesti, kun Venäjä on tehnyt Natolle selväksi ydinaseiden käytön mahdollisuuden. Suomi ja Ruotsi eivät ole tosiasiallisesti Ukrainaa kummemmassa asemassa niin kauan kun ne eivät Naton ydinasesuojan alla. Tämän takia Venäjälle Naton täysjäsenyys on ratkaiseva tekijä, eivät Suomen ja Ruotsin solmimat poliittista tahtotilaa osoittavat puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä blogikirjotuksessa jatko on tarkoitettu niille, joita sotilasasiat ja ennen kaikkea Venäjän sotilaalliset varustelutoimet kiinnostavat ammattinsa tai harrastuksensa puolesta.</p><p>Jatkokirjoitus liittyy ydinaseisiin ja Venäjän sotilaallisiin toimiin Pohjois-Atlantilla sekä arktisella alueella. Venäjä on nyt 2010-luvulla laajentanut voimakkaasti sotilaallisia toimia Pohjois-Atlantilla uudelleen kylmän sodan jälkeen. Venäjä on nyt 2010-luvulla aloittanut sotilaallisen varustautumisen myös arktisella alueella. Venäjä on kiihdyttänyt ydinasevarusteluaan.</p><p>Noilla Venäjän toimilla Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella on suuri merkitys myös Suomen turvallisuuteen. Paljon suurempi kuin Ukrainan tapahtumilla. Tämä pitäisi Suomessa ymmärtää. Ei olla vielä alkuunkaan ymmärretty. Uhkakuvia ei osata asettaa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Höpötellään tosimielellä venäläisten kiinteistöostoista Turun saaristossa suurimpana mahdollisena uhkakuvana.</p><p>Norjassa, koko Skandinaviassa ja myös Suomen alueella 25.10.-23.11.2018 pidettävä Naton Trident Juncture 2018 (<a href="https://www.act.nato.int/tj18"><u>TRJE18</u></a>) -suursotaharjoitus on osaltaan Naton vastaus Venäjälle sen pohjoisen varustelutoimissa, mutta vain osaltaan. Suomessa ja Ruotsissa ei ehkä ole osattu ajatella laajempaa kuviota, mihin harjoitus liittyy, ja hyvä niin. Jos Suomessa olisi kyetty hahmottamaan laajempi kuvio, tuskin olisimme lähteneet mukaan harjoitukseen.</p><p>Tämän blogikirjoituksen jatko on uuvuttavan pitkä ja melko yksityiskohtainen. Lukeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jotka eivät synny ilman todellisesta mielenkiintoa kirjoituksen käsittelemään asiaan. Näitä henkilöitä ei ole montakaan kymmentä Suomessa.</p><p>Jatkokirjoituksen yksi avainmäärite on <em>bastion defense concept</em>. Määritteelle ei ole suomenkielistä vastinetta. Kyse on merivoimien strategiasta. Kyse on Venäjän merivoimien strategiasta. Bastion-sanaa ei pidä sotkea Venäjän Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmään, joita Venäjä parhaillaan rakentaa rannikoilleen. Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä voi olla osa ja yleensä onkin osa em. Venäjän merivoimien strategiaa.</p><p>Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmiä (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-692.html"><u>К-300 Бастион</u></a>) Venäjällä on kahta eri tyyppiä, joista K-300P Bastion-P (К-300П &quot;Бастион-П&quot;) on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjusjärjestelmä ja K-300S Bastion-S (К-300С &quot;Бастион-С&quot;) ohjussiiloja käyttävä ohjusjärjestelmä.</p><p>Käytän jatkossa bastion defense concept -merivoimastrategiasta lyhennettä BDC-strategia, joka on täysin vain minun oma keksimä suomenkielinen määrite. Bastion on puolestaan alue, jolla valtio BDC-strategiaansa harjoittaa. Bastion-alue ei suinkaan koostu vain valtion - tässä tapauksessa Venäjän - aluevesistä vaan myös kansainvälisistä vesistä.</p><p>BDC-strategiassa kyse on alueella toimivan merivoiman pyrkimys hallita merialuetta täysin tai vähintään osittain. Hallintaan pyritään sotilaallisin keinoin pinta-aluksilla, sukellusveneillä, lentoaluksilla, sensoreilla, rannikkopuolustusjärjestelmillä jne.</p><p>Ulkopuolisten sotavoimien pääsy Bastion-alueelle pyritään estämään tarpeen vaatiessa ja niin päätettäessä kaikin mahdollisin &rdquo;laillisin&rdquo; keinon tekemällä vastapuolen olo mahdollisemman hankalaksi häirinnällä ja muutoin. Kyse on siis siitä, kenellä on avaimet ja voimavarat merialueen hallintaan. Häirinnästä hyvä esimerkki on venäishävittäjien uhittelut Yhdysvaltojen sota-aluksia kohtaan Itämerellä ja Mustallamerellä.</p><p>Bastion-alue ja BDC-strategia merivoimiin liittyen sai alkunsa jo 1960-luvulla Neuvostoliiton toimista, joista enemmän seuraavassa luvussa.</p><p>Nyt 2010-luvulla Venäjän Pohjois-Atlantin ja Jäämeren Bastion-alueet on esitetty kuvassa 1 (lähde Norjan hallitus, <a href="https://www.regjeringen.no/globalassets/departementene/fd/dokumenter/unified-effort.pdf"><u>Unified Effort, Norvegian security and defence policy 16.7.2015</u></a>).</p><p>Kuvassa tummemmalla harmaalla alueella Venäjä pyrkii alueen täydelliseen sotilaalliseen kontrolliin (<em>ambition to control</em>) ja vaaleammalla harmaalla alueella Venäjällä on pyrkimys estää sotilaallinen pääsy alueelle tai alueella olo (<em>ambition to denial</em>). Vaaleampi harmaa alue on aluetta, jolla Venäjä pyrkisi tämän kirjoituksen ensimmäisessä luvussa jaotellusti laajassa alueellisessa konfliktissa tai laajamittaisessa konfliktissa estämään esimerkiksi yhteydet Pohjois-Amerikasta Skandinaviaan ja pohjoisen Eurooppaan.</p><p>Venäjä pyrkii aina - siis myös rauhan aikana - varmistamaan, että sen Muurmanskin alueelle sijoitut sukellusveneet pääsevät kulkemaan maailman merille vapaasti. Venäjä pyrkii pitämään merivoimillensa ja ilmavoimillensa Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta kulkuyhteyden aina Hollannin rannikolle saakka.</p><p>Tummempaan harmaan Bastion-alueeseen kuuluvat Norjan ja Suomen pohjoisimmat osat. Alueet, jotka tällä hetkellä ovat sotilaallisia tyhjiöitä. Norjalla ja Suomella ei ole alueella sotavoimaa käytännössä ollenkaan.</p><p>On huomattava, että esimerkiksi Skandinaviaa koskevan konfliktin Venäjä laskee alueelliseksi, ei laajamittaiseksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Palataan historiassa lyhyesti ja pintapuolisesti 50 vuoden taakse 1960-luvun jälkipuolelle. Neuvostoliiton BDC-strategia ja Bastion-alue pohjoiseen syntyivät tuolloin.</p><p>Neuvostoliitto oli tehnyt poliittisen päätöksen, että Neuvostoliitosta pitää tulla merien suurvalta. Haaveena oli merivoimien ylivalta, joka käyttää laivastoa ja ennen kaikkea sukellusveneitä Neuvostoliiton maailmanlaajuisen strategian keskeisenä elementtinä.</p><p>Neuvostoliitto kehitti ja rakensi 1960-luvun jälkipuolella Naton koodaamana Yankee-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%90_%C2%AB%D0%9D%D0%B0%D0%B2%D0%B0%D0%B3%D0%B0%C2%BB"><u>Налим</u></a>, <a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/list.htm"><u>проект 667A</u></a> ja <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%90_%C2%AB%D0%9D%D0%B0%D0%B2%D0%B0%D0%B3%D0%B0%C2%BB"><u>Навага</u></a>,<a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/list.htm"><u> проект 667АУ</u></a>) ja ensimmäiset Delta-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%91_%C2%AB%D0%9C%D1%83%D1%80%D0%B5%D0%BD%D0%B0%C2%BB"><u>Мурена</u></a>, <a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667B/list.htm"><u>проект 667Б</u></a>) strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet vastauksena Yhdysvaltain George Washington -luokan (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_George_Washington_(SSBN-598)"><u>SSBN-598</u></a>) Polaris-ohjuksilla (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/UGM-27_Polaris"><u>UGM-27 Polaris</u></a>) varustetuille sukellusveneille.</p><p>Kyseessä oli ensimmäisistä todellista Neuvostoliiton ydinkärjellisistä ballistista <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Submarine-launched_ballistic_missile"><u>SLBM</u></a>-ohjuksista ydinpelotteena. Yhdysvallat oli Polaris-ohjuksilla ollut muutaman vuoden Neuvostoliittoa edellä. Ensimmäinen Polaris otettiin käyttöön vuonna 1961.</p><p>Sotilaallisesti ratkaiseva sysäys Neuvostoliiton toiminnalle Delta-luokan 667B-sukellusveneprojektissa oli Polaris-ohjusten lisäksi Yhdysvaltojen rakentama <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/SOSUS"><u>SOSUS</u></a>-sensorilinja (Sound Surveillance System) Grönlannin, Islannin Iso-Britannian välille (ns. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GIUK_gap"><u>GIUK-käytävä</u></a>). Neuvostoliitto oli pitkään tietämätön hyvin salassa pidetystä sensorilinjasta, jonka alkuversion Yhdysvallat rakensi jo 1950-luvun alkupuolella.</p><p>Sensorilinjan avulla Yhdysvallat siis tiesi, milloin neuvostoliittolaissukellusveneet ylittivät GIUK-käytävän Atlantille. Neuvostoliiton uuden ballistisen R29-ydinohjuksen (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0-29"><u>Р-29</u></a>) 7 700 kilometrin kantomatkan ansiosta sukellusveneet voivat jäädä Neuvostoliiton rannikkovesille Barentsin- ja Norjanmerille, joita Neuvostoliitto alkoi kehittää Bastion-alueiksi uudella merivoimien strategialla.</p><p>Murmanskin alueesta tuli Neuvostoliiton sotilaallisen meristrategian keskuspaikka. Murmanskin etuja olivat sukellusveneliikenteen mahdollistavat riittävän syvät kalliovuonot, joiden ansiosta sukellusvenesatamat voitiin rakentaa mantereen suojiin.</p><p>Yhdysvallat on nyt kylmän sodan jälkeen uudistamassa rapistuneita vedenalaisia sensoriverkkoja ja muuta vedenalaista sukellusveneiden havainnointikykyä huomioiden Venäjän uudelleen alkanut ja kasvava sotilaallinen aktiivisuus merten syvyyksissä (<a href="https://thediplomat.com/2016/11/us-navy-upgrading-undersea-sub-detecting-sensor-network/"><u>The Diplomat 4.11.2016</u></a>). Ensimmäiset Natoa huolestuttaneet &rdquo;kaapeliyhteenotot&rdquo; merten syvyyksissä ovat jo tapahtuneet (<a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/nato-fears-heighten-russian-submarines-activity-undersea-data-cables-north-atlantic-a8126681.html"><u>Independent 23.11.2017</u></a> ja <a href="https://nordic.businessinsider.com/russia-increased-naval-activity-threatening-undersea-cables-2017-12"><u>Business Insider 24.12.2017</u></a>).</p><p>Nato ei aluksi 1960-luvulla reagoinut Neuvostoliiton uuteen BDC-strategiaan. Asiaa ei otettu vakavasti. Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät eivät noteeranneet Neuvostoliiton luoman uuden uhkan merkittävyyttä Naton ammattisotilaiden huomautuksista huolimatta. Neuvostoliitto sai melko vapaasti varustaa Kuolan niemimaan ympäristön merialueita Bastion-alueeksi niin, että uudet strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet saivat varsin vapaan oleskelun hyvillä laukaisupaikoilla.</p><p>Skandinavian niemimaalla oli suuri merkitys läpi koko kylmän sodan vuosien ja etenkin kylmän sodan alkuaikoina, koska Yhdysvaltain ydinasein varustetut pommittajat kulkivat ja oli suunniteltu kulkemaan Skandinavian niemimaan pohjoisosien yli Neuvostoliiton keskiosiin. Itse asiassa koneet saattoivat lentää - ja lensivätkin - myös Suomen Lapin yli.</p><p>Yhdysvallat oli sijoittanut lentotukialuksia Norjanmerelle ja Pohjanmerelle suojelemaan näitä ydinpommittajia. Skandinavian niemimaan suuri sotilaallinen merkitys Yhdysvalloille aina 1960-luvun alkupuolelle selviää hyvin myös jonkin aikaa sitten avautuneen CIA-arkiston monesta Skandinaviaa koskevasta dokumentista (<a href="https://www.cia.gov/library/readingroom/"><u>CIA Library</u></a>). Olen käsitellyt joitain Ruotsia ja Suomea koskevia CIA-dokumentteja kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237362-cia-asiakirja-yhdysvallat-pelkasi-suomen-luisuvan-itablokin-satelliitiksi"><u>US-blogi 23.5.2017</u></a>).</p><p>Ajan myötä pitkäkantoiset ballistiset ydinohjukset korvasivat ydinpommittajalennot ja Skandinavian merkitys väheni, mutta oli edelleen vahvana läpi koko kylmän sodan. Ruotsi oli liitetty Yhdysvaltain johtamaan Nato-rintamaan turvamaan Norjan ja Tanskan selustaa. Kautta koko kylmän sodan ajan Yhdysvaltain keskeinen huoli Pohjolassa oli Neuvostoliiton maainterventio Suomen ja Ruotsin Lapin läpi aina Skandinavian niemimaan eteläkärkeen saakka.</p><p>Eurooppalainen Nato heräsi hitaasti Neuvostoliiton muodostamaan uuteen mereltä puhaltavaan uhkaan. Mielessä ensisijaisena uhkana oli Neuvostoliiton panssarivyörytys läpi Keski-Euroopan. 1960-luvun puolivälissä Naton neuvoa antavissa ryhmässä (Atlantic Policy Advisory Group, <a href="http://archives.nato.int/atlantic-policy-advisory-group-2"><u>APAG</u></a>) määriteltiin Naton pohjoiselle sivustalle (the northern flank) - siis Skandinavialle - kolme sotilaallista tarkoitusta:</p><ul><li><p>ehkäistä ja kontrolloida Neuvostoliiton laivaston pääsyä pohjoisesta lauhkeille vesille</p></li><li><p>toimia perustana vastatoimille ja vastahyökkäykselle mukaan lukien sukellusvenetorjunta</p></li><li><p>toimia sijaintinsa puolesta havaitsijana ja varoittajana Neuvostoliiton mahdollisista hyökkäystoimista</p></li></ul><p>Nato ei kuitenkaan reagoinut poliittisella tasolla vielä vuosiin Neuvostoliiton ballistisilla ohjuksilla varustettuihin ohjussukellusveneisiin. Muutos Natossa tapahtui vasta vuonna 1967, kun Neuvostoliitolla oli jo ensimmäiset Yankee-luokan sukellusveneet valmistumassa (<a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/k137/k137.htm"><u>К-137 &quot;Ленинец&quot;</u></a> 6.11.1967). &nbsp;No, noistakin ajoista Nato pääsi ryvettymättä yli.</p><p>Edellä kirjoitettu on huomioitava myös, kun Neuvostoliitto alkoi puhua 1960-luvulla Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä. Neuvostoliitto sai taitavasti Suomen ja Kekkosen ydinaseriisunnan agitaattoriksi, vaikka Suomessa oli tuolloin myös käsityksiä, että tuolla tavoin toimiessaan Suomi kykeni välttämään YYA-sopimuksen konsultaatiot. Nuo käsitykset olivat vääriä eivätkä kestä yksityiskohtaisempaa tarkastelua.</p><p>Murmanskin alueen sotilaallisen merkityksen kasvaessa, Neuvostoliiton mielenkiinto myös Suomen Lappia kohtaan vahvistui 1960-luvun jälkipuolella: &rdquo;<em>Kekkonen tarjosi suuria osia Lapista Neuvostoliitolle</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5802133"><u>Yle 13.9.2017</u></a>).</p><p>Lapin menetys olisi ollut Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle katastrofaalinen.</p><p>Puhuttaessa Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, kyse Neuvostoliitolle oli osaltaan - ja suurelta osaltaan - Murmanskin alueesta, joka oli saanut uusien sukellusveneiden ja ballististen ydinohjusten myötä uuden merkityksen.</p><p>Osaltaan kyse oli myös Norjasta, jonka kalliouumeniin varastoitiin runsaasti asevarustusta mukaan lukien ohjuksia. Kyseiset ohjukset olivat varustettavassa myös ydinkärjillä. Neuvostoliittoa ärsytti 1960-luvulla Bodøn kallioluoliin varastoidut yhdysvaltalaiset lyhyen kantaman <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/MGR-1_Honest_John"><u>MGR-1 Honest John</u></a> -ohjukset, jotka olivat varustettavissa pienillä ydinlatauksilla (<a href="https://www.nrk.no/dokumentar/xl/anlegg-96-1.11799591"><u>NRK, Anlegg 96, 15.2.2015</u></a>). Neuvostoliito ei kokenut Murmanskin aluetta turvatuksi ja ydinaseeton Pohjola oli yksi toimintaväline.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>NATO will need to respond effectively to Russia&#39;s return to the North</em> A<em>tlantic</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Naton on reagoitava tehokkaasti Venäjän paluuseen Pohjois-Atlantille</em>&rdquo;</p><p>Oheinen oli otsikko The Royal United Services Institute (<a href="https://rusi.org/"><u>RUSI</u></a>) -tutkimuslaitoksen sivuilla maaliskuussa 2017 (<a href="https://rusi.org/publication/whitehall-papers/nato-and-north-atlantic-revitalising-collective-defence"><u>RUSI 6.3.2017</u></a>). Kirjoitus hyvä ja kannattaa käydä lukemassa (kirjoitus ei kuitenkaan ole vapaasti luettavissa).</p><p>Nato on nyt vähän samassa tilanteessa kuin 1960-luvulla pohjoisen sivustan suhteen. Venäjän toimet pohjoisessa ja arktisella alueella ovat huolestuttavia kuten 1960-luvulla.</p><p>Mittavien varustelutoimien lisäksi Venäjä on tehnyt provokatiivisia sotilaallisia toimia erityisesti Norjaa vastaan, jotka ovat saaneet myös Yhdysvalat huolestumaan.</p><p>&ldquo;<em>Russian submarines are prowling the Atlantic, testing our defences, confronting our command of the seas, and preparing the complex underwater battlespace to give them an edge in any future conflict.</em>&rdquo; (<a href="https://www.usni.org/magazines/proceedings/2016-06/fourth-battle-atlantic#footnotes"><u>U.S. Naval Institute 6-2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä Yhdysvaltain laivaston Välimerellä olevan 6. laivaston entinen komentaja James G. Foggo III. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sukellusveneet hiiviskelevät Atlantilla, testaavat puolustustamme, uhmaavat merten määräysvaltaa ja valmistelevat monimutkaista vedenalaista taistelutilaa antamaan heille selkänojaa tulevissa konflikteissa.</em>&quot;</p><p>Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa, jotta saa käsitystä Venäjän sukellusvenetoiminnalla kasvattamasta uhkasta.</p><p>&ldquo;<em>Russia has quietly but significantly increased its submarine presence throughout the North Atlantic, leading to a return of Cold War levels of tension.</em>&rdquo; (<a href="https://www.businessinsider.com/russian-submarine-activity-in-atlantic-highest-since-cold-war-2016-2?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T"><u>Business Insider 3.2.2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä Naton vara-amiraali Clive Johnstone. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjä on hiljaisesti, mutta merkittävästi lisännyt sukellusvenetoimintaa koko Pohjois-Atlantin alueella, minkä seurauksena sotilaallinen jännitys on noussut kylmän sodan tasolle.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>There is now more reported activity from Russian submarines than we&#39;ve seen since the days of the Cold War</em>&rdquo; (<a href="https://www.businessinsider.com/us-to-reopen-submarine-hunting-base-in-iceland-2016-2?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T"><u>Business Insider 11.2.2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä puolestaan Naton amiraali Jeremy Bender. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sukellusveneiden toimista on raportoitu enemmän kuin kylmän sodan aikaan.</em>&rdquo;</p><p>Muutama esimerkki lehtiotsikkoina Venäjän Bastion-alueella tai Norjaa vastaan tekemistä sotilaallisista toimista viime aikoina pohjoisilla merillä:</p><p>&rdquo;<em>Russian forces exercised attack on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille</em>&rdquo;) (<a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/"><u>AldriMer.no 18.10.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russland: Svalbard kan utløse krig</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjä: Huippuvuoret voi laukaista sodan</em>&rdquo;) (<a href="https://www.aldrimer.no/russisk-fd-svalbard-kan-utlose-krig/"><u>AldriMer.no 4.10.2017</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway says Russia&#39;s mock attack on Vardø radar troubles stability in the north</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Norja sanoo, että Venäjän hyökkäysharjoitus Vardøn tutkaa vastaan järkyttää pohjoisen alueen vakautta</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/oslo-such-behavior-does-not-promote-good-neighborly-relations"><u>The Barents Observer 13.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian submarines are prowling around vital undersea cables. </em><em>It&rsquo;s making NATO nervous.</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/gdpr-consent/?destination=%2Fworld%2Feurope%2Frussian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous%2F2017%2F12%2F22%2Fd4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html%3Fhpid%3Dhp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%253Ahomepage%252Fstory%26utm_term%3D.5bd9a524b338&amp;utm_term=.41cd3e9cbe7c#_blank"><u>The Washington Post 2.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa</em>&rdquo;) (<a href="https://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian military instructors plan to&nbsp;land on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille</em>&rdquo;)<u> (</u><a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/04/russian-military-instructors-plan-land-svalbard#_blank"><u>The Barents Observer 7.4.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Former defense chief sees a serious Russian threat against Norway&rsquo;s Finnmark region</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Entinen puolustusjohtaja näkee Venäjän vakavan uhkan Norjan Finnmarkin alueelle</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/09/former-norwegian-defense-chief-sees-serious-russian-threat-against-norways-finnmark"><u>The Barents Observer 19.9.2018</u></a>).&nbsp;</p><p>Vastaavia otsikkoja löytyy viime vuosilta pilvin pimein.</p><p>Kuvassa 2 on esitetty venäläisen Tupolev Tu-16 strategisen yliäänipommittajan tavanomainen lento Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Norjan rannikkoa myötäillen Venäjän Bastion-alueelta aina Hollannin rannikolle saakka. Kyseinen kuvassa 2 esitetty lento tapahtui 15.1.2018.</p><p>Tupolev Tu-16 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa <strong>68&deg;09&#39;08.8&quot;N 33&deg;27&#39;35.6&quot;E</strong> (<strong>68.152440, 33.459882</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B009&#039;08.8%22N+33%C2%B027&#039;35.6%22E/@68.1528279,33.4529901,4636m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDAxJzUyLjEiTiAzM8KwMjUnMTguNiJF!3b1!8m2!3d69.031134!4d33.421832!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.1524396!4d33.4598823?hl=fi"><u>Google-map-1</u></a>, &nbsp;joka on myös mm Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Olenogorskin sotilaslentokentän ydinasevarasto noin 20 kilometrin päässä oleva Bolšoe Ramozeron ydinasevarasto, josta enemmän seuraavissa luvuissa. Merivoimien hallussa oleva Olenogorskin lentokenttä on nimenomaan tarkoitettu raskaille pommittajille jo kylmän sodan ajoista lähtien, koska sen kiitorata on edelleen Kuolan niemimaan lentokentistä pisin, 3,5 kilometriä.</p><p>Jos pommittajat varustetaan ydinasein, uusien varastojen valmistuttua lastaus voi tapahtua myös Severomorsk-1-lentotukikohdasta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BE%D0%BC%D0%BE%D1%80%D1%81%D0%BA-1_(%D0%B0%D1%8D%D1%80%D0%BE%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%BC)"><u>Североморск-1</u></a>), <strong>69&deg;01&#39;52.1&quot;N 33&deg;25&#39;18.6&quot;E</strong> (<strong>69.031134, 33.421832</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B001&#039;52.1%22N+33%C2%B025&#039;18.6%22E/@69.0324571,33.4271754,4471m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d69.031134!4d33.421832?hl=fi"><u>Google-map-2</u></a>.&nbsp; Kyseiseen kenttään liittyvä Okolnaja Guban uusi ydinasevarasto on muutaman kilometrin päässä. Okolnaja Guba on puolestaan kiinni Štšukozeron asevarastoalueessa.</p><p>Merivoimien hallinnoimaan Severomorsk-1-lentotukikohtaan liittyvät ydinasevarastot ovat samoja kuin sukellusveneille ja niistä enemmän seuraavissa luvuissa. Kuvaan 2 merkityn pommittajalennon lähtökenttä oli tällä kertaa Severomorsk-1. Severomorskissa on yhteensä kolme sotilaslentokenttää (Severomorsk-1, Severomorsk-2 ja Severomorsk-3).</p><p>Vuoden 2017 syksyllä Venäjän Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle.</p><p>Yhdysvallat ja Norja ovat jo osaltaan reagoineet Venäjän kasvavaan sotilaalliseen uhkaan Pohjois-Atlantilla. Osa toimista on saatettu julkisuuteen, muttei kaikkea:</p><p>&rdquo;<em>Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää</em>&rdquo;) (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD#_blank"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>U.S. military returns to Iceland</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland#_blank"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta</em>) (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/#_blank"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Norjalle uusi huippututka vahtimaan Venäjän liikkeitä</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-8776770"><u>Yle 31.3.2016</u></a>). Norja ja Nato saivat tutkauusinnan päätökseen Vardøssa tämän vuoden alkupuolella (<a href="https://www.nrk.no/finnmark/lokalbefolkningen-raser-mot-feilinformasjon-om-ny-topphemmelig-radar-1.13901790"><u>NRK Finnmark 13.2.2018</u></a>) ja Venäjä simuloi hyökkäystä tuliterää tutkaa vastaan tutkan tuhoamiseksi heti sen valmistumisen jälkeen (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/oslo-such-behavior-does-not-promote-good-neighborly-relations"><u>The Barents Observer 13.3.2018</u></a>). Venäjä lienee maalittanut myös Suomen puolella Lapissa olevat kiinteät kaukovalvontatutkat.</p><p>Kun arvioidaan Venäjän muodostamaa kasvavaa uhkaa pohjoisessa ja arktisella alueella, kyse on ensiksi ydinaseista, toiseksi ydinaseista ja kolmanneksi ydinaseista.</p><p>Venäjä kasvattaa ydinasearsenaalia voimalla. Uuden START-sopimuksen mukaan sekä Yhdysvaltojen että Venäjän olisi pitänyt rajoittaa käyttöön otettujen strategisten ydinkärkien määrää 1550:een 5.2.2018 mennessä. Vuodesta 2015 Venäjä on lisännyt käyttöönotettujen ydinkärkien lukumäärää. Keväällä 2017 lukumäärä oli jo 215 ydinkärkeä START-sopimuksen enimmäisrajan yläpuolella. Venäjä on kasvattanut ja kasvattaa edelleen ydinaseistustaan erityisesti Kuolan niemimaalla.</p><p>Venäjän muuttuneen ydinasekäyttäytymisen seurauksena myös Yhdysvallat on muuttanut ydinasestrategiaansa. Uusi strategia satasivuisena asiakirjana julkaistiin viime helmikuussa (<a href="https://media.defense.gov/2018/Feb/02/2001872886/-1/-1/1/2018-NUCLEAR-POSTURE-REVIEW-FINAL-REPORT.PDF"><u>Nuclear Posture Review 2018</u></a>). Strategiassa erityisesti pienellä latauksella varustettujen taktisten ydinaseiden käyttö on määritelty uudelleen ja käyttökynnystä on alennettu.</p><p>Kohtalokasta ovat Venäjän täysin hallinnassa olevat merialueet Bastion-alueena, jotka on esitetty kuvassa 1 tummempana harmaana sekä myös Venäjän osittain hallinnassa olevat alueet, jotka on merkitty kuvassa 1 vaaleampana harmaana. Näillä alueilla Venäjän sukellusveneillä on melko vapaa oleskelu lyhyellä iskuetäisyydellä Keski-Euroopan kaupungeista.</p><p>Seuraavissa luvuissa käsittelen melko yksityiskohtaisesti Venäjän Murmanskin alueella olevat kaikki Pohjoisen laivaston ydinasevarastot mukaan lukien uudet ja vielä rakenteilla olevat varastot.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjän Pohjoisen laivaston käytössä on kaksi kolmasosaa Venäjän merialueen ydinaseista, loput ovat Tyynenmeren laivastossa.</p><p>Venäjän pohjoinen laivasto kokonaisuudessaan vuoden 2018 alun tilanteen mukaan sisältäen pinta-alukset ja sukellusveneet sekä myös joukko-osastot on luetteloitu blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo;. Yksityiskohtaiset luettelot ovat kirjoituksen lopun &rdquo;<em>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</em>&rdquo; -väliotsikon alla (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>Läntisten tietolähteiden mukaan Venäjällä on Kuolan niemimaalla viisi paikkaa, jonne se on varastoinut ydinohjuksia Pohjoisen laivaston (Северного Флота, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Сф ВМФ России</u></a>) käyttöön. Monelle alueelle on varastoitu myös mm. konventionaalisia ohjuksia.</p><p>Joissakin lähteisissä on nimetty vain neljä paikkaa, mutta tällöin vierekkäiset Okolnaja Guba ja Štšukozero on käsitelty yhtenä varastointipaikkana, joka on sinänsä oikein, koska vain toiseen paikkaan liittyy kallioon louhittu ydinaseluola.</p><p>Vanha kylmän sodan aikaan suljettuna sotilaskaupunkina tunnettu Zaozjorsk (Заозёрск, Zaozyorsk) on ollut myös vanha ydinaseiden säilytyspaikka 1960-luvulta lähtien, mutta ei tiettävästi enää muutoin kuin alueella sijaitsevan Zapadnaja Litsan suhteen. Zaozjorsk tunnetaan historiassa myös nimellä Severomorsk-7 (Североморск-7) ja Murmansk-150 (Мурманск-150). Monet Kuolan niemimaan ydinasesäilytyspaikat tunnetaan myös muilla nimillä, joten karttakoordinaatit ovat ratkaisevia.</p><p>Nuo viisi paikkaa ovat:</p><ul><li><p>Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhiyevo), <strong>69&deg;15&#39;02.5&quot;N 33&deg;21&#39;26.5&quot;E</strong> (<strong>69.250688, 33.357366</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2509778,33.3562294,784m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-3</u></a></p></li><li><p>Okolnaja Guba (Окольанья Губа, Okolnaya Bay), <strong>69&deg;05&#39;29.5&quot;N 33&deg;29&#39;44.7&quot;E</strong> (<strong>69.091535, 33.495739</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B005&#039;29.5%22N+33%C2%B029&#039;44.7%22E/@69.0930845,33.494303,889m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.0915351!4d33.4957389?hl=fi"><u>Google-map-4</u></a></p></li><li>Štšukozero (Шукозеро, Shcukozero), <strong>69&deg;06&#39;58.8&quot;N 33&deg;31&#39;29.0&quot;E</strong> (<strong>69.116342, 33.524709</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B006&#039;58.8%22N+33%C2%B031&#039;29.0%22E/@69.1155823,33.5078788,2245m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x44342279f02ad63b:0x30f9e6e5dc08deec!2sOzero+Shukozero!3b1!8m2!3d69.0775!4d33.5983333!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.1163421!4d33.5247091?hl=fi"><u>Google-map-5</u></a></li><li>Bolšoe Ramozero (Большое Рамозеро, Bolshoya Ramozero), <strong>68&deg;14&#39;34.8&quot;N 33&deg;52&#39;01.6&quot;E</strong> (<strong>68.243008, 33.867102</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B014&#039;34.8%22N+33%C2%B052&#039;01.6%22E/@68.2448591,33.8619484,2272m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.2430083!4d33.8671018?hl=fi"><u>Google-map-6A</u></a> sekä <strong>68&deg;15&#39;30.1&quot;N 33&deg;50&#39;36.6&quot;E</strong> (<strong>68.258363, 33.843499</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B015&#039;30.1%22N+33%C2%B050&#039;36.6%22E/@68.2586312,33.8416458,448m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.258363!4d33.8434985?hl=fi"><u>Google-map-6B</u></a></li><li><p>Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Nerpicha), <strong>69&deg;25&#39;25.6&quot;N 32&deg;21&#39;30.1&quot;E </strong>(<strong>69.423781, 32.35835</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7</u></a></p></li></ul><p>Oheisten paikkojen sijainnit on esitetty kuvassa 3.</p><p>Tarkasti ottaen englanninkielinen nimi Nerpicha (Западная Лица Zapadnaja Litsa, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7</u></a>), käsitti itse asiassa kaikkiaan viisi&nbsp; eri meritukikohtaa, jotka ovat varsinainen Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Zapadnaya Litsa, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7A</u></a>), Vidjajevo (Видяево, Vidyayevo, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B019&#039;04.9%22N+32%C2%B047&#039;49.7%22E/@69.3249381,32.7992809,2141m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434436ea2a63149:0xada24e710140b84e!2sVidjajevo,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4,+184372!3b1!8m2!3d69.3181658!4d32.7998549!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.3180174!4d32.7971498?hl=fi"><u>Google-map-7B</u></a>), Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhievo, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;07.9%22N+33%C2%B018&#039;57.0%22E/@69.2533786,33.2807494,4184m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200907!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2521848!4d33.3158391?hl=fi"><u>Google-map-7C</u></a>), Severomorsk (Североморск, Severomorsk, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B004&#039;17.4%22N+33%C2%B025&#039;22.7%22E/@69.0735319,33.4106887,4017m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!2sSeveromorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4!3b1!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.0715082!4d33.4229624?hl=fi"><u>Google-map-7D</u></a>) ja Gremiha (Гремиха, Gremikha, entinen Йоканьга, Jokanga, <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B004&#039;00.0%22N+39%C2%B028&#039;00.0%22E/@68.0687825,39.4540537,2675m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d68.066667!4d39.466667?hl=fi"><u>Google-map-7E</u></a>).</p><p>Nimet ovat hankalia, koska ne ovat muuttuneet historian saatossa ja samoilla paikoilla voi olla monta eri nimeä. Kylmän sodan aikaan suljetuilla sotilaskaupungeilla oli vielä omat nimensä.&nbsp; Kaupunkipiirikunnan ja kaupungin samannimisyys osaltaan voi aiheuttaa myös sekaannusta.</p><p>Nerpicha on tässä yhteydessä yhtä kuin suomenkielinen Zapadnaja Litsa (Западная Лица), koska ydinohjusvarasto on siellä 69&deg;25&#39;25.6&quot;N 32&deg;21&#39;30.1&quot;E -karttapisteessä ja koska tukikohta on Venäjän Pohjoisen laivaston tärkein sukellusvenetukikohta Zaozjerskin (Заозёрск, 69&deg;24&#39;15.5&quot;N 32&deg;26&#39;59.6&quot;E, 69.4043, 32.4499, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B024&#039;15.5%22N+32%C2%B026&#039;59.6%22E/@69.4065486,32.4273945,2252m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d69.4043!4d32.4499?hl=fi"><u>Google-map-8</u></a>) vanhan suljettuna sotilasalueena tunnetun kaupunkipiirikunnan alueella. Западная Лица -tukihohdan sukelluvenesatamien kooodinaatit ovat <strong>69&deg;26&#39;14.6&quot;N 32&deg;25&#39;17.0&quot;E</strong> (<strong>69.437386, 32.421389</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B026&#039;14.6%22N+32%C2%B025&#039;17.0%22E/@69.4380114,32.4193159,714m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI0JzE1LjUiTiAzMsKwMjYnNTkuNiJF!3b1!8m2!3d69.4043!4d32.4499!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4373864!4d32.4213889?hl=fi"><u>Google-map-9</u></a> &nbsp;ja <strong>69&deg;26&#39;02.1&quot;N 32&deg;21&#39;36.1&quot;E</strong> (<strong>69.433927, 32.360019</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B026&#039;02.1%22N+32%C2%B021&#039;36.1%22E/@69.4343931,32.3630086,1271m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4339265!4d32.3600193?hl=fi"><u>Google-map-10</u></a>. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto oli olemassa kylmän sodan aikaan Bolšoe Ramozeroa vastaavasti. Vanhan sotilaskaupunki Zaozjorskin alueella ydinaseet ovat siis tällä hetkellä Zapadnaja Litsassa.</p><p>Bolšoe Ramozero on puolestaan ainoa sisämaan ydinasevarastopaikka ja oli olemassa jo kylmän sodan aikaan. Paikka koostuu kahdesta erillisestä alueesta 6A- ja 6B-karttalinkkien mukaisesti, joissa toisessa (<strong>68&deg;15&#39;30.1&quot;N 33&deg;50&#39;36.6&quot;E</strong>) on kaksi erillistä sisäänkäyntiä maan alle ympäristöstä eristetyn alueen päissä. Kallion sisällä Bolšoe Ramozero lienee yhtenäinen ydinaseiden säilytyspaikka.</p><p>Bolšoe Ramozero palvelee lähinnä Olenogorskin sotilaslentokenttää ja siellä olevia Tupolev-pommittajia, jotka kiertelevät Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta aina Keski-Euroopan porteilla. Lentävästä pommittajasta ei voi päätellä, onko sen risteilyohjukset varustettu konventionaalisilla kärjillä vai ydinkärjillä. Sotilastiedustelun on tehtävä analyysi mahdollista pommittajan ydinaseista satelliittitietojen pohjalta jo lähtökentällä, kun pommittajaa lastataan.</p><p>Gadžijevo on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 100 kilometrin päässä Norjan rajasta. Okolnaja Guba on noin 175 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 105 kilometrin päässä Norjan rajasta. Štšukozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 110 kilometrin päässä Norjan rajasta. Bolšoe Ramozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 170 kilometrin päässä Norjan rajasta. Zapadnaja Litsa on noin 115 kilometrin päässä Suomen rajasta ja vain noin 55 kilometrin päässä Norjan rajasta.</p><p>Venäjän myös uudet sukellusveneiden ydinasevarastot ovat kiinni Suomen ja Norjan rajoissa. Kun puhutaan ydinaseista, reilu sata kilometriä on lyhyt matka. Suomen ja Norjan sekä myös Ruotsin on syytä olla huolissaan huomioiden Venäjän uudet linjaukset ydinaseiden käytössä. Valtiorajaan liittyvät ydinasevarastot ovat aina sotilaallinen turvallisuusriski naapurivaltioille. Ihan aina.</p><p>Varastoja Kuolan niemimaalla on aina ollut kylmän sodan ajoista alkaen, mutta nyt Venäjä lisää merellä käytettäviä ydinaseita varastoiden niitä yhä enemmän Kuolan niemimaalle. Varastoalueilla on satelliittikuvien perustella säilötty runsaasti myös konventionaalista ohjusvarustusta. Laajat varastoalueet ovat monikäyttöisiä, mihin viittaavat monet valitut rakenneratkaisut sekä kulkuyhteysratkaisut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä on meneillään vuonna 2010 alkanut asejärjestelmien kehittämisohjelma. Ohjelma on latinallisin kirjaimin lyhenteenä GPV-2020 (Государственная программа вооружений, ГПВ-2020).</p><p>Laivastossa ohjelman kärkihanke on ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen Borei-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_955_%C2%AB%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B5%D0%B9%C2%BB"><u>Борей</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-338.html"><u>проект 955</u></a>) ydinsukellusveneiden kehittäminen. Kyse on neljännen sukupolven ballististen ohjussukellusveneiden luokasta. Kahdeksasta suunnitellusta uudesta Borei-luokan veneestä on valmiina kolme ja viisi rakenteilla. Kahdeksasta ydinsukellusveneestä viisi tulee Tyynenmeren laivastolle ja kolme Pohjoiselle laivastolle.</p><p>Kolmen uuden Borei-luokan ydinsukellusveneen kotisatama on Gadžijevo. Joissakin lähteissä Okolnaja Guba nimettynä kotisatamaksi on väärä tieto, mutta ydinsukellusveneet voivat käyttää myös Okolnaja Gubaa satamanaan. Gadžijevossa tulevat olemaan kaikki kolme vuosina 2012-14 valmistuneet alukset: К-535 Юрий Долгорукий (aikaisempi nimi К-535 Санкт-Петербург), К-550 Александр Невский ja К-551 Владимир Мономах (<a href="http://russianships.info/podlodki/955.htm"><u>Russian ships.info</u></a>). Alusten tämän hetken todellisesta operatiivisesta käytöstä ei ole varmuutta, mutta luotettavana pidetyn Russian ships -sivuston mukaan Aleksander Nevskin (К-550 Александр Невский) ja Vladimir Monomahin (К-551 Владимир Мономах) käyttöönotto olisi tapahtunut jo 23.12.2013 ja 10.12.2014.</p><p>Borei-luokan ydinsukellusveneen tärkein ydinase on Bulana-ohjukset (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-416.html"><u> Д-30 / Р-30 / 3М-30 Булава</u></a>). Ohjus on järeä 16 tonnia painava ja 11,5 metriä pitkä ballistinen ydinohjus 9&nbsp;500 kilometrin kantomatkalla. Izvestijan mukaan Kuolan niemimaalle tullaan varastoimaan yhteensä 200 Bulana-ohjusta (<a href="https://iz.ru/news/562210"><u>Известия 11.12.2013</u></a>). Jo valmistuneet kolme sukellusvenettä voivat kantaa kerrallaan 16 ohjusta, uudet sukellusveneet 20 ohjusta. Ydinkärkiä 16 ohjuksessa on yhteensä 96 kappaletta. 200 ohjuksessa on siis yhteensä 1200 ydinkärkeä. Tuhovoimaa löytyy.</p><p>Raskaiden ja pitkien ohjusten siirto sukellusveneisiin edellyttävät sukellusvenesatamissa kunnon nostureita, joita Venäjä on nyt rakentanut tai uudistanut. Uusia tai uusittuja raskaalla nosturilla varustettuja satamalaitureita on Severomorskin vierellä Zapadnaja Litsan ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä <strong>69&deg;05&#39;32.1&quot;N 33&deg;27&#39;17.2&quot;E</strong> (<strong>69.092262, 33.454783</strong>), <a href="https://www.google.com/maps/place/Severomorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4/@69.0921815,33.4544127,355m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689"><u>Google-map-11</u></a> ja Gadžijevon ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä <strong>69&deg;15&#39;39.3&quot;N 33&deg;20&#39;32.6&quot;E</strong> (<strong>69.260916, 33.342386</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2610022,33.3414261,238m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-12</u></a>.&nbsp; Google-map-12:ssa on juuri sukellusvene nosturin alla satelliittikuvan ottohetkellä. Sukellusveneen ohjuslaukaisusolujen (&rdquo;cell&rdquo;) 16 säiliötä (&rdquo;canister&rdquo;) ovat nähtävissä. Kuvan sukellusveneessä on siis 16 ohjuslaukaisuputkea.</p><p>Toinen ballistisilla ydinohjuksilla varustettu ydinsukellusvenetyyppi, jonka kotisatamana on niin ikään Gadžijevo, on Tula tai Delta-IV Naton koodaamana (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83%D0%BB%D0%B0_(%D0%BF%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B0)"><u>К-114 Тула</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-703.html"><u>проект 667БДРМ</u></a>). Tula-luokan sukellusveneet ovat vanhoja, malli on kehitetty jo 1970-luvulla. Pohjoisella laivastolla on yhteensä kahdeksan Tula-luokan sukellusvenettä.</p><p>Gadžijevossa toimii 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), jonka edellä mainitut alukset on tarkemmin luetteloitu kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo;, kirjoituksen lopun &rdquo;<em>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</em>&rdquo; -väliotsikon alla (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pohjoisen laivaston viisi ydinasevarastoa ovat siis Gadžijevossa, Okolnaja Gubassa, Štšukozerossa, Bolšoe Ramozerossa ja Zapadnaja Litsassa. Tai oikeastaan neljä, jos Okolnaja Guba ja Štšukozero käsitetään yhdeksi varastopaikaksi.</p><p>Tarkastellaan aluksi vanhempia Bolšoe Ramozeron ja Zapadnaja Litsan varastoja sen jälkeen tarkemmin kahta tai kolmea uusinta juuri valmistunutta tai valmistumassa olevaa varastoaluetta, jotka ovat Gadžijevo sekä Okolnaja Guba ja Štšukozero.</p><p>Bolšoe Ramozerossa oleva vanhempi ydinasevarasto on esitetty kuvassa 4. Itseasiassa ydinasevarasto - tai paremminkin sen maanpäälliset osat - on kahdella erillisellä alueella ja suurempi alue on pitkulainen päissä olevilla käynneillä. Kuvassa 5 on esitetty yksi maanpäällinen osa kolmesta sekä rakennelmat, miten alue on erotettu ympäristöstä. Laajempi alue on erotettu maamuotoilulla ja kahdella korkealla aidalla, itse yhteys ydinaseluolaan maan alle on myös erottu muusta alueesta aitauksella.</p><p>On muistettava, että koko alue on avonaista sotilasaluetta. Jos ei erikseen tiedä, että maan alla on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa.</p><p>Olenogorskin sotilaslentokenttä on noin 20 kilometrin päässä ydinasevarastosta ja tuolle kentälle on sijoitettu mm. Kuolan Tupolev Tu-22 -pommittajat, jotka voidaan ladata ydinasein. Noita Tupolev-pommittajiin liitettäviä ydinaseita on käsitelty tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltojen ydinaseet luovat turvaa myös Suomelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250709-yhdysvaltojen-ydinaseet-luovat-turvaa-myos-suomelle"><u>US-Blogi 9.2.2017</u></a>). Pommittajien ydinaseita lienee varastoitu juuri tuonne Bolšoe Ramozeron varastoon.</p><p>Zapadnaja Litsan ydinasevarasto on esitetty kuvassa 6. Varasto on louhittu kallioon ja maanpäälliset osat ovat varsin huomaamattomia. Jos ei tiedä, että maan alla kallioon louhittuna on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto palvelee alussatamia, jotka on esitetty kuvassa 7. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on neljä sukellusvenettä, joista yksi on tunnistettava ja on Oscar II -luokan sukellusvene (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_949%D0%90_%C2%AB%D0%90%D0%BD%D1%82%D0%B5%D0%B9%C2%BB"><u>Антей</u></a>,&nbsp; <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-608.html"><u>проект 949А</u></a>).</p><p>Štšukozero ja Okolnaja Guba ovat vierekkäisiä varastoalueita Severomorskin vierellä. Kahden erillisen varastoalueet - etenkin Štšukozero - ovat laajoja ja ne on esitetty kuvassa 8 ja 9. Štšukozeron ja Okolnaja Guban keskinäinen välimatka on vain pari kilometriä ja ovat käytännössä liitettyjä. Štšukozero varastoalue on laajin rakenteilla olevista.</p><p>Štšukozeron ja Okolnaja Guban varastoalueet palvelevat Severomorskin satamalaiturien sukellusveneitä ja pinta-aluksia kuvan 10 mukaisesti. Kuvanottohetkellä satamassa on vain yksi sukellusvene. Kuvassa 11 on esitetty Okolnaja Guban varastoalueella taivasalla olevia ohjuksia - ilmatorjuntaohjuksia sekä muita konventionaalisia ohjuksia -, joita Venäjällä on tapana pinota kuin halkoja taivasalle.</p><p>Itse ydinohjukset ovat kallion sisällä luolissa, joiden kaksi suuaukkoa on kuvan 8 oikeassa alakulmassa (punaiset nuolet). Kallioon johtavia suuaukkoja on useita. Kalliovarastoaukoista ohjusten uuteen tai uudistettuun lastauslaituriin on alle kilometrin matka (<a href="https://www.google.com/maps/place/Severomorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4/@69.0921815,33.4544127,355m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689"><u>Google-map-11</u></a>). Todennäköisesti 11-12 metriä pitkät ja raskaat Bulana-ohjukset nostetaan kallioluolista kuvassa 8 esitettyjen lastaustaskujen kautta, mihin viittaa alueen aitajärjestelmät vartiotorneineen tai -mastoineen.</p><p>Gadžijevon ydinasevarastoja on esitetty kuvassa 12. Kuvassa osa asevarastoista on valmiita, osa rakennustyön alla. Kuvassa on 13 on esitetty yksittäinen kaksi valmistunutta varastoa. The Barants Observer -sivuston mukaan betoniseinien paksuus on suuruusluokaltaan noin yhden metrin luokkaa, varaston kattopintaan ulottuva maavalli suojaa maanpäällisiä osia. Rakentamistapa viittaa konventionaalisinten aseiden ammus- ja ohjusvarastoissa maavalleineen. Alue on aidattu kuten edellä mainitut muut alueet.</p><p>Kuvassa 14 on esitetty sisäänkäynnit kallioluoliin, joissa ydinaseet säilytetään. Sisäänkäynnit kallioluoliin aidataan aina erikseen. Kuvassa 15 on esitetty Gadžijevon alussatamat, joita varastoalue palvelee. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on seitsemän sukellusvenettä.&nbsp; Varastoista satamalaitureihin ja ohjusten lastauslaituriin on noin kilometrin matka (<a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2610022,33.3414261,238m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-12</u></a>).</p><p>Kuvassa 16 on esitetty, miten ydinaseita sisältävät alueet on aidattu nyt uusilla rakenteilla olevilla alueilla. Aitaus ei vaikuta meistä kummoiselta, mutta on muistettava, mistä sotilasalueesta on kokonaisuudessaan kysymys. Uusissa alueissa aitaus käsittää 2-3 erillistä aitaa välialueineen ja lisäksi aitavyöhykkeeseen liittyvän maastomuotoilun. Ydinasevarastojen suuaukot on erotettu muusta varastoalueesta erillisellä aitarakennelmalla. Vartiotorneja tai -mastoja on käytetty siellä, missä on sisäänmenot ydinaseita sisältäviin varastoihin. Kuvan 17 vartiotornit tai -mastot ovat Okolnaja Guban varastoalueelta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä ohjusmuotoiset sukellusveneisiin, pinta-aluksiin, pommittajien risteilyohjuksiin tai maavoimien pyörällä liikkuviin ohjausjärjestelmien ohjuksiin modifioidut ydinaseet eivät ole varastoituna niin kuin me lännessä uskomme tai näemme ydinaseita säilytettävän. Varastot voivat sijaita hyvinkin lähellä asutusta. Useimmat varastot ovat laajoja ja niiden alueille on varastoitu myös konventionaalista aseistusta, etenkin ohjuksia. Itse ydinaseet on aina kuitenkin sijoitettu louhittuihin kallioluoliin.</p><p>Nyt uusissa vuonna 2013 aloitetussa rakentamisessa varastoalueet on erotettu ympäristöstä kahdella tai kolmella erillisellä aitarakennelmalla ja siihen liittyvällä maastomuokkauksella, mutta käynti ydinaseiden kallioluolaan on vielä eristetty erikseen vastaavalla aitarakennelmalla. Kallioluolan suuaukon aitarakennelmaan on liitetty vartiotorneja tai -mastoja.</p><p>Lähtökohta: uusien ydinaseita sisältävien maanalaisten varastojen aitarakennelmat on Venäjällä varustettu vartiotorneilla tai -mastoilla, konventionaalisia aseita sisältävien varastojen ei.</p><p>Kuolan niemimaa on yksi tapaus Suomen ja Norjan rajassa kiinni olevana ydinasevarastona, mutta Suomelle ja Baltian maille toinen tapaus on Laukaa tai Ylä-Laukaa, venäläisittäin Луга. Laukaan tapaus on mielenkiintoinen.</p><p>Kirjoitin Venäjän Laukaaseen rakentamista uusista maanalaista asevarastoita blogikirjoituksen keväällä otsikolla &rdquo;<em>Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa"><u>US-blogi 3.4.2018</u></a>).</p><p>Kirjoituksessa käsiteltiin massiivisia maanalaisia varastorakennelmia, jotka Venäjä rakensi Laukaaseen samaan aikaan kuin Kuolan uusia ydinasevarastoja aloitettiin rakentaa muutama vuosi sitten. Varastot liittyvät osaltaan Iskander-ohjuksiin, mutta kysymys kuuluu, onko 20 hehtaarin varastoissa myös Iskander-ohjusten ydinkärkiä? Alueen koordinaattipiste on <strong>58&deg;44&#39;40.8&quot;N 29&deg;47&#39;35.8&quot;E</strong> (<strong>58.744663, 29.793264</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;40.8%22N+29%C2%B047&#039;35.8%22E/@58.7446658,29.7910753,604m/data=!3m2!1e3!4b1!4m14!1m7!3m6!1s0x46be372b4e93debb:0xd62f08a1e98411ac!2zWWzDpC1MYXVrYWEsIExlbmluZ3JhZGluIGFsdWUsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d58.740819!4d29.8505903!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d58.7446626!4d29.793264?hl=fi"><u>Google-map-13</u></a>.</p><p>Kysymykseen ei ole vielä varmaa ja varmennettua vastausta kuten Kuolan osalta, mutta vahvistamattomien tietojen perusteella Venäjä säilöö ydinkärkiä myös Laukaassa. Väitän siis, että Laukaaseen on sijoitettu Iskander-ohjusten ydinkärkiä. 58&deg;44&#39;40.8&quot;N 29&deg;47&#39;35.8&quot;E-karttapisteessä rakentamisen periaatteet ovat samat kuin Kuolan uusissa ydinasevarastoissa. Venäjä ei aseta vartiotorneja tai -mastoja kuin ydinaseita sisältäviin varastoalueisiin.</p><p>Iskander-ohjusten ydinkärjet ovat sellaisia, joilla Venäjä voisi vakavasti uhata Suomea, joka ei ole ydinasesuojan alla vastaavasti kuin Baltian maat. Suomi ei tällä hetkellä pysty vastamaan tuollaiseen uhkaan.</p><p>Laukaasta Iskander-ohjuspeitto yltää pitkälle Suomeen. Etäisyys Suomen rajalle on lyhimmillään hieman päälle 200 kilometriä ja lentoaika voidaan laskea vielä minuuteissa.</p><p>Venäjä ei tarvitse Suomen Nato-jäsenyyttä uhatakseen Suomea ydinaseilla. Venäjä uhkaa jo nyt, vaikka Suomi ei ole Naton jäsen. Arvioisin kuitenkin, että taktisesti ovela presidentti Vladimir Putin viestittänyt selvästi presidentti Sauli Niinistölle, että jos Suomi liittyy Natoon, Laukaan Iskander-ohjukset mahdollisine ydinkärkineen suunnataan myös Suomeen ikään kuin niitä ei jo olisi suunnattu. Tuo on saanut Niinistön pelokkaaksi, mikä on usein näkynyt hänen kasvoiltaan.</p><p>Jos joku ajattelee, ettei Venäjä voi uhata Suomea ydinaseilla vain Suomen ollessa Naton jäsenmaa, hän on täysin väärässä. Asia on juuri päinvastoin. Ydinasevalta käyttäytyy ydinasevaltaa vastaan toisin kuin ei-ydinasevaltaa vastaan. Nato-maat ovat siis Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian hallussa olevien ydinaseiden ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.</p><p>Laukaan raskaasti eristetty varastoalue on esitetty kuvassa 18. Alueen perusteelliset rakennelmat ja suojaukset on esitetty kuvassa 19. Aitaus, maavallitus ja vartiotornit. Perusteellisemmat kuin Kuolan niemimaalla ymmärrettävistä syistä. Alue on nimittäin kiinni Laukaan siviiliasutuksessa.</p><p>Kun Suomessa monet vannoutuneet pasifistit - kuten vaikkapa Erkki Tuomioja - puhuvat ydinaseista ja YK:n ydinasekieltosopimuksesta, miksi he eivät ole ollenkaan huolissaan Venäjän Suomen rajassa kiinni olevissa ydinaseista?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa monet ajattelevat, etteivät ydinaseet kosketa meitä. Ne ovat suurvalta-aseita, jotka koskevat vain suurvaltoja emmekä voi niihin juurikaan vaikuttaa.

Suomessa ei ole ydinaseita, joten tuskinpa tänne Venäjäkään ydinasein hyökkää, on monen mielipide. Ydinaseiden muodostama sotilaallinen pelote on Suomessa asia, josta ei parane keskustella. Sama poliittinen kulttuuri on myös Ruotsissa, muttei esimerkiksi Nato-maa Norjassa.

Tuo ydinaseisiin liittyvä edellä kuvattu ajatusmaailma on Suomen ja Ruotsin kohdalla väärä. Väitän, että se on täysin väärä kylmän sodan jälkeisessä nykymaailmassa. Suomi ja Ruotsi eivät ole eivätkä elä ydinaseettomassa lintukodossa.

Sotilasstrategissa Venäjä erottelee laajuuden suhteen kolme eri konfliktiryhmää. Nämä ryhmät ovat paikallinen konflikti, alueellinen konflikti ja laajamittainen konflikti. Venäjän sotilasstrategia jakautuu siis laajuuskäsityksessä kolmeen osaan.

Ydinaseet kuuluvat Venäjän jokaiseen kolmeen konfliktiryhmään, siis jo paikalliseen konfliktiin. Suomessa johtavana ajatusmallina on vielä vallalla Neuvostoliiton ja Naton harjoittama kylmänsodan aikainen konfliktimalli, jossa ydinaseet kuuluivat vain laajamittaiseen konfliktiin, maailmanlaajuiseen ydinsotaan, jota torjuttiin ydinaseiden kauhun tasapainolla.

Kauhun tasapainoa ei enää ole olemassa. Sitä ei ole haluttu enää olevan olemassa. Ennen kaikkea Venäjä ei ole sitä enää halunnut olevan olemassa.

Tuo vanhentuneesta ydinsota-ajatusmallista pitäisi Suomessa päästä eroon. Ajatusmalli vääristää Suomen sotilaallista varautumista. Myös Nato-maiden piirissä on maita, jotka katselevat ydinaseiden nykyaikaa vielä kylmän sodan aikaisin silmin.

Venäjän sotilasstrategissa ydinaseet kuuluvat siis todellakin kaikkeen kolmeen konfliktiryhmään: paikalliseen konfliktiin, alueelliseen konfliktiin ja laajamittaiseen konfliktiin.

Esimerkki paikallisesta konfliktista on Itä-Ukrainan sota ja Krimin niemimaan valloitus. En määrittele noita tapahtumia alueelliseksi sodaksi vaan paikalliseksi. Sen sijaan Syyrian sota on alueellinen sota. Venäjä luokittelee kyseiset konfliktit vastaavasti.

Kuinka sitten Venäjä käytti ydinaseitaan hyväkseen Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan valloituksessa? Eihän niitä ole käytetty!

Ydinaseiden päätehtävä sotilasstrategiassa on estää ja voittaa potentiaaliset viholliset käyttämättä ydinaseita. Ydinaseiden tehtävä on siis muodostaa uhkaa.

Krimin niemimaan valloituksessa Venäjä tiesi, että konventionaalisissa aseissa se ei pärjäisi Nato-maille eikä etenkään Yhdysvalloille.

Venäjä teki Natolle ja Nato-maille selväksi heti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Krimin valloituksen ollessa käynnissä, että Venäjä on tarvittaessa valmis käyttämään ydinaseita, jos Nato puuttuu asiaan.

Naton ulkoministerit kokoustivat sunnuntaina 2.3.2014 hammasta purren puoli päivää todetakseen, ettei Nato voi puuttua sotilaallisesti Krimin tilanteeseen. Venäjän A2/AD-strategia (anti-access and area denial) toimi täydellisesti teorian mukaan. Venään kykeni ydinaseuhkalla pitämään Naton konfliktin ulkopuolella.  Sotilaallisten toimien sijaan länsi iski Venäjää vastaan taloudellisilla toimilla, talouspakotteilla siis.

Venäjän ydinasestrategiassa ydinaseilla on myös rooli estää konfliktin laajeneminen sen alkuvaiheessa. Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita tai valmis uhkaamaan niiden käytöllä jo konfliktin alkuvaiheessa. On olemassa englanninkielinen termi “the escalate to de-escalate”. 

Kylmän sodan aikaan verrattuna Venäjä on laskenut ydinaseiden käytön mahdollisuuden konfliktissa alhaiselle tasolle. Tällä Venäjän harjoittamalla ydinasepolitiikalla on erityistä merkitystä maille, jotka eivät kuulu Euroopassa Natoon ja sitä kautta ydinasesuojan piiriin. Näitä maita ovat mm. Ukraina, Suomi ja Ruotsi.

Suomessa ja Ruotsissa on synnytetty harhakuvitelmaa, että tiivis yhteistyö konventionaalisissa aseissa Naton kanssa lisäisi maiden turvallisuutta. Lisää kyllä, mutta ei ratkaisevassa merkityksessä suhteessa Venäjän päätöskykyyn tehdä interventio ja ottaa vaikkapa Ahvenanmaa haltuun strategisena haitantekona.

Venäjän logiikka on siis: ”Otimme tämän pienen kaistaleen teiltä haltuumme ja jos yritätte vastarintaa tai vallata takaisin aluetta, olemme valmiit käyttämään ydinaseita teitä vastaan. Piste.

Venäjä vastustaa Suomen, Ruotsin ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä henkeen ja vereen juuri sen takia, että maat pääsisivät Nato-jäsenyydellä ydinaseasesuojan alle. Tuo on se pohjimmainen peruskysymys Venäjälle maiden Nato-jäsenyyksissä. Toinen pohjimmainen peruskysymys Venäjälle Suomen Nato-jäsenyydessä on kuuluminen Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan ja yhteiseen sotilasjohtoon kollektiivisesti muiden Nato-maiden kanssa.

Ydinaseasesuojan alla olevalle maalle ei voi tehdä sitä, mitä suojan ulkopuolella olevalle maalle voi tehdä. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä Nato-maita ja voidaan puhua jo 29+2-Natosta, Venäjä voi tehdä edelleen sekä Suomelle että Ruotsille ”Ukrainat”: Venäjä voi tehdä aseellisen konfliktin jommankumman tai molempien maiden alueelle ja viestittää Nato-maille selväksi, että jos Nato tulee väliin, Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita. Tuon tyyppisen Venäjän ilmoituksen jälkeen sotilaallinen auttamishalukkuus Suomea tai Ruotsia kohtaan olisi vähäistä. EU-puolustuksen perään haikailijoiden on syytä myös muistaa, ettei EU ole mikään ydinasevoima.

Ydinaseiden käytöllä presidentti Putin on pelotellut Suomen ja presidentti Niinistön henkihieveriin niin, ettei Suomi Niinistön johdolla edes harkitse Nato-jäsenyyttä tällä hetkellä. Ydinaseet ovat siis tehokkaita uhkausvälineitä.

Olen lukuisissa kirjoituksissa esittänyt, että Euroopan harmaan alueen maat ovat turvallisuusriskejä. Kolme keskeisintä turvallisuusriskimaata ovat Suomi, Ruotsi ja Ukraina, jotka ovat kiinni Venäjässä. Nämä maat eivät kykene vaikka kuinka suurella konventionaalisella aseiden määrällä estämään Venäjää luomaan paikallista konfliktia Itä-Ukrainan sotaa vastaavasti, jolloin Venäjä pääsisi uhkaamaan Naton auttavaa väliintuloa ydinaseilla.

Itä-Ukrainan sota toimii niin kuin Venäjä on sen suunnitellut toimivan: Nato ei puutu sotilaallisesti, kun Venäjä on tehnyt Natolle selväksi ydinaseiden käytön mahdollisuuden. Suomi ja Ruotsi eivät ole tosiasiallisesti Ukrainaa kummemmassa asemassa niin kauan kun ne eivät Naton ydinasesuojan alla. Tämän takia Venäjälle Naton täysjäsenyys on ratkaiseva tekijä, eivät Suomen ja Ruotsin solmimat poliittista tahtotilaa osoittavat puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa.

                                                                                 ****

Tässä blogikirjotuksessa jatko on tarkoitettu niille, joita sotilasasiat ja ennen kaikkea Venäjän sotilaalliset varustelutoimet kiinnostavat ammattinsa tai harrastuksensa puolesta.

Jatkokirjoitus liittyy ydinaseisiin ja Venäjän sotilaallisiin toimiin Pohjois-Atlantilla sekä arktisella alueella. Venäjä on nyt 2010-luvulla laajentanut voimakkaasti sotilaallisia toimia Pohjois-Atlantilla uudelleen kylmän sodan jälkeen. Venäjä on nyt 2010-luvulla aloittanut sotilaallisen varustautumisen myös arktisella alueella. Venäjä on kiihdyttänyt ydinasevarusteluaan.

Noilla Venäjän toimilla Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella on suuri merkitys myös Suomen turvallisuuteen. Paljon suurempi kuin Ukrainan tapahtumilla. Tämä pitäisi Suomessa ymmärtää. Ei olla vielä alkuunkaan ymmärretty. Uhkakuvia ei osata asettaa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Höpötellään tosimielellä venäläisten kiinteistöostoista Turun saaristossa suurimpana mahdollisena uhkakuvana.

Norjassa, koko Skandinaviassa ja myös Suomen alueella 25.10.-23.11.2018 pidettävä Naton Trident Juncture 2018 (TRJE18) -suursotaharjoitus on osaltaan Naton vastaus Venäjälle sen pohjoisen varustelutoimissa, mutta vain osaltaan. Suomessa ja Ruotsissa ei ehkä ole osattu ajatella laajempaa kuviota, mihin harjoitus liittyy, ja hyvä niin. Jos Suomessa olisi kyetty hahmottamaan laajempi kuvio, tuskin olisimme lähteneet mukaan harjoitukseen.

Tämän blogikirjoituksen jatko on uuvuttavan pitkä ja melko yksityiskohtainen. Lukeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jotka eivät synny ilman todellisesta mielenkiintoa kirjoituksen käsittelemään asiaan. Näitä henkilöitä ei ole montakaan kymmentä Suomessa.

Jatkokirjoituksen yksi avainmäärite on bastion defense concept. Määritteelle ei ole suomenkielistä vastinetta. Kyse on merivoimien strategiasta. Kyse on Venäjän merivoimien strategiasta. Bastion-sanaa ei pidä sotkea Venäjän Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmään, joita Venäjä parhaillaan rakentaa rannikoilleen. Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä voi olla osa ja yleensä onkin osa em. Venäjän merivoimien strategiaa.

Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmiä (К-300 Бастион) Venäjällä on kahta eri tyyppiä, joista K-300P Bastion-P (К-300П "Бастион-П") on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjusjärjestelmä ja K-300S Bastion-S (К-300С "Бастион-С") ohjussiiloja käyttävä ohjusjärjestelmä.

Käytän jatkossa bastion defense concept -merivoimastrategiasta lyhennettä BDC-strategia, joka on täysin vain minun oma keksimä suomenkielinen määrite. Bastion on puolestaan alue, jolla valtio BDC-strategiaansa harjoittaa. Bastion-alue ei suinkaan koostu vain valtion - tässä tapauksessa Venäjän - aluevesistä vaan myös kansainvälisistä vesistä.

BDC-strategiassa kyse on alueella toimivan merivoiman pyrkimys hallita merialuetta täysin tai vähintään osittain. Hallintaan pyritään sotilaallisin keinoin pinta-aluksilla, sukellusveneillä, lentoaluksilla, sensoreilla, rannikkopuolustusjärjestelmillä jne.

Ulkopuolisten sotavoimien pääsy Bastion-alueelle pyritään estämään tarpeen vaatiessa ja niin päätettäessä kaikin mahdollisin ”laillisin” keinon tekemällä vastapuolen olo mahdollisemman hankalaksi häirinnällä ja muutoin. Kyse on siis siitä, kenellä on avaimet ja voimavarat merialueen hallintaan. Häirinnästä hyvä esimerkki on venäishävittäjien uhittelut Yhdysvaltojen sota-aluksia kohtaan Itämerellä ja Mustallamerellä.

Bastion-alue ja BDC-strategia merivoimiin liittyen sai alkunsa jo 1960-luvulla Neuvostoliiton toimista, joista enemmän seuraavassa luvussa.

Nyt 2010-luvulla Venäjän Pohjois-Atlantin ja Jäämeren Bastion-alueet on esitetty kuvassa 1 (lähde Norjan hallitus, Unified Effort, Norvegian security and defence policy 16.7.2015).

Kuvassa tummemmalla harmaalla alueella Venäjä pyrkii alueen täydelliseen sotilaalliseen kontrolliin (ambition to control) ja vaaleammalla harmaalla alueella Venäjällä on pyrkimys estää sotilaallinen pääsy alueelle tai alueella olo (ambition to denial). Vaaleampi harmaa alue on aluetta, jolla Venäjä pyrkisi tämän kirjoituksen ensimmäisessä luvussa jaotellusti laajassa alueellisessa konfliktissa tai laajamittaisessa konfliktissa estämään esimerkiksi yhteydet Pohjois-Amerikasta Skandinaviaan ja pohjoisen Eurooppaan.

Venäjä pyrkii aina - siis myös rauhan aikana - varmistamaan, että sen Muurmanskin alueelle sijoitut sukellusveneet pääsevät kulkemaan maailman merille vapaasti. Venäjä pyrkii pitämään merivoimillensa ja ilmavoimillensa Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta kulkuyhteyden aina Hollannin rannikolle saakka.

Tummempaan harmaan Bastion-alueeseen kuuluvat Norjan ja Suomen pohjoisimmat osat. Alueet, jotka tällä hetkellä ovat sotilaallisia tyhjiöitä. Norjalla ja Suomella ei ole alueella sotavoimaa käytännössä ollenkaan.

On huomattava, että esimerkiksi Skandinaviaa koskevan konfliktin Venäjä laskee alueelliseksi, ei laajamittaiseksi.

                                                                                 ****

Palataan historiassa lyhyesti ja pintapuolisesti 50 vuoden taakse 1960-luvun jälkipuolelle. Neuvostoliiton BDC-strategia ja Bastion-alue pohjoiseen syntyivät tuolloin.

Neuvostoliitto oli tehnyt poliittisen päätöksen, että Neuvostoliitosta pitää tulla merien suurvalta. Haaveena oli merivoimien ylivalta, joka käyttää laivastoa ja ennen kaikkea sukellusveneitä Neuvostoliiton maailmanlaajuisen strategian keskeisenä elementtinä.

Neuvostoliitto kehitti ja rakensi 1960-luvun jälkipuolella Naton koodaamana Yankee-luokan (Налим, проект 667A ja Навага, проект 667АУ) ja ensimmäiset Delta-luokan (Мурена, проект 667Б) strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet vastauksena Yhdysvaltain George Washington -luokan (SSBN-598) Polaris-ohjuksilla (UGM-27 Polaris) varustetuille sukellusveneille.

Kyseessä oli ensimmäisistä todellista Neuvostoliiton ydinkärjellisistä ballistista SLBM-ohjuksista ydinpelotteena. Yhdysvallat oli Polaris-ohjuksilla ollut muutaman vuoden Neuvostoliittoa edellä. Ensimmäinen Polaris otettiin käyttöön vuonna 1961.

Sotilaallisesti ratkaiseva sysäys Neuvostoliiton toiminnalle Delta-luokan 667B-sukellusveneprojektissa oli Polaris-ohjusten lisäksi Yhdysvaltojen rakentama SOSUS-sensorilinja (Sound Surveillance System) Grönlannin, Islannin Iso-Britannian välille (ns. GIUK-käytävä). Neuvostoliitto oli pitkään tietämätön hyvin salassa pidetystä sensorilinjasta, jonka alkuversion Yhdysvallat rakensi jo 1950-luvun alkupuolella.

Sensorilinjan avulla Yhdysvallat siis tiesi, milloin neuvostoliittolaissukellusveneet ylittivät GIUK-käytävän Atlantille. Neuvostoliiton uuden ballistisen R29-ydinohjuksen (Р-29) 7 700 kilometrin kantomatkan ansiosta sukellusveneet voivat jäädä Neuvostoliiton rannikkovesille Barentsin- ja Norjanmerille, joita Neuvostoliitto alkoi kehittää Bastion-alueiksi uudella merivoimien strategialla.

Murmanskin alueesta tuli Neuvostoliiton sotilaallisen meristrategian keskuspaikka. Murmanskin etuja olivat sukellusveneliikenteen mahdollistavat riittävän syvät kalliovuonot, joiden ansiosta sukellusvenesatamat voitiin rakentaa mantereen suojiin.

Yhdysvallat on nyt kylmän sodan jälkeen uudistamassa rapistuneita vedenalaisia sensoriverkkoja ja muuta vedenalaista sukellusveneiden havainnointikykyä huomioiden Venäjän uudelleen alkanut ja kasvava sotilaallinen aktiivisuus merten syvyyksissä (The Diplomat 4.11.2016). Ensimmäiset Natoa huolestuttaneet ”kaapeliyhteenotot” merten syvyyksissä ovat jo tapahtuneet (Independent 23.11.2017 ja Business Insider 24.12.2017).

Nato ei aluksi 1960-luvulla reagoinut Neuvostoliiton uuteen BDC-strategiaan. Asiaa ei otettu vakavasti. Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät eivät noteeranneet Neuvostoliiton luoman uuden uhkan merkittävyyttä Naton ammattisotilaiden huomautuksista huolimatta. Neuvostoliitto sai melko vapaasti varustaa Kuolan niemimaan ympäristön merialueita Bastion-alueeksi niin, että uudet strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet saivat varsin vapaan oleskelun hyvillä laukaisupaikoilla.

Skandinavian niemimaalla oli suuri merkitys läpi koko kylmän sodan vuosien ja etenkin kylmän sodan alkuaikoina, koska Yhdysvaltain ydinasein varustetut pommittajat kulkivat ja oli suunniteltu kulkemaan Skandinavian niemimaan pohjoisosien yli Neuvostoliiton keskiosiin. Itse asiassa koneet saattoivat lentää - ja lensivätkin - myös Suomen Lapin yli.

Yhdysvallat oli sijoittanut lentotukialuksia Norjanmerelle ja Pohjanmerelle suojelemaan näitä ydinpommittajia. Skandinavian niemimaan suuri sotilaallinen merkitys Yhdysvalloille aina 1960-luvun alkupuolelle selviää hyvin myös jonkin aikaa sitten avautuneen CIA-arkiston monesta Skandinaviaa koskevasta dokumentista (CIA Library). Olen käsitellyt joitain Ruotsia ja Suomea koskevia CIA-dokumentteja kirjoituksessa otsikolla ”CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi” (US-blogi 23.5.2017).

Ajan myötä pitkäkantoiset ballistiset ydinohjukset korvasivat ydinpommittajalennot ja Skandinavian merkitys väheni, mutta oli edelleen vahvana läpi koko kylmän sodan. Ruotsi oli liitetty Yhdysvaltain johtamaan Nato-rintamaan turvamaan Norjan ja Tanskan selustaa. Kautta koko kylmän sodan ajan Yhdysvaltain keskeinen huoli Pohjolassa oli Neuvostoliiton maainterventio Suomen ja Ruotsin Lapin läpi aina Skandinavian niemimaan eteläkärkeen saakka.

Eurooppalainen Nato heräsi hitaasti Neuvostoliiton muodostamaan uuteen mereltä puhaltavaan uhkaan. Mielessä ensisijaisena uhkana oli Neuvostoliiton panssarivyörytys läpi Keski-Euroopan. 1960-luvun puolivälissä Naton neuvoa antavissa ryhmässä (Atlantic Policy Advisory Group, APAG) määriteltiin Naton pohjoiselle sivustalle (the northern flank) - siis Skandinavialle - kolme sotilaallista tarkoitusta:

  • ehkäistä ja kontrolloida Neuvostoliiton laivaston pääsyä pohjoisesta lauhkeille vesille

  • toimia perustana vastatoimille ja vastahyökkäykselle mukaan lukien sukellusvenetorjunta

  • toimia sijaintinsa puolesta havaitsijana ja varoittajana Neuvostoliiton mahdollisista hyökkäystoimista

Nato ei kuitenkaan reagoinut poliittisella tasolla vielä vuosiin Neuvostoliiton ballistisilla ohjuksilla varustettuihin ohjussukellusveneisiin. Muutos Natossa tapahtui vasta vuonna 1967, kun Neuvostoliitolla oli jo ensimmäiset Yankee-luokan sukellusveneet valmistumassa (К-137 "Ленинец" 6.11.1967).  No, noistakin ajoista Nato pääsi ryvettymättä yli.

Edellä kirjoitettu on huomioitava myös, kun Neuvostoliitto alkoi puhua 1960-luvulla Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä. Neuvostoliitto sai taitavasti Suomen ja Kekkosen ydinaseriisunnan agitaattoriksi, vaikka Suomessa oli tuolloin myös käsityksiä, että tuolla tavoin toimiessaan Suomi kykeni välttämään YYA-sopimuksen konsultaatiot. Nuo käsitykset olivat vääriä eivätkä kestä yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

Murmanskin alueen sotilaallisen merkityksen kasvaessa, Neuvostoliiton mielenkiinto myös Suomen Lappia kohtaan vahvistui 1960-luvun jälkipuolella: ”Kekkonen tarjosi suuria osia Lapista Neuvostoliitolle” (Yle 13.9.2017).

Lapin menetys olisi ollut Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle katastrofaalinen.

Puhuttaessa Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, kyse Neuvostoliitolle oli osaltaan - ja suurelta osaltaan - Murmanskin alueesta, joka oli saanut uusien sukellusveneiden ja ballististen ydinohjusten myötä uuden merkityksen.

Osaltaan kyse oli myös Norjasta, jonka kalliouumeniin varastoitiin runsaasti asevarustusta mukaan lukien ohjuksia. Kyseiset ohjukset olivat varustettavassa myös ydinkärjillä. Neuvostoliittoa ärsytti 1960-luvulla Bodøn kallioluoliin varastoidut yhdysvaltalaiset lyhyen kantaman MGR-1 Honest John -ohjukset, jotka olivat varustettavissa pienillä ydinlatauksilla (NRK, Anlegg 96, 15.2.2015). Neuvostoliito ei kokenut Murmanskin aluetta turvatuksi ja ydinaseeton Pohjola oli yksi toimintaväline.

                                                                                 ****

NATO will need to respond effectively to Russia's return to the North Atlantic

Vapaasti suomennettuna:

Naton on reagoitava tehokkaasti Venäjän paluuseen Pohjois-Atlantille

Oheinen oli otsikko The Royal United Services Institute (RUSI) -tutkimuslaitoksen sivuilla maaliskuussa 2017 (RUSI 6.3.2017). Kirjoitus hyvä ja kannattaa käydä lukemassa (kirjoitus ei kuitenkaan ole vapaasti luettavissa).

Nato on nyt vähän samassa tilanteessa kuin 1960-luvulla pohjoisen sivustan suhteen. Venäjän toimet pohjoisessa ja arktisella alueella ovat huolestuttavia kuten 1960-luvulla.

Mittavien varustelutoimien lisäksi Venäjä on tehnyt provokatiivisia sotilaallisia toimia erityisesti Norjaa vastaan, jotka ovat saaneet myös Yhdysvalat huolestumaan.

Russian submarines are prowling the Atlantic, testing our defences, confronting our command of the seas, and preparing the complex underwater battlespace to give them an edge in any future conflict.” (U.S. Naval Institute 6-2016).

Noin varoitti Venäjästä Yhdysvaltain laivaston Välimerellä olevan 6. laivaston entinen komentaja James G. Foggo III. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sukellusveneet hiiviskelevät Atlantilla, testaavat puolustustamme, uhmaavat merten määräysvaltaa ja valmistelevat monimutkaista vedenalaista taistelutilaa antamaan heille selkänojaa tulevissa konflikteissa."

Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa, jotta saa käsitystä Venäjän sukellusvenetoiminnalla kasvattamasta uhkasta.

Russia has quietly but significantly increased its submarine presence throughout the North Atlantic, leading to a return of Cold War levels of tension.” (Business Insider 3.2.2016).

Noin varoitti Venäjästä Naton vara-amiraali Clive Johnstone. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjä on hiljaisesti, mutta merkittävästi lisännyt sukellusvenetoimintaa koko Pohjois-Atlantin alueella, minkä seurauksena sotilaallinen jännitys on noussut kylmän sodan tasolle.

There is now more reported activity from Russian submarines than we've seen since the days of the Cold War” (Business Insider 11.2.2016).

Noin varoitti Venäjästä puolestaan Naton amiraali Jeremy Bender. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sukellusveneiden toimista on raportoitu enemmän kuin kylmän sodan aikaan.

Muutama esimerkki lehtiotsikkoina Venäjän Bastion-alueella tai Norjaa vastaan tekemistä sotilaallisista toimista viime aikoina pohjoisilla merillä:

Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”) (AldriMer.no 18.10.2017).

Russland: Svalbard kan utløse krig” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjä: Huippuvuoret voi laukaista sodan”) (AldriMer.no 4.10.2017).

Norway says Russia's mock attack on Vardø radar troubles stability in the north” (vapaasti suomennettuna: ”Norja sanoo, että Venäjän hyökkäysharjoitus Vardøn tutkaa vastaan järkyttää pohjoisen alueen vakautta”) (The Barents Observer 13.3.2018).

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” (vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.”) (The Washington Post 2.12.2017).

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace” (vapaasti suomennettuna: ”RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa”) (Daily Mail 30.10.2014).

Russian military instructors plan to land on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille”) (The Barents Observer 7.4.2016).

Former defense chief sees a serious Russian threat against Norway’s Finnmark region” (vapaasti suomennettuna: ”Entinen puolustusjohtaja näkee Venäjän vakavan uhkan Norjan Finnmarkin alueelle”) (The Barents Observer 19.9.2018). 

Vastaavia otsikkoja löytyy viime vuosilta pilvin pimein.

Kuvassa 2 on esitetty venäläisen Tupolev Tu-16 strategisen yliäänipommittajan tavanomainen lento Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Norjan rannikkoa myötäillen Venäjän Bastion-alueelta aina Hollannin rannikolle saakka. Kyseinen kuvassa 2 esitetty lento tapahtui 15.1.2018.

Tupolev Tu-16 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa 68°09'08.8"N 33°27'35.6"E (68.152440, 33.459882), Google-map-1,  joka on myös mm Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Olenogorskin sotilaslentokentän ydinasevarasto noin 20 kilometrin päässä oleva Bolšoe Ramozeron ydinasevarasto, josta enemmän seuraavissa luvuissa. Merivoimien hallussa oleva Olenogorskin lentokenttä on nimenomaan tarkoitettu raskaille pommittajille jo kylmän sodan ajoista lähtien, koska sen kiitorata on edelleen Kuolan niemimaan lentokentistä pisin, 3,5 kilometriä.

Jos pommittajat varustetaan ydinasein, uusien varastojen valmistuttua lastaus voi tapahtua myös Severomorsk-1-lentotukikohdasta (Североморск-1), 69°01'52.1"N 33°25'18.6"E (69.031134, 33.421832), Google-map-2.  Kyseiseen kenttään liittyvä Okolnaja Guban uusi ydinasevarasto on muutaman kilometrin päässä. Okolnaja Guba on puolestaan kiinni Štšukozeron asevarastoalueessa.

Merivoimien hallinnoimaan Severomorsk-1-lentotukikohtaan liittyvät ydinasevarastot ovat samoja kuin sukellusveneille ja niistä enemmän seuraavissa luvuissa. Kuvaan 2 merkityn pommittajalennon lähtökenttä oli tällä kertaa Severomorsk-1. Severomorskissa on yhteensä kolme sotilaslentokenttää (Severomorsk-1, Severomorsk-2 ja Severomorsk-3).

Vuoden 2017 syksyllä Venäjän Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle.

Yhdysvallat ja Norja ovat jo osaltaan reagoineet Venäjän kasvavaan sotilaalliseen uhkaan Pohjois-Atlantilla. Osa toimista on saatettu julkisuuteen, muttei kaikkea:

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017).

Norjalle uusi huippututka vahtimaan Venäjän liikkeitä” (Yle 31.3.2016). Norja ja Nato saivat tutkauusinnan päätökseen Vardøssa tämän vuoden alkupuolella (NRK Finnmark 13.2.2018) ja Venäjä simuloi hyökkäystä tuliterää tutkaa vastaan tutkan tuhoamiseksi heti sen valmistumisen jälkeen (The Barents Observer 13.3.2018). Venäjä lienee maalittanut myös Suomen puolella Lapissa olevat kiinteät kaukovalvontatutkat.

Kun arvioidaan Venäjän muodostamaa kasvavaa uhkaa pohjoisessa ja arktisella alueella, kyse on ensiksi ydinaseista, toiseksi ydinaseista ja kolmanneksi ydinaseista.

Venäjä kasvattaa ydinasearsenaalia voimalla. Uuden START-sopimuksen mukaan sekä Yhdysvaltojen että Venäjän olisi pitänyt rajoittaa käyttöön otettujen strategisten ydinkärkien määrää 1550:een 5.2.2018 mennessä. Vuodesta 2015 Venäjä on lisännyt käyttöönotettujen ydinkärkien lukumäärää. Keväällä 2017 lukumäärä oli jo 215 ydinkärkeä START-sopimuksen enimmäisrajan yläpuolella. Venäjä on kasvattanut ja kasvattaa edelleen ydinaseistustaan erityisesti Kuolan niemimaalla.

Venäjän muuttuneen ydinasekäyttäytymisen seurauksena myös Yhdysvallat on muuttanut ydinasestrategiaansa. Uusi strategia satasivuisena asiakirjana julkaistiin viime helmikuussa (Nuclear Posture Review 2018). Strategiassa erityisesti pienellä latauksella varustettujen taktisten ydinaseiden käyttö on määritelty uudelleen ja käyttökynnystä on alennettu.

Kohtalokasta ovat Venäjän täysin hallinnassa olevat merialueet Bastion-alueena, jotka on esitetty kuvassa 1 tummempana harmaana sekä myös Venäjän osittain hallinnassa olevat alueet, jotka on merkitty kuvassa 1 vaaleampana harmaana. Näillä alueilla Venäjän sukellusveneillä on melko vapaa oleskelu lyhyellä iskuetäisyydellä Keski-Euroopan kaupungeista.

Seuraavissa luvuissa käsittelen melko yksityiskohtaisesti Venäjän Murmanskin alueella olevat kaikki Pohjoisen laivaston ydinasevarastot mukaan lukien uudet ja vielä rakenteilla olevat varastot.

                                                                                 ****

Venäjän Pohjoisen laivaston käytössä on kaksi kolmasosaa Venäjän merialueen ydinaseista, loput ovat Tyynenmeren laivastossa.

Venäjän pohjoinen laivasto kokonaisuudessaan vuoden 2018 alun tilanteen mukaan sisältäen pinta-alukset ja sukellusveneet sekä myös joukko-osastot on luetteloitu blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”. Yksityiskohtaiset luettelot ovat kirjoituksen lopun ”Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot” -väliotsikon alla (US-blogi 15.1.2018).

Läntisten tietolähteiden mukaan Venäjällä on Kuolan niemimaalla viisi paikkaa, jonne se on varastoinut ydinohjuksia Pohjoisen laivaston (Северного Флота, Сф ВМФ России) käyttöön. Monelle alueelle on varastoitu myös mm. konventionaalisia ohjuksia.

Joissakin lähteisissä on nimetty vain neljä paikkaa, mutta tällöin vierekkäiset Okolnaja Guba ja Štšukozero on käsitelty yhtenä varastointipaikkana, joka on sinänsä oikein, koska vain toiseen paikkaan liittyy kallioon louhittu ydinaseluola.

Vanha kylmän sodan aikaan suljettuna sotilaskaupunkina tunnettu Zaozjorsk (Заозёрск, Zaozyorsk) on ollut myös vanha ydinaseiden säilytyspaikka 1960-luvulta lähtien, mutta ei tiettävästi enää muutoin kuin alueella sijaitsevan Zapadnaja Litsan suhteen. Zaozjorsk tunnetaan historiassa myös nimellä Severomorsk-7 (Североморск-7) ja Murmansk-150 (Мурманск-150). Monet Kuolan niemimaan ydinasesäilytyspaikat tunnetaan myös muilla nimillä, joten karttakoordinaatit ovat ratkaisevia.

Nuo viisi paikkaa ovat:

  • Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhiyevo), 69°15'02.5"N 33°21'26.5"E (69.250688, 33.357366), Google-map-3

  • Okolnaja Guba (Окольанья Губа, Okolnaya Bay), 69°05'29.5"N 33°29'44.7"E (69.091535, 33.495739), Google-map-4

  • Štšukozero (Шукозеро, Shcukozero), 69°06'58.8"N 33°31'29.0"E (69.116342, 33.524709), Google-map-5
  • Bolšoe Ramozero (Большое Рамозеро, Bolshoya Ramozero), 68°14'34.8"N 33°52'01.6"E (68.243008, 33.867102), Google-map-6A sekä 68°15'30.1"N 33°50'36.6"E (68.258363, 33.843499), Google-map-6B
  • Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Nerpicha), 69°25'25.6"N 32°21'30.1"E (69.423781, 32.35835), Google-map-7

Oheisten paikkojen sijainnit on esitetty kuvassa 3.

Tarkasti ottaen englanninkielinen nimi Nerpicha (Западная Лица Zapadnaja Litsa, Google-map-7), käsitti itse asiassa kaikkiaan viisi  eri meritukikohtaa, jotka ovat varsinainen Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Zapadnaya Litsa, Google-map-7A), Vidjajevo (Видяево, Vidyayevo, Google-map-7B), Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhievo, Google-map-7C), Severomorsk (Североморск, Severomorsk, Google-map-7D) ja Gremiha (Гремиха, Gremikha, entinen Йоканьга, Jokanga, Google-map-7E).

Nimet ovat hankalia, koska ne ovat muuttuneet historian saatossa ja samoilla paikoilla voi olla monta eri nimeä. Kylmän sodan aikaan suljetuilla sotilaskaupungeilla oli vielä omat nimensä.  Kaupunkipiirikunnan ja kaupungin samannimisyys osaltaan voi aiheuttaa myös sekaannusta.

Nerpicha on tässä yhteydessä yhtä kuin suomenkielinen Zapadnaja Litsa (Западная Лица), koska ydinohjusvarasto on siellä 69°25'25.6"N 32°21'30.1"E -karttapisteessä ja koska tukikohta on Venäjän Pohjoisen laivaston tärkein sukellusvenetukikohta Zaozjerskin (Заозёрск, 69°24'15.5"N 32°26'59.6"E, 69.4043, 32.4499, Google-map-8) vanhan suljettuna sotilasalueena tunnetun kaupunkipiirikunnan alueella. Западная Лица -tukihohdan sukelluvenesatamien kooodinaatit ovat 69°26'14.6"N 32°25'17.0"E (69.437386, 32.421389), Google-map-9  ja 69°26'02.1"N 32°21'36.1"E (69.433927, 32.360019), Google-map-10. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto oli olemassa kylmän sodan aikaan Bolšoe Ramozeroa vastaavasti. Vanhan sotilaskaupunki Zaozjorskin alueella ydinaseet ovat siis tällä hetkellä Zapadnaja Litsassa.

Bolšoe Ramozero on puolestaan ainoa sisämaan ydinasevarastopaikka ja oli olemassa jo kylmän sodan aikaan. Paikka koostuu kahdesta erillisestä alueesta 6A- ja 6B-karttalinkkien mukaisesti, joissa toisessa (68°15'30.1"N 33°50'36.6"E) on kaksi erillistä sisäänkäyntiä maan alle ympäristöstä eristetyn alueen päissä. Kallion sisällä Bolšoe Ramozero lienee yhtenäinen ydinaseiden säilytyspaikka.

Bolšoe Ramozero palvelee lähinnä Olenogorskin sotilaslentokenttää ja siellä olevia Tupolev-pommittajia, jotka kiertelevät Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta aina Keski-Euroopan porteilla. Lentävästä pommittajasta ei voi päätellä, onko sen risteilyohjukset varustettu konventionaalisilla kärjillä vai ydinkärjillä. Sotilastiedustelun on tehtävä analyysi mahdollista pommittajan ydinaseista satelliittitietojen pohjalta jo lähtökentällä, kun pommittajaa lastataan.

Gadžijevo on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 100 kilometrin päässä Norjan rajasta. Okolnaja Guba on noin 175 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 105 kilometrin päässä Norjan rajasta. Štšukozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 110 kilometrin päässä Norjan rajasta. Bolšoe Ramozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 170 kilometrin päässä Norjan rajasta. Zapadnaja Litsa on noin 115 kilometrin päässä Suomen rajasta ja vain noin 55 kilometrin päässä Norjan rajasta.

Venäjän myös uudet sukellusveneiden ydinasevarastot ovat kiinni Suomen ja Norjan rajoissa. Kun puhutaan ydinaseista, reilu sata kilometriä on lyhyt matka. Suomen ja Norjan sekä myös Ruotsin on syytä olla huolissaan huomioiden Venäjän uudet linjaukset ydinaseiden käytössä. Valtiorajaan liittyvät ydinasevarastot ovat aina sotilaallinen turvallisuusriski naapurivaltioille. Ihan aina.

Varastoja Kuolan niemimaalla on aina ollut kylmän sodan ajoista alkaen, mutta nyt Venäjä lisää merellä käytettäviä ydinaseita varastoiden niitä yhä enemmän Kuolan niemimaalle. Varastoalueilla on satelliittikuvien perustella säilötty runsaasti myös konventionaalista ohjusvarustusta. Laajat varastoalueet ovat monikäyttöisiä, mihin viittaavat monet valitut rakenneratkaisut sekä kulkuyhteysratkaisut.

                                                                                 ****

Venäjällä on meneillään vuonna 2010 alkanut asejärjestelmien kehittämisohjelma. Ohjelma on latinallisin kirjaimin lyhenteenä GPV-2020 (Государственная программа вооружений, ГПВ-2020).

Laivastossa ohjelman kärkihanke on ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen Borei-luokan (Борей, проект 955) ydinsukellusveneiden kehittäminen. Kyse on neljännen sukupolven ballististen ohjussukellusveneiden luokasta. Kahdeksasta suunnitellusta uudesta Borei-luokan veneestä on valmiina kolme ja viisi rakenteilla. Kahdeksasta ydinsukellusveneestä viisi tulee Tyynenmeren laivastolle ja kolme Pohjoiselle laivastolle.

Kolmen uuden Borei-luokan ydinsukellusveneen kotisatama on Gadžijevo. Joissakin lähteissä Okolnaja Guba nimettynä kotisatamaksi on väärä tieto, mutta ydinsukellusveneet voivat käyttää myös Okolnaja Gubaa satamanaan. Gadžijevossa tulevat olemaan kaikki kolme vuosina 2012-14 valmistuneet alukset: К-535 Юрий Долгорукий (aikaisempi nimi К-535 Санкт-Петербург), К-550 Александр Невский ja К-551 Владимир Мономах (Russian ships.info). Alusten tämän hetken todellisesta operatiivisesta käytöstä ei ole varmuutta, mutta luotettavana pidetyn Russian ships -sivuston mukaan Aleksander Nevskin (К-550 Александр Невский) ja Vladimir Monomahin (К-551 Владимир Мономах) käyttöönotto olisi tapahtunut jo 23.12.2013 ja 10.12.2014.

Borei-luokan ydinsukellusveneen tärkein ydinase on Bulana-ohjukset ( Д-30 / Р-30 / 3М-30 Булава). Ohjus on järeä 16 tonnia painava ja 11,5 metriä pitkä ballistinen ydinohjus 9 500 kilometrin kantomatkalla. Izvestijan mukaan Kuolan niemimaalle tullaan varastoimaan yhteensä 200 Bulana-ohjusta (Известия 11.12.2013). Jo valmistuneet kolme sukellusvenettä voivat kantaa kerrallaan 16 ohjusta, uudet sukellusveneet 20 ohjusta. Ydinkärkiä 16 ohjuksessa on yhteensä 96 kappaletta. 200 ohjuksessa on siis yhteensä 1200 ydinkärkeä. Tuhovoimaa löytyy.

Raskaiden ja pitkien ohjusten siirto sukellusveneisiin edellyttävät sukellusvenesatamissa kunnon nostureita, joita Venäjä on nyt rakentanut tai uudistanut. Uusia tai uusittuja raskaalla nosturilla varustettuja satamalaitureita on Severomorskin vierellä Zapadnaja Litsan ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä 69°05'32.1"N 33°27'17.2"E (69.092262, 33.454783), Google-map-11 ja Gadžijevon ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä 69°15'39.3"N 33°20'32.6"E (69.260916, 33.342386), Google-map-12.  Google-map-12:ssa on juuri sukellusvene nosturin alla satelliittikuvan ottohetkellä. Sukellusveneen ohjuslaukaisusolujen (”cell”) 16 säiliötä (”canister”) ovat nähtävissä. Kuvan sukellusveneessä on siis 16 ohjuslaukaisuputkea.

Toinen ballistisilla ydinohjuksilla varustettu ydinsukellusvenetyyppi, jonka kotisatamana on niin ikään Gadžijevo, on Tula tai Delta-IV Naton koodaamana (К-114 Тула, проект 667БДРМ). Tula-luokan sukellusveneet ovat vanhoja, malli on kehitetty jo 1970-luvulla. Pohjoisella laivastolla on yhteensä kahdeksan Tula-luokan sukellusvenettä.

Gadžijevossa toimii 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), jonka edellä mainitut alukset on tarkemmin luetteloitu kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”, kirjoituksen lopun ”Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot” -väliotsikon alla (US-blogi 15.1.2018).

                                                                                 ****

Pohjoisen laivaston viisi ydinasevarastoa ovat siis Gadžijevossa, Okolnaja Gubassa, Štšukozerossa, Bolšoe Ramozerossa ja Zapadnaja Litsassa. Tai oikeastaan neljä, jos Okolnaja Guba ja Štšukozero käsitetään yhdeksi varastopaikaksi.

Tarkastellaan aluksi vanhempia Bolšoe Ramozeron ja Zapadnaja Litsan varastoja sen jälkeen tarkemmin kahta tai kolmea uusinta juuri valmistunutta tai valmistumassa olevaa varastoaluetta, jotka ovat Gadžijevo sekä Okolnaja Guba ja Štšukozero.

Bolšoe Ramozerossa oleva vanhempi ydinasevarasto on esitetty kuvassa 4. Itseasiassa ydinasevarasto - tai paremminkin sen maanpäälliset osat - on kahdella erillisellä alueella ja suurempi alue on pitkulainen päissä olevilla käynneillä. Kuvassa 5 on esitetty yksi maanpäällinen osa kolmesta sekä rakennelmat, miten alue on erotettu ympäristöstä. Laajempi alue on erotettu maamuotoilulla ja kahdella korkealla aidalla, itse yhteys ydinaseluolaan maan alle on myös erottu muusta alueesta aitauksella.

On muistettava, että koko alue on avonaista sotilasaluetta. Jos ei erikseen tiedä, että maan alla on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa.

Olenogorskin sotilaslentokenttä on noin 20 kilometrin päässä ydinasevarastosta ja tuolle kentälle on sijoitettu mm. Kuolan Tupolev Tu-22 -pommittajat, jotka voidaan ladata ydinasein. Noita Tupolev-pommittajiin liitettäviä ydinaseita on käsitelty tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltojen ydinaseet luovat turvaa myös Suomelle” (US-Blogi 9.2.2017). Pommittajien ydinaseita lienee varastoitu juuri tuonne Bolšoe Ramozeron varastoon.

Zapadnaja Litsan ydinasevarasto on esitetty kuvassa 6. Varasto on louhittu kallioon ja maanpäälliset osat ovat varsin huomaamattomia. Jos ei tiedä, että maan alla kallioon louhittuna on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto palvelee alussatamia, jotka on esitetty kuvassa 7. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on neljä sukellusvenettä, joista yksi on tunnistettava ja on Oscar II -luokan sukellusvene (Антейпроект 949А).

Štšukozero ja Okolnaja Guba ovat vierekkäisiä varastoalueita Severomorskin vierellä. Kahden erillisen varastoalueet - etenkin Štšukozero - ovat laajoja ja ne on esitetty kuvassa 8 ja 9. Štšukozeron ja Okolnaja Guban keskinäinen välimatka on vain pari kilometriä ja ovat käytännössä liitettyjä. Štšukozero varastoalue on laajin rakenteilla olevista.

Štšukozeron ja Okolnaja Guban varastoalueet palvelevat Severomorskin satamalaiturien sukellusveneitä ja pinta-aluksia kuvan 10 mukaisesti. Kuvanottohetkellä satamassa on vain yksi sukellusvene. Kuvassa 11 on esitetty Okolnaja Guban varastoalueella taivasalla olevia ohjuksia - ilmatorjuntaohjuksia sekä muita konventionaalisia ohjuksia -, joita Venäjällä on tapana pinota kuin halkoja taivasalle.

Itse ydinohjukset ovat kallion sisällä luolissa, joiden kaksi suuaukkoa on kuvan 8 oikeassa alakulmassa (punaiset nuolet). Kallioon johtavia suuaukkoja on useita. Kalliovarastoaukoista ohjusten uuteen tai uudistettuun lastauslaituriin on alle kilometrin matka (Google-map-11). Todennäköisesti 11-12 metriä pitkät ja raskaat Bulana-ohjukset nostetaan kallioluolista kuvassa 8 esitettyjen lastaustaskujen kautta, mihin viittaa alueen aitajärjestelmät vartiotorneineen tai -mastoineen.

Gadžijevon ydinasevarastoja on esitetty kuvassa 12. Kuvassa osa asevarastoista on valmiita, osa rakennustyön alla. Kuvassa on 13 on esitetty yksittäinen kaksi valmistunutta varastoa. The Barants Observer -sivuston mukaan betoniseinien paksuus on suuruusluokaltaan noin yhden metrin luokkaa, varaston kattopintaan ulottuva maavalli suojaa maanpäällisiä osia. Rakentamistapa viittaa konventionaalisinten aseiden ammus- ja ohjusvarastoissa maavalleineen. Alue on aidattu kuten edellä mainitut muut alueet.

Kuvassa 14 on esitetty sisäänkäynnit kallioluoliin, joissa ydinaseet säilytetään. Sisäänkäynnit kallioluoliin aidataan aina erikseen. Kuvassa 15 on esitetty Gadžijevon alussatamat, joita varastoalue palvelee. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on seitsemän sukellusvenettä.  Varastoista satamalaitureihin ja ohjusten lastauslaituriin on noin kilometrin matka (Google-map-12).

Kuvassa 16 on esitetty, miten ydinaseita sisältävät alueet on aidattu nyt uusilla rakenteilla olevilla alueilla. Aitaus ei vaikuta meistä kummoiselta, mutta on muistettava, mistä sotilasalueesta on kokonaisuudessaan kysymys. Uusissa alueissa aitaus käsittää 2-3 erillistä aitaa välialueineen ja lisäksi aitavyöhykkeeseen liittyvän maastomuotoilun. Ydinasevarastojen suuaukot on erotettu muusta varastoalueesta erillisellä aitarakennelmalla. Vartiotorneja tai -mastoja on käytetty siellä, missä on sisäänmenot ydinaseita sisältäviin varastoihin. Kuvan 17 vartiotornit tai -mastot ovat Okolnaja Guban varastoalueelta.

                                                                                 ****

Venäjällä ohjusmuotoiset sukellusveneisiin, pinta-aluksiin, pommittajien risteilyohjuksiin tai maavoimien pyörällä liikkuviin ohjausjärjestelmien ohjuksiin modifioidut ydinaseet eivät ole varastoituna niin kuin me lännessä uskomme tai näemme ydinaseita säilytettävän. Varastot voivat sijaita hyvinkin lähellä asutusta. Useimmat varastot ovat laajoja ja niiden alueille on varastoitu myös konventionaalista aseistusta, etenkin ohjuksia. Itse ydinaseet on aina kuitenkin sijoitettu louhittuihin kallioluoliin.

Nyt uusissa vuonna 2013 aloitetussa rakentamisessa varastoalueet on erotettu ympäristöstä kahdella tai kolmella erillisellä aitarakennelmalla ja siihen liittyvällä maastomuokkauksella, mutta käynti ydinaseiden kallioluolaan on vielä eristetty erikseen vastaavalla aitarakennelmalla. Kallioluolan suuaukon aitarakennelmaan on liitetty vartiotorneja tai -mastoja.

Lähtökohta: uusien ydinaseita sisältävien maanalaisten varastojen aitarakennelmat on Venäjällä varustettu vartiotorneilla tai -mastoilla, konventionaalisia aseita sisältävien varastojen ei.

Kuolan niemimaa on yksi tapaus Suomen ja Norjan rajassa kiinni olevana ydinasevarastona, mutta Suomelle ja Baltian maille toinen tapaus on Laukaa tai Ylä-Laukaa, venäläisittäin Луга. Laukaan tapaus on mielenkiintoinen.

Kirjoitin Venäjän Laukaaseen rakentamista uusista maanalaista asevarastoita blogikirjoituksen keväällä otsikolla ”Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä” (US-blogi 3.4.2018).

Kirjoituksessa käsiteltiin massiivisia maanalaisia varastorakennelmia, jotka Venäjä rakensi Laukaaseen samaan aikaan kuin Kuolan uusia ydinasevarastoja aloitettiin rakentaa muutama vuosi sitten. Varastot liittyvät osaltaan Iskander-ohjuksiin, mutta kysymys kuuluu, onko 20 hehtaarin varastoissa myös Iskander-ohjusten ydinkärkiä? Alueen koordinaattipiste on 58°44'40.8"N 29°47'35.8"E (58.744663, 29.793264), Google-map-13.

Kysymykseen ei ole vielä varmaa ja varmennettua vastausta kuten Kuolan osalta, mutta vahvistamattomien tietojen perusteella Venäjä säilöö ydinkärkiä myös Laukaassa. Väitän siis, että Laukaaseen on sijoitettu Iskander-ohjusten ydinkärkiä. 58°44'40.8"N 29°47'35.8"E-karttapisteessä rakentamisen periaatteet ovat samat kuin Kuolan uusissa ydinasevarastoissa. Venäjä ei aseta vartiotorneja tai -mastoja kuin ydinaseita sisältäviin varastoalueisiin.

Iskander-ohjusten ydinkärjet ovat sellaisia, joilla Venäjä voisi vakavasti uhata Suomea, joka ei ole ydinasesuojan alla vastaavasti kuin Baltian maat. Suomi ei tällä hetkellä pysty vastamaan tuollaiseen uhkaan.

Laukaasta Iskander-ohjuspeitto yltää pitkälle Suomeen. Etäisyys Suomen rajalle on lyhimmillään hieman päälle 200 kilometriä ja lentoaika voidaan laskea vielä minuuteissa.

Venäjä ei tarvitse Suomen Nato-jäsenyyttä uhatakseen Suomea ydinaseilla. Venäjä uhkaa jo nyt, vaikka Suomi ei ole Naton jäsen. Arvioisin kuitenkin, että taktisesti ovela presidentti Vladimir Putin viestittänyt selvästi presidentti Sauli Niinistölle, että jos Suomi liittyy Natoon, Laukaan Iskander-ohjukset mahdollisine ydinkärkineen suunnataan myös Suomeen ikään kuin niitä ei jo olisi suunnattu. Tuo on saanut Niinistön pelokkaaksi, mikä on usein näkynyt hänen kasvoiltaan.

Jos joku ajattelee, ettei Venäjä voi uhata Suomea ydinaseilla vain Suomen ollessa Naton jäsenmaa, hän on täysin väärässä. Asia on juuri päinvastoin. Ydinasevalta käyttäytyy ydinasevaltaa vastaan toisin kuin ei-ydinasevaltaa vastaan. Nato-maat ovat siis Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian hallussa olevien ydinaseiden ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.

Laukaan raskaasti eristetty varastoalue on esitetty kuvassa 18. Alueen perusteelliset rakennelmat ja suojaukset on esitetty kuvassa 19. Aitaus, maavallitus ja vartiotornit. Perusteellisemmat kuin Kuolan niemimaalla ymmärrettävistä syistä. Alue on nimittäin kiinni Laukaan siviiliasutuksessa.

Kun Suomessa monet vannoutuneet pasifistit - kuten vaikkapa Erkki Tuomioja - puhuvat ydinaseista ja YK:n ydinasekieltosopimuksesta, miksi he eivät ole ollenkaan huolissaan Venäjän Suomen rajassa kiinni olevissa ydinaseista?

]]>
24 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan#comments Iskander -ohjukset Nato Turpo Venäjän uhka Ydinaseet Thu, 11 Oct 2018 12:25:48 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan
Trident Juncture 18 on Naton artikla 5 -harjoitus, johon myös Suomi osallistuu http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262103-trident-juncture-18-on-naton-artikla-5-harjoitus-johon-myos-suomi-osallistuu <p>Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostamassa TP-UTVA:ssa sekä myös Suomen ulkopoliittisessa johdossa muutoinkin on ollut jo kauan erimielisyyttä siitä, missä laajuudessa - jos ollenkaan - ja millaisin reunaehdoin Suomi voi osallistua Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin. Siis harjoituksiin, joissa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita.</p><p>Kysymys 5. artiklan sotaharjoituksissa on Naton turvatakuiden sotaharjoittelemisesta. Suomelle kysymys on, pitääkö Natoon kuulumattoman Suomen auttaa Natoon kuuluvaa maata sotilastoimin.</p><p>Suomen Nato-jäsenyyttä kannattaville politiikoille Naton sotaharjoitukset, joihin liittyy Naton perussopimuksen 5. artikla, ei ole erityinen kysymys. Sen sijaan politiikoille, jotka eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, Naton perussopimuksen 5. artikla on erityinen kysymys.</p><p>Kysymykseen kriittisiä ovat olleet Erkki Tuomioja ja Sauli Niinistö. &nbsp;Niinistö ainakin vielä vuonna 2014, Tuomioja edelleen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nato järjestää niin sanotun korkean näkyvyyden (High Visibility Exercise, HVE) Trident Juncture 2018 (<a href="https://www.act.nato.int/tj18"><u>TRJE18</u></a>) -sotaharjoituksen 25.10.-23.11.2018. Harjoitus jakaantuu kahteen kokonaisuuteen, joista toisen osakokonaisuuden muodostaa sotajoukkojen harjoitus ajanjaksolla 25.10.-7.11.2018 ja toisen osakokonaisuuden esikuntaharjoitus 14.-23.11.2018.</p><p>TRJE18-sotaharjoitus on Naton suurin harjoitus kolmeen vuoteen. Edellinen ja ensimmäinen vastaava HVE-tyypin Trident Juncture -harjoitus pidettiin Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa syksyllä 2015 (<a href="https://jfcbs.nato.int/trident-juncture" target="_blank"><u>Trident Juncture 2015</u></a>). TRJE18-harjoitus on suurin Norjassa pidettävä sotaharjoitus kylmän sodan aikakauden jälkeen.</p><p>Tiedustelin jo tämän vuoden huhtikuussa Naton päämajasta Brysselissä, pitääkö Nato seuraavan HVE-tyypin suursotaharjoituksen taas kolmen vuoden päästä vuonna 2021. Päämajasta vastattiin, ettei pidä. Norjan harjoitus on viimeinen Trident Juncture -harjoitus ja vuoden 2021 harjoitusohjelma on erilainen.</p><p>Suomella on tarkoitus pitää kansainvälinen suursotaharjoitus vuonna 2021.</p><p>Itämeren alueella ja Suomessa 25.10.-8.11.2018 pidettävä merellinen Northern Coasts (<a href="https://puolustusvoimat.fi/tapahtumat/2018-10-25/northern-coasts-18-"><u>NOCO</u></a>) -harjoitus on linkitetty osaksi TRJE18-harjoitusta. NOCO-merisotaharjoitus pidetään vuosittain ja tänä vuonna on Suomen vuoro toimia harjoituksen johto- ja isäntämaana. Viime vuonna johto- ja isäntämaana toimi Ruotsi ja harjoitus pidettiin 8.-21.9.2017. Harjoitus lomittui ja linkittyi Ruotsin suureen kansainväliseen Aurora-sotaharjoitukseen, joka pidettiin 11.-29.9.2017.</p><p>Oletettavaa on, että Suomessa vuonna 2021 pidettävään kansainväliseen suursotaharjoitukseen linkitetään myös tuon vuoden NOCO-harjoitus, mutta harjoituksia tuskin pidetään samaan aikaan, kun Venäjä pitää neljän vuoden välein toistuvaa omaa Zapad-harjoitustaan.</p><p>Nyt kuun lopulla alkavaan Norjan ja Islannin johtamaan TRJE18- sotaharjoituksen osallistuu Norjan puolustusvoimien mukaan 45&nbsp;000 henkilöä, 60 merialusta ja 150 ilmailusta. Harjoitukseen osallistuvat Norjan lisäksi kaikki 28 muuta Nato-maata ja kaksi Naton kumppanimaata, Suomi ja Ruotsi.</p><p>Osallistujamaat kertovat paljon Venäjälle, missä mennään: harjoitukseen osallistuu koko Nato 29 maan voimalla sekä vain Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolelta. Venäjälle harjoitus on Nato-maiden sisäinen harjoitus 31 valtion voimin.</p><p>Harjoituksen osallistuvat siis kaikki Pohjoismaat, kaikki Baltian maat ja Itämeren maista myös Saksa ja Puola. Käytännössä koko Pohjois-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka osallistuu.</p><p>Suomen johtamaan NOCO-merisotaharjoitukseen puolestaan osallistuu 4 000 henkilöä, 45 pinta-alusta ja yli 12 ilma-alusta. Isäntämaan lisäksi harjoitukseen osallistuu Ruotsi, Tanska, Belgia, Italia, Alankomaat, Kanada, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Yhdysvallat ja Saksa.</p><p>TRJE18- ja NOCO-harjoitusten toiminta-alue on laaja, käytännössä koko lounainen Eurooppa Itämereltä Islantiin saakka ja koko Fennoskandia Venäjää lukuun ottamatta. Puolustusministeriö on ilmoittanut näiden kahden harjoituksen suhteen, että:</p><p>&rdquo;<em>Osa harjoituksen lentotoiminnasta toteutetaan Suomen ilmatilassa. Ilmavoimien toiminta-alueena on Norjan, Ruotsin ja Suomen sekä Itämeren alue.</em>&rdquo;</p><p>ja:</p><p>&rdquo;<em>Suomen maavoimien joukkojen toiminta-alueina ovat Ruotsi ja Norja.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen osallistuminen kahteen samanaikaiseen sotaharjoitukseen on alueellisesti ja sotavoimaltatarpeeltaan laajaa.</p><p>TRJE18-harjoitukseen osallistuu noin 600 suomalaista sotilasta/henkilöä ja NOCO-harjoitukseen noin 1&nbsp;800 sotilasta/henkilöä, yhteensä siis 2 400 henkilöä. Vertailuna esimerkiksi Puolustusvoimien Uusimaa 17 -pääsotaharjoitukseen viime vuonna osallistui noin 9 000 henkilöä.</p><p>Merivoimat osallistuu TRJE18-harjoitukseen 80 sotilaan rannikkojääkäriyksiköllä, Ilmavoimat 200 sotilashenkilöllä. Maavoimista harjoitukseen osallistuu jääkärikomppania sekä lennokki- ja ilmatulenjohtoyksikkö ja lisäksi sotilaspoliiseja ja esikuntaupseereita yhteensä noin 250 sotilasta. Pääesikunta ei ole tarkentanut, mistä harjoitukseen tulevat loput 70 muuta henkilöä.</p><p>TRJE18-harjoitukseen osallistuu vain 10 suomalaista Hornet-hävittäjää, jotka on sijoitettu Lapin lennoston Rovaniemen lentotukikohtaan ja Norjan Ørlandin Nato-lentotukikohtaan. Ørlandin tukikohta sijaitsee keskisessä Norjassa ja on Norjan alueella oleva tärkein Naton sotilaslentotukikohta. Tukikohtaan on sijoitettu mm. kolme Naton yhdysvaltalaista AWACKS-tiedustelukonetta.</p><p>Rovaniemelle on sijoitettu harjoituksen ajaksi yhdysvaltalaisia ja belgialaisia hävittäjiä sekä yhdysvaltalaisia ilmatankkauskoneita, Nato-maiden miehistövahvuus Rovaniemellä on yhteensä noin 300 sotilasta. Suomeen tulevien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten Nato-hävittäjien lukumäärää ei ole ilmoitettu. Harjoituksen Suomeen sijoitettu varalaskupaikka on Oulun lentokenttä.</p><p>Norjan Puolustusvoimat kuvaa harjoituksen ilmatilatoimintaa Suomessa ja Ruotsissa näin:</p><p>&ldquo;<em>The air forces will operate from four Norwegian airports, in addition to Kallax, Sweden and Rovaniemi, Finland. Air operations will take place in the entire exercise area, but mainly in northern Norway and Sweden. The air forces will support the land forces in the field exercise area, and the maritime forces off the coast of western and central Norway.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>[Sotaharjoituksen] ilmavoimat </em><em>toimivat neljältä norjalaiselta lentokentältä käsin sekä lisäksi Ruotsin Kallaxin ja Suomen Rovaniemen lentokentiltä käsin. Ilmatilaoperaatioita tapahtuu koko harjoitusalueella, mutta pääsääntöisesti Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa. [Sotaharjoituksen] ilmavoimat tukee maavoimia maaharjoitusalueella ja merivoimia Länsi- ja Keski-Norjan rannikolla.</em>&rdquo;</p><p>Ilmavoimat eivät siis ole vain Norjan, vaan 31 osallistujamaan kollektiivisesti.</p><p>Harjoituksessa olevat lentokentät Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on esitetty kuvassa 1.</p><p>Suomen Merivoimista TRJE18-harjoitukseen osallistuu esikuntaupseereiden lisäksi rannikkojääkäriyksikkö, joka toimii Keski-Norjan alueelle sijoitetulta hollantilaiselta amfibioalukselta käsin. Norjan, Suomen ja Ruotsin tiivistä puolustusyhteistyötä kuvaa hyvin se, että pääosin ruotsalaisesta prikaatista muodostuvat joukot integroidaan harjoitukseen Keski-Ruotsissa ja itse aktiiviset sotaharjoitustoimet tapahtuvat Keski-Norjassa.</p><p>NOCO-merisotaharjoitus tapahtuu puolestaan Pohjois-Itämeren, Suomenlahden, Saaristomeren sekä Selkämeren alueella. Harjoitusalue Itämerellä on siis laaja.</p><p>NOCO-merisotaharjoitukseen osallistuu pääosa Suomen Merivoimien aluskalustosta. Merivoimista harjoitukseen osallistuu lisäksi 25 rannikkojoukkoyksikköä. Maavoimien harjoitukseen osallistuu joukkoja Porin Prikaatista. Myös Ilmavoimat osallistuu harjoitukseen, mutta osallistumisvahvuutta Hornetien lukumäärällä ei ole kerrottu. Lisäksi harjoitukseen osallistuu myös räjähteiden raivaamis- ja suojaamisjoukkoja sekä elektronisen sodankäynnin osasto.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Naton TRJE18-sotaharjoitus on Naton 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita. TRJE18-harjoituksen skenaario perustuu siis Naton artikla 5 -operaatioon. Harjoituksen osallistuu koko Nato 29 jäsenmaan voimin.</p><p>Puolustusministeriön puolustuspoliittinen osaston on laatinut muistion eduskunnan puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnalle päivämäärällä 21.9.2018 otsikolla &rdquo;<em>Suomen osallistuminen Naton Trident Juncture 2018 ja Northern Coasts -harjoituksiin; tilannekatsaus</em>&rdquo; (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-207037.pdf"><u>Muistio 21.9.2018</u></a>).</p><p>Muistio kirjaa seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em><u>TRJE18</u></em><em><u>-harjoituksen skenaario perustuu Naton Artikla 5 -operaatioon.</u></em>&rdquo;</p><p>ja:</p><p>&rdquo;<em><u>NOCO </u></em><em><u>ei ole Naton artikla 5 mukainen</u>, vaan harjoituksen skenaariona on vaativa merellinen <u>kriisinhallinta</u> kehittynyttä vastustajaa vastaan. Käytännön tasolla harjoitusten linkittämisellä mahdollistetaan Itämeren alueen valtioiden merivoimien resurssien tarkoituksenmukainen käyttö ja osallistuminen koulutuskauden tavoitteita vastaavaan harjoitustoimintaan osana laajempaa tilannekehystä ilman koulutusta rajoittavia tekijöitä.</em>&rdquo;</p><p>Varmistin Naton päämajasta Brysselistä ja lisäksi vielä Norjan puolustusministeriöstä sekä puolustusvoimista, että kyseessä on varmasti Naton ns. 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta eikä harjoitukseen osallistuvia maita ole eroteltu. Kaikkien kolme vastaajaa tekivät yksiselitteisen selväksi: kyseessä on Naton 5. artiklan mukainen harjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta Norjan hyväksi.</p><p>Hämmästeltiin hieman, miksi kysyn itsestäänselvyyttä. Vastasin, että täällä Suomessa tuo asia ei ole suinkaan itsestään selvää.</p><p>Sama asia on sanottu hieman ei-niin-suoraan myös Norjan puolustusvoimien tiedotteessa (<a href="https://forsvaret.no/en/ForsvaretDocuments/Facts-English.pdf"><u>Forsvaret, Exercise Trident Juncture 2018 (TRJE18)</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>The defence of Norway is based on support through NATO&#39;s collective defence. This means that an armed attack against Norway will invoke Article 5 of the NATO Treaty, and the rest of the Alliance will support the country. To maintain a credible defence of Norway, NATO must train and exercise regularly, and Norway must test its ability to receive and handle allied reinforcements. In 2014, Norway invited NATO to hold Trident Juncture 2018 in Norway. NATO accepted the offer, making Norway the official host nation for the exercise.</em></p><p><em>For Norway, TRJE18 is an opportunity to test the country&#39;s ability to receive and handle allied reinforcements. It also gives Norway an opportunity to test and evaluate its total defence concept and national plans concerning host country support.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Norjan puolustus perustuu apuun Naton yhteispuolustukselta. <u>Tämä merkitsee sitä, että aseellinen hyökkäys Norjaa vastaan aktivoi Naton perussopimuksen 5. artiklan ja muu liittokunta auttaa Norjaa.</u> Norjan uskottavan puolustuksen säilyttämiseksi Naton on harjoiteltava säännöllisesti, ja Norjan on varmistettava kyky vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia. Vuonna 2014 Norja pyysi Natoa pitämään Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus Norjassa. Nato hyväksyi pyynnön, jolloin Norjasta tuki virallinen harjoituksen isäntämaa.</em></p><p><em><u>Norjalle TRJE18-sotaharjoitus on tilaisuus testata maan kykyä vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia.</u> Sotaharjoitus antaa Norjalle myös mahdollisuuden testata ja arvioida maan puolustussuunnitelmaa kokonaisuutena ja suunnitelmia isäntämaana toimimisena.</em>&rdquo;</p><p>Suomi siis osallistuu Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen sekä Suomen alueella Suomeen saapuvien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten sotavoimien kanssa että Suomen ulkopuolella ainakin Ruotsissa ja Norjassa. Suomi harjoittelee sotilaallisen avun antamista Nato-maa Norjalle. Suomi siis soveltaa sotaharjoituksessa Naton perussopimuksen 5. artiklaa.</p><p>Tuo oli vielä muutama vuosi sitten asia, jonka Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto oli täysin kieltänyt. Kieltoa piti yllä etenkin ulkoministeri Erkki Tuomioja.</p><p>Suomi ei tulkitse itsensä isännöimää NOCO-merisotaharjoitusta 5. artiklan mukaiseksi, vaikka se on tiukasti linkitetty 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen ja harjoituksia voidaan tosiasiallisesti pitää yhteisenä vastaavasti kuin mitä Venäjän viime syksyn osaharjoituksia Jäämereltä kauaksi etelään voidaan pitää yhteisenä Zapad-harjoituksena. Kyse on siitä, miten harjoituksia linkitetään ja millaisen yhtenäisen kokonaisuuden ne muodostavat ennen kaikkea sotajohdon osalta.</p><p>TRJE18-sotaharjoitukseen osallistuvat siis myös Suomi ja Ruotsi, vaikka harjoituksessa harjoitellaan Naton perussopimuksen 5. artiklan velvoitteita 29 Nato-maan voimin. Suomen ja Ruotsin asema harjoituksissa ei poikkea Nato-maista. Kuvan 2 mukaisesti käytännössä lähes koko Ruotsi on harjoitusten ilmatoiminta-aluetta. Suomi ja Ruotsi ovat kuin Nato-maat.</p><p>Venäjälle Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisessa mielessä Nato-maita, mikä täällä tulee huomioida. Venäjän ammattisotilaat laskevat Suomen ja Ruotsin kuuluvaksi liittokuntaan ja TRJE18-sotaharjoitus on vain yksi lisävahvistus heidän oikeille näkemykselleen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Katsotaan, millaisen äläkän SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari sekä koko muu SDP nostavat Suomen osallistumisesta Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen sotaharjoitukseen Norjan auttamiseksi, josta osa tapahtuu vieläpä Suomen alueella Nato-maista saapuvan sotavoiman turvin. Viittaan tuolla harjoituksen ilmatoimintaan Rovaniemeltä käsin.</p><p>Toivottavasti SDP ja Tuomioja eivät nosta äläkkää, vaan myös heillekin on selvää, että Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä jo Nato-maita olematta Nato-maita.</p><p>Kahdessa vuodessa on Suomessa menty istuvan hallituksen aikana rutkasti läntisessä puolustusintegraatiossa eteenpäin. Muistamme hyvin, millaisen kohun SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari nostatti, kun maahan oli saapumassa keväällä 2016 yhdysvaltaisjoukkoja harjoituksiin:</p><p>&rdquo;<em>USA tuo hävittäjät Rissalaan, eduskunnassa repesi riita - &rsquo;Mittava harjoitus pidetty salassa&rsquo;</em>&rdquo; uutisoi Ilta-Sanomat (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001116937.html"><u>IS 10.2.2016</u></a>) &nbsp;Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailua Karjalan lennostossa toukokuussa 2016.</p><p>Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Mika Kari laati ja allekirjoitti helmikuussa 2016 asiasta kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle.</p><p>Vastaava SDP-möykkä alkoi, kun vajaat parikymmentä yhdysvaltalaista Stryker-rynnäkköpanssariajoneuvoa osallistu Arrow-sotaharjoitukseen Niinisalossa toukokuussa 2016.</p><p>Erkki Tuomioja lausui <a href="https://ddemokraatti/"><u>Demokraatti</u></a><em>-</em><em>lehdessä 11.2.2016</em>, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: &rdquo;Emme<em> osallistu sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin muuttanut perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa.</em>&rdquo;</p><p>SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lausui&nbsp; MTV3:n <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/mielipiteet/nettivieraat/artikkeli/rinteen-nettikolumni-nyt-tarvitaan-eduskunnalle-selvitys-ulko-ja-turvallisuuspolitiikasta/5749598" target="_blank"><u>nettikolumnissa</u></a> 21.2.2016 puolestaan, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: &rdquo;<em>Olennaista on, ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaa, joka voisi antaa väärän viestin Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttumisesta</em>.&rdquo;</p><p>Tuomioja toista saman kannan vielä tänä syksynä Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Osallistuminen kansainväliseen sotilaallisen harjoitteluun on edelleen perusteltua sekä Suomen oman puolustusvalmiuden osaamisen kehittämiseksi että siksi, että voimme myös olla omaehtoisesti valmiita antamaan ja vastaanottamaan sotilaallistakin apua kriisitilanteissa. Se <u>mikä ei ole perusteltua, on osallistuminen sellaiseen harjoitustoimintaan, joka sisältää Naton artikla 5:n soveltamista, on </u></em><em><u>jännittyneeseen kansainväliseen tilanteeseen liittyvää sotilaallista voimannäyttöä ja/tai antaa sekä kotimaassa että ulkomailla väärän kuvan Suomen puolustuksen luonteesta ja siihen liittyvistä sitoumuksista.</u></em>&rdquo;</p><p>Trident Juncture 18 -sotaharjoitus 29 Nato-maan sekä Suomen ja Ruotsin kesken on kaikkea tuota, mitä Tuomioja ja ilmeisemmin koko SDP ei katso perustelluksi Suomen ulkopoliittiselle linjalle.</p><p>Trident Juncture 18 -harjoituksessa harjoitellaan Fennoskandian alueen pitämästä Naton hallinnassa Venäjän alueita lukuun ottamatta.</p><p>Harjoituksessa harjoitellaan Norjanmeren ja Pohjanmeren pitämästä Nato-hallinnassa ja niin, ettei Venäjä pääse koukkaaman noiden merien kautta Keski-Euroopan edustalle, jota se harjoitteli vuoden 2017 Zapadissa.</p><p>Harjoituksessa harjoitellaan huoltoyhteyksiä ja sotavoiman siirtoa Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Euroopan välillä.</p><p>Harjoituksessa harjoitellaan myös Tanskan salmissa, minkä julkilausumaton tavoite on estää tarvittaessa Venäjän pääsy salmien yli. Tanskan salmien harjoitusosuuteen osallistuu vahvasti myös Ruotsi. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ennakkoharjoittelivat jo elokuussa (<a href="https://blogg.forsvarsmakten.se/marinbloggen/2018/08/16/forberedelser-for-trident-juncture/"><u>Försvarsmakten 16.8.2018</u></a>).</p><p>Harjoitukseen liittyy myös Suomen isännöimä Northern Coasts -harjoitus, jonka päämäärät jätän nyt Trident Juncture 18 -sotaharjoitukseen liitettynä häveliäisyyssyistä kertomatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostamassa TP-UTVA:ssa sekä myös Suomen ulkopoliittisessa johdossa muutoinkin on ollut jo kauan erimielisyyttä siitä, missä laajuudessa - jos ollenkaan - ja millaisin reunaehdoin Suomi voi osallistua Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin. Siis harjoituksiin, joissa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita.

Kysymys 5. artiklan sotaharjoituksissa on Naton turvatakuiden sotaharjoittelemisesta. Suomelle kysymys on, pitääkö Natoon kuulumattoman Suomen auttaa Natoon kuuluvaa maata sotilastoimin.

Suomen Nato-jäsenyyttä kannattaville politiikoille Naton sotaharjoitukset, joihin liittyy Naton perussopimuksen 5. artikla, ei ole erityinen kysymys. Sen sijaan politiikoille, jotka eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, Naton perussopimuksen 5. artikla on erityinen kysymys.

Kysymykseen kriittisiä ovat olleet Erkki Tuomioja ja Sauli Niinistö.  Niinistö ainakin vielä vuonna 2014, Tuomioja edelleen.

                                                                                          ****

Nato järjestää niin sanotun korkean näkyvyyden (High Visibility Exercise, HVE) Trident Juncture 2018 (TRJE18) -sotaharjoituksen 25.10.-23.11.2018. Harjoitus jakaantuu kahteen kokonaisuuteen, joista toisen osakokonaisuuden muodostaa sotajoukkojen harjoitus ajanjaksolla 25.10.-7.11.2018 ja toisen osakokonaisuuden esikuntaharjoitus 14.-23.11.2018.

TRJE18-sotaharjoitus on Naton suurin harjoitus kolmeen vuoteen. Edellinen ja ensimmäinen vastaava HVE-tyypin Trident Juncture -harjoitus pidettiin Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa syksyllä 2015 (Trident Juncture 2015). TRJE18-harjoitus on suurin Norjassa pidettävä sotaharjoitus kylmän sodan aikakauden jälkeen.

Tiedustelin jo tämän vuoden huhtikuussa Naton päämajasta Brysselissä, pitääkö Nato seuraavan HVE-tyypin suursotaharjoituksen taas kolmen vuoden päästä vuonna 2021. Päämajasta vastattiin, ettei pidä. Norjan harjoitus on viimeinen Trident Juncture -harjoitus ja vuoden 2021 harjoitusohjelma on erilainen.

Suomella on tarkoitus pitää kansainvälinen suursotaharjoitus vuonna 2021.

Itämeren alueella ja Suomessa 25.10.-8.11.2018 pidettävä merellinen Northern Coasts (NOCO) -harjoitus on linkitetty osaksi TRJE18-harjoitusta. NOCO-merisotaharjoitus pidetään vuosittain ja tänä vuonna on Suomen vuoro toimia harjoituksen johto- ja isäntämaana. Viime vuonna johto- ja isäntämaana toimi Ruotsi ja harjoitus pidettiin 8.-21.9.2017. Harjoitus lomittui ja linkittyi Ruotsin suureen kansainväliseen Aurora-sotaharjoitukseen, joka pidettiin 11.-29.9.2017.

Oletettavaa on, että Suomessa vuonna 2021 pidettävään kansainväliseen suursotaharjoitukseen linkitetään myös tuon vuoden NOCO-harjoitus, mutta harjoituksia tuskin pidetään samaan aikaan, kun Venäjä pitää neljän vuoden välein toistuvaa omaa Zapad-harjoitustaan.

Nyt kuun lopulla alkavaan Norjan ja Islannin johtamaan TRJE18- sotaharjoituksen osallistuu Norjan puolustusvoimien mukaan 45 000 henkilöä, 60 merialusta ja 150 ilmailusta. Harjoitukseen osallistuvat Norjan lisäksi kaikki 28 muuta Nato-maata ja kaksi Naton kumppanimaata, Suomi ja Ruotsi.

Osallistujamaat kertovat paljon Venäjälle, missä mennään: harjoitukseen osallistuu koko Nato 29 maan voimalla sekä vain Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolelta. Venäjälle harjoitus on Nato-maiden sisäinen harjoitus 31 valtion voimin.

Harjoituksen osallistuvat siis kaikki Pohjoismaat, kaikki Baltian maat ja Itämeren maista myös Saksa ja Puola. Käytännössä koko Pohjois-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka osallistuu.

Suomen johtamaan NOCO-merisotaharjoitukseen puolestaan osallistuu 4 000 henkilöä, 45 pinta-alusta ja yli 12 ilma-alusta. Isäntämaan lisäksi harjoitukseen osallistuu Ruotsi, Tanska, Belgia, Italia, Alankomaat, Kanada, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Yhdysvallat ja Saksa.

TRJE18- ja NOCO-harjoitusten toiminta-alue on laaja, käytännössä koko lounainen Eurooppa Itämereltä Islantiin saakka ja koko Fennoskandia Venäjää lukuun ottamatta. Puolustusministeriö on ilmoittanut näiden kahden harjoituksen suhteen, että:

Osa harjoituksen lentotoiminnasta toteutetaan Suomen ilmatilassa. Ilmavoimien toiminta-alueena on Norjan, Ruotsin ja Suomen sekä Itämeren alue.

ja:

Suomen maavoimien joukkojen toiminta-alueina ovat Ruotsi ja Norja.

                                                                                          ****

Suomen osallistuminen kahteen samanaikaiseen sotaharjoitukseen on alueellisesti ja sotavoimaltatarpeeltaan laajaa.

TRJE18-harjoitukseen osallistuu noin 600 suomalaista sotilasta/henkilöä ja NOCO-harjoitukseen noin 1 800 sotilasta/henkilöä, yhteensä siis 2 400 henkilöä. Vertailuna esimerkiksi Puolustusvoimien Uusimaa 17 -pääsotaharjoitukseen viime vuonna osallistui noin 9 000 henkilöä.

Merivoimat osallistuu TRJE18-harjoitukseen 80 sotilaan rannikkojääkäriyksiköllä, Ilmavoimat 200 sotilashenkilöllä. Maavoimista harjoitukseen osallistuu jääkärikomppania sekä lennokki- ja ilmatulenjohtoyksikkö ja lisäksi sotilaspoliiseja ja esikuntaupseereita yhteensä noin 250 sotilasta. Pääesikunta ei ole tarkentanut, mistä harjoitukseen tulevat loput 70 muuta henkilöä.

TRJE18-harjoitukseen osallistuu vain 10 suomalaista Hornet-hävittäjää, jotka on sijoitettu Lapin lennoston Rovaniemen lentotukikohtaan ja Norjan Ørlandin Nato-lentotukikohtaan. Ørlandin tukikohta sijaitsee keskisessä Norjassa ja on Norjan alueella oleva tärkein Naton sotilaslentotukikohta. Tukikohtaan on sijoitettu mm. kolme Naton yhdysvaltalaista AWACKS-tiedustelukonetta.

Rovaniemelle on sijoitettu harjoituksen ajaksi yhdysvaltalaisia ja belgialaisia hävittäjiä sekä yhdysvaltalaisia ilmatankkauskoneita, Nato-maiden miehistövahvuus Rovaniemellä on yhteensä noin 300 sotilasta. Suomeen tulevien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten Nato-hävittäjien lukumäärää ei ole ilmoitettu. Harjoituksen Suomeen sijoitettu varalaskupaikka on Oulun lentokenttä.

Norjan Puolustusvoimat kuvaa harjoituksen ilmatilatoimintaa Suomessa ja Ruotsissa näin:

The air forces will operate from four Norwegian airports, in addition to Kallax, Sweden and Rovaniemi, Finland. Air operations will take place in the entire exercise area, but mainly in northern Norway and Sweden. The air forces will support the land forces in the field exercise area, and the maritime forces off the coast of western and central Norway.

Vapaasti suomennettuna:

[Sotaharjoituksen] ilmavoimat toimivat neljältä norjalaiselta lentokentältä käsin sekä lisäksi Ruotsin Kallaxin ja Suomen Rovaniemen lentokentiltä käsin. Ilmatilaoperaatioita tapahtuu koko harjoitusalueella, mutta pääsääntöisesti Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa. [Sotaharjoituksen] ilmavoimat tukee maavoimia maaharjoitusalueella ja merivoimia Länsi- ja Keski-Norjan rannikolla.

Ilmavoimat eivät siis ole vain Norjan, vaan 31 osallistujamaan kollektiivisesti.

Harjoituksessa olevat lentokentät Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on esitetty kuvassa 1.

Suomen Merivoimista TRJE18-harjoitukseen osallistuu esikuntaupseereiden lisäksi rannikkojääkäriyksikkö, joka toimii Keski-Norjan alueelle sijoitetulta hollantilaiselta amfibioalukselta käsin. Norjan, Suomen ja Ruotsin tiivistä puolustusyhteistyötä kuvaa hyvin se, että pääosin ruotsalaisesta prikaatista muodostuvat joukot integroidaan harjoitukseen Keski-Ruotsissa ja itse aktiiviset sotaharjoitustoimet tapahtuvat Keski-Norjassa.

NOCO-merisotaharjoitus tapahtuu puolestaan Pohjois-Itämeren, Suomenlahden, Saaristomeren sekä Selkämeren alueella. Harjoitusalue Itämerellä on siis laaja.

NOCO-merisotaharjoitukseen osallistuu pääosa Suomen Merivoimien aluskalustosta. Merivoimista harjoitukseen osallistuu lisäksi 25 rannikkojoukkoyksikköä. Maavoimien harjoitukseen osallistuu joukkoja Porin Prikaatista. Myös Ilmavoimat osallistuu harjoitukseen, mutta osallistumisvahvuutta Hornetien lukumäärällä ei ole kerrottu. Lisäksi harjoitukseen osallistuu myös räjähteiden raivaamis- ja suojaamisjoukkoja sekä elektronisen sodankäynnin osasto.

                                                                                          ****

Naton TRJE18-sotaharjoitus on Naton 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita. TRJE18-harjoituksen skenaario perustuu siis Naton artikla 5 -operaatioon. Harjoituksen osallistuu koko Nato 29 jäsenmaan voimin.

Puolustusministeriön puolustuspoliittinen osaston on laatinut muistion eduskunnan puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnalle päivämäärällä 21.9.2018 otsikolla ”Suomen osallistuminen Naton Trident Juncture 2018 ja Northern Coasts -harjoituksiin; tilannekatsaus” (Muistio 21.9.2018).

Muistio kirjaa seuraavasti:

TRJE18-harjoituksen skenaario perustuu Naton Artikla 5 -operaatioon.

ja:

NOCO ei ole Naton artikla 5 mukainen, vaan harjoituksen skenaariona on vaativa merellinen kriisinhallinta kehittynyttä vastustajaa vastaan. Käytännön tasolla harjoitusten linkittämisellä mahdollistetaan Itämeren alueen valtioiden merivoimien resurssien tarkoituksenmukainen käyttö ja osallistuminen koulutuskauden tavoitteita vastaavaan harjoitustoimintaan osana laajempaa tilannekehystä ilman koulutusta rajoittavia tekijöitä.

Varmistin Naton päämajasta Brysselistä ja lisäksi vielä Norjan puolustusministeriöstä sekä puolustusvoimista, että kyseessä on varmasti Naton ns. 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta eikä harjoitukseen osallistuvia maita ole eroteltu. Kaikkien kolme vastaajaa tekivät yksiselitteisen selväksi: kyseessä on Naton 5. artiklan mukainen harjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta Norjan hyväksi.

Hämmästeltiin hieman, miksi kysyn itsestäänselvyyttä. Vastasin, että täällä Suomessa tuo asia ei ole suinkaan itsestään selvää.

Sama asia on sanottu hieman ei-niin-suoraan myös Norjan puolustusvoimien tiedotteessa (Forsvaret, Exercise Trident Juncture 2018 (TRJE18)):

The defence of Norway is based on support through NATO's collective defence. This means that an armed attack against Norway will invoke Article 5 of the NATO Treaty, and the rest of the Alliance will support the country. To maintain a credible defence of Norway, NATO must train and exercise regularly, and Norway must test its ability to receive and handle allied reinforcements. In 2014, Norway invited NATO to hold Trident Juncture 2018 in Norway. NATO accepted the offer, making Norway the official host nation for the exercise.

For Norway, TRJE18 is an opportunity to test the country's ability to receive and handle allied reinforcements. It also gives Norway an opportunity to test and evaluate its total defence concept and national plans concerning host country support.

Vapaasti suomennettuna:

Norjan puolustus perustuu apuun Naton yhteispuolustukselta. Tämä merkitsee sitä, että aseellinen hyökkäys Norjaa vastaan aktivoi Naton perussopimuksen 5. artiklan ja muu liittokunta auttaa Norjaa. Norjan uskottavan puolustuksen säilyttämiseksi Naton on harjoiteltava säännöllisesti, ja Norjan on varmistettava kyky vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia. Vuonna 2014 Norja pyysi Natoa pitämään Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus Norjassa. Nato hyväksyi pyynnön, jolloin Norjasta tuki virallinen harjoituksen isäntämaa.

Norjalle TRJE18-sotaharjoitus on tilaisuus testata maan kykyä vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia. Sotaharjoitus antaa Norjalle myös mahdollisuuden testata ja arvioida maan puolustussuunnitelmaa kokonaisuutena ja suunnitelmia isäntämaana toimimisena.

Suomi siis osallistuu Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen sekä Suomen alueella Suomeen saapuvien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten sotavoimien kanssa että Suomen ulkopuolella ainakin Ruotsissa ja Norjassa. Suomi harjoittelee sotilaallisen avun antamista Nato-maa Norjalle. Suomi siis soveltaa sotaharjoituksessa Naton perussopimuksen 5. artiklaa.

Tuo oli vielä muutama vuosi sitten asia, jonka Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto oli täysin kieltänyt. Kieltoa piti yllä etenkin ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Suomi ei tulkitse itsensä isännöimää NOCO-merisotaharjoitusta 5. artiklan mukaiseksi, vaikka se on tiukasti linkitetty 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen ja harjoituksia voidaan tosiasiallisesti pitää yhteisenä vastaavasti kuin mitä Venäjän viime syksyn osaharjoituksia Jäämereltä kauaksi etelään voidaan pitää yhteisenä Zapad-harjoituksena. Kyse on siitä, miten harjoituksia linkitetään ja millaisen yhtenäisen kokonaisuuden ne muodostavat ennen kaikkea sotajohdon osalta.

TRJE18-sotaharjoitukseen osallistuvat siis myös Suomi ja Ruotsi, vaikka harjoituksessa harjoitellaan Naton perussopimuksen 5. artiklan velvoitteita 29 Nato-maan voimin. Suomen ja Ruotsin asema harjoituksissa ei poikkea Nato-maista. Kuvan 2 mukaisesti käytännössä lähes koko Ruotsi on harjoitusten ilmatoiminta-aluetta. Suomi ja Ruotsi ovat kuin Nato-maat.

Venäjälle Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisessa mielessä Nato-maita, mikä täällä tulee huomioida. Venäjän ammattisotilaat laskevat Suomen ja Ruotsin kuuluvaksi liittokuntaan ja TRJE18-sotaharjoitus on vain yksi lisävahvistus heidän oikeille näkemykselleen.

                                                                                          ****

Katsotaan, millaisen äläkän SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari sekä koko muu SDP nostavat Suomen osallistumisesta Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen sotaharjoitukseen Norjan auttamiseksi, josta osa tapahtuu vieläpä Suomen alueella Nato-maista saapuvan sotavoiman turvin. Viittaan tuolla harjoituksen ilmatoimintaan Rovaniemeltä käsin.

Toivottavasti SDP ja Tuomioja eivät nosta äläkkää, vaan myös heillekin on selvää, että Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä jo Nato-maita olematta Nato-maita.

Kahdessa vuodessa on Suomessa menty istuvan hallituksen aikana rutkasti läntisessä puolustusintegraatiossa eteenpäin. Muistamme hyvin, millaisen kohun SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari nostatti, kun maahan oli saapumassa keväällä 2016 yhdysvaltaisjoukkoja harjoituksiin:

USA tuo hävittäjät Rissalaan, eduskunnassa repesi riita - ’Mittava harjoitus pidetty salassa’” uutisoi Ilta-Sanomat (IS 10.2.2016)  Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailua Karjalan lennostossa toukokuussa 2016.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Mika Kari laati ja allekirjoitti helmikuussa 2016 asiasta kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle.

Vastaava SDP-möykkä alkoi, kun vajaat parikymmentä yhdysvaltalaista Stryker-rynnäkköpanssariajoneuvoa osallistu Arrow-sotaharjoitukseen Niinisalossa toukokuussa 2016.

Erkki Tuomioja lausui Demokraatti-lehdessä 11.2.2016, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: ”Emme osallistu sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin muuttanut perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lausui  MTV3:n nettikolumnissa 21.2.2016 puolestaan, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: ”Olennaista on, ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaa, joka voisi antaa väärän viestin Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttumisesta.”

Tuomioja toista saman kannan vielä tänä syksynä Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 (SGS 25.8.2018):

Osallistuminen kansainväliseen sotilaallisen harjoitteluun on edelleen perusteltua sekä Suomen oman puolustusvalmiuden osaamisen kehittämiseksi että siksi, että voimme myös olla omaehtoisesti valmiita antamaan ja vastaanottamaan sotilaallistakin apua kriisitilanteissa. Se mikä ei ole perusteltua, on osallistuminen sellaiseen harjoitustoimintaan, joka sisältää Naton artikla 5:n soveltamista, on jännittyneeseen kansainväliseen tilanteeseen liittyvää sotilaallista voimannäyttöä ja/tai antaa sekä kotimaassa että ulkomailla väärän kuvan Suomen puolustuksen luonteesta ja siihen liittyvistä sitoumuksista.

Trident Juncture 18 -sotaharjoitus 29 Nato-maan sekä Suomen ja Ruotsin kesken on kaikkea tuota, mitä Tuomioja ja ilmeisemmin koko SDP ei katso perustelluksi Suomen ulkopoliittiselle linjalle.

Trident Juncture 18 -harjoituksessa harjoitellaan Fennoskandian alueen pitämästä Naton hallinnassa Venäjän alueita lukuun ottamatta.

Harjoituksessa harjoitellaan Norjanmeren ja Pohjanmeren pitämästä Nato-hallinnassa ja niin, ettei Venäjä pääse koukkaaman noiden merien kautta Keski-Euroopan edustalle, jota se harjoitteli vuoden 2017 Zapadissa.

Harjoituksessa harjoitellaan huoltoyhteyksiä ja sotavoiman siirtoa Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Euroopan välillä.

Harjoituksessa harjoitellaan myös Tanskan salmissa, minkä julkilausumaton tavoite on estää tarvittaessa Venäjän pääsy salmien yli. Tanskan salmien harjoitusosuuteen osallistuu vahvasti myös Ruotsi. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ennakkoharjoittelivat jo elokuussa (Försvarsmakten 16.8.2018).

Harjoitukseen liittyy myös Suomen isännöimä Northern Coasts -harjoitus, jonka päämäärät jätän nyt Trident Juncture 18 -sotaharjoitukseen liitettynä häveliäisyyssyistä kertomatta.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262103-trident-juncture-18-on-naton-artikla-5-harjoitus-johon-myos-suomi-osallistuu#comments Nato Naton 5. artikla Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Fri, 05 Oct 2018 19:17:39 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262103-trident-juncture-18-on-naton-artikla-5-harjoitus-johon-myos-suomi-osallistuu
Tuomioja ja Niinistö vastustivat Naton 5 artiklan harjoituksia, enemmistö ei http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei <p>Presidentti Sauli Niinistö ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) pitivät kokouksen joulukuun 12. päivä vuonna 2014.</p><p>Hallituksen seitsenjäseniseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuolloin pääministeri Alexander Stubb (kok.), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.), sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.).</p><p>Ketä ministeristä osallistui presidentti Niinistön lisäksi joulukuiseen TP-UTVA-kokoukseen, ei ulkoministeriö eikä TP-UTVA:n nykyinen sihteeri, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ole suotanut kertomaan. Suomessa valtionhallinnon avoimuus ei ole aina - jos koskaan - lähelläkään tavanomaista länsimaista tasoa.</p><p>Erkki Tuomioja on julkisuudessa kertonut, että kokoukseen osallistuivat hänen itsensä lisäksi ainakin Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Antti Rinne.</p><p>Tuo joulukuun 2014 TP-UTVA-kokous nousi uudelleen esille muutama viikko sitten. Mitä sellaista joulukuisessa kokouksessa käsiteltiin ja päätettiin, johon jollakin sen jäsenestä on syytä palata lähes neljä vuotta myöhemmin?</p><p>TP-UTVA-kokouksien pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston viestintäosasto julkaisee pidetyistä kokouksista usein tiedotteen. &rdquo;<em>TP-UTVA keskustelu Ukrainan tilanteesta</em>&rdquo; oli tiedotteen otsikko, joka käsitteli joulukuun 2014 kokousta (<a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tp-utva-keskustelu-ukrainan-tilanteesta"><u>Tiedote 557/2014 12.12.2014</u></a>).</p><p>Tiedote kirjaa:</p><p>&rdquo;<em>Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät kokouksessaan Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan sekä <u>puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan</u>.</em></p><p><em>Suomi jatkaa <u>aktiivista osallistumista sotilaalliseen</u> ja siviilikriisinhallintaan YK:n, EU:n ja <u>Naton johtamissa operaatioissa</u>.</em></p><p><em>Suomi jatkaa osallistumista kansainväliseen harjoitus- ja koulutusyhteistyöhön sekä nopean toiminnan joukkoihin samoista lähtökohdista ja tavoitteista kuin aiemmin. Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuminen on keskeinen osa puolustusyhteistyötä ja puolustuskyvyn kehittämistä. Nopean toiminnan joukkojen osalta tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi valmistautuu osallistumaan Iso-Britannian johtamaan EU:n taisteluosastoon vuonna 2016.</em>&rdquo;</p><p>Suomi siis päätti tiedotteen perusteella osallistumisesta edelleen Naton johtamiin operaatioihin ja kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan. Tasavallan presidentti ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät siis myös Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa on keskusteltu myös Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin ja asiasta lienee ollut erimielisyyttä.</p><p>Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin osallistuminen ja Nato-maiden sotavoimien harjoitteleminen Suomen maaperällä repii edelleenkin Suomen ulkopoliittisia toimijoita. Rintamalinjan toisella puolella ovat ainakin ei-Nato-myönteiset kansanedustaja Erkki Tuomioja sekä presidentti Sauli Niinistö ja toisella puolella Suomen Nato-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset päättäjät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa - &rsquo;Suorastaan rikollista&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Iltalehdessä elokuun lopulla (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201161336_pi.shtml"><u>IL 26.8.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja kertoi tuon salaliittosyytöksen Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja totesi seminaaripuheessaan sanatarkasti:</p><p>&rdquo;<em>Harjoitusten osalta on pakko niiden käsittelyyn - tai ainakin seurantaan - niin hallituksessa kuin eduskunnassa osallistuneena todeta, että Suomen kansainväliseen harjoitustoimintaan osallistumista <u>valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet</u><u> ovat vedättäneet Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.</u></em>&rdquo;</p><p>Ja Tuomioja jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on <u>huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, tahallinen suorastaan rikollista.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja siis syytti sotaharjoitustoimintaan osallistumista valmistelleita sotilaita ja muita virkamiehiä rikollisesta toiminnasta. Tuomiojan oli saanut ärsyyntymään tuoreimpana tapauksena Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailu Karjalan lennostossa vuonna 2016 (<a href="https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/yhdysvaltain-kansalliskaartin-laivuevierailu-kaynnissa-karjalan-lennostossa"><u>Ilmavoimat 11.5.2016</u></a>). Vuonna 2016 Yhdysvallat osallistui useaan eri Suomessa pidettyyn sotaharjoitukseen.</p><p>Syyttäminen rikollisesta toiminnasta ilman perusteita on kunnianloukkaus. Tuomioja syytti Suomen valtion virkamiehiä, joista osa toimii myös virkavastuulla, rikollisiksi. Syytös on todella kova ja vastaa presidentti Trumpin toimintatapaa Yhdysvaltain valtionhallintoa kohtaan.</p><p>Jos Tuomioja syyttäisi minua jostain syystä rikolliseksi tai rikollisesta toiminnasta, tekisin hänestä varmuudella rikosilmoituksen.</p><p>Ja tuollainen henkilö on ollut Suomen ulkoministeri ja on edelleen istuvan presidentin ykkösluotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä!</p><p>Tuomiojaa ilmeisemmin ärsyttää vielä se päätös, jonka TP-UTVA on tehnyt 12.12.2014. Jos Tuomiojalla olisi ollut yksin valta päättää, päätös olisi todennäköisesti saanut toisen muodon. On syytä olettaa jälkipuinnin perusteella, että myös presidentti Niinistölle olisi ollut mieluisampi tuomiojalainen näkemys osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa mukana ollut Nato-myönteinen pääministeri Alexander Stubb sai ja saa edelleen sekä Tuomiojan että Niinistön näkemään punaista juuri Nato-kannanotoillaan.</p><p>TP-UTVA:n kokouspöytäkirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, sen sijaan tausta-aineisto ei ole, ellei asiakirjassa ole käyttöä rajoittavaa suojaustasoleimaa. Ulkoministeriö ei ole suostunut antamaan kuitenkaan edes näitä asiakirjoja, vaikka lain mukaan pitäisi. Miten joulukuinen kokous keskusteli ja miten se päätti Suomen osallistumisesta Nato-harjoituksiin, ei ole tiedossa. Asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös julkisesti, koska erimielisyyksiä on selvästi ollut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ilta-Sanomien haltuunsa saaman muistion mukaan ulkoministeri Tuomiojan joulukuun 2014 TP-UTVA-kokouksessa pitämässä esittelyssä käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Puolustusministeriön 14.5.2018 päivätty muistio, jonka osa on julkaistu Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005816057.html"><u>IS 5.9.2018</u></a>), on ohessa kuvana 1. Kuvan lähde on siis Ilta-Sanomat.</p><p>Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston laatima muistio kirjaa sanatarkasti seuraavaa:</p><p>&rdquo;<strong><em>Suomen osallistuminen Naton 5 artiklan harjoituksiin</em></strong></p><p><em>Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ja erityisesti Naton 5 artiklan ulottuvuuden harjoituksiin nousi tarkastelun kohteeksi Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta ja TP-UTVA käsitteli Suomen osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan <u>useamman kerran vuonna 2014</u>. Loppuvuodesta 2014 (12.12.2014) käsiteltäessä TP-UTVAssa katsausta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin, <u>käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Asian esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Tuomioja.</u></em>&rdquo;</p><p>Edellä kirjatun lainauksen perusteella on syytä olettaa, että Suomen osallistumista myös Naton 5 artiklan ulottuvuuden mukaisiin sotaharjoituksiin oli käsitelty useassa TP-UTVA-kokouksessa vuonna 2014. Syy useaan otteeseen käsittelyyn on yleensä erimielisyydet. TP-UTVA-kokouksia pidetään tarpeen mukaan ja vuonna 2014 niitä oli paljon. Venäjän aloittaessa intervention Krimille perjantaina 28.2.2014, TP-UTVA kokoontui jo sunnuntaina 2.3.2014 (<a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=299611&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>Tiedote 81/2014 2.3.2014</u></a>).</p><p>Mitä tarkasti ottaen TP-UTVA-kokouksessa 12.12.2014 on päätetty Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin ja mitä Tuomioja on kokouksessa esittänyt, ei ole tiedossa.</p><p>Yhdysvallat oli tehnyt jo hyvissä ajoin vuonna 2014 poliittisen päätöksen ohjelmasta, jolla pyrittiin hälventämään Itä-Euroopan Nato-maiden sekä myös kumppanimaiden huolta Venäjästä. Itse asiassa ohjelman mukaiset toimet konkreettisesti aloitettiin jo vuonna 2014 ennen kuin ohjelmasta oli päätetty (<a href="https://www.nytimes.com/2014/04/19/world/europe/us-plans-military-drills-in-eastern-europe.html"><u>The New York Times 18.4.2014</u></a>, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7197946"><u>Yle 19.4.2014</u></a>). Itä-Euroopan Nato-maat olivat esittäneet huolensa Venäjästä heti Venäjän Krimin intervention jälkeen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Nato-maiden ulkoministerikokkouksessa.</p><p>Yhdysvaltain ohjelma käsitti mm. joukkojen ja sotavoiman siirtoja sekä sotaharjoitusten lisäämistä. Ohjelma oli varmasti joulukuussa 2014 Suomen tiedossa ja Suomessa maan korkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto tiesi, mitä Yhdysvallat tulee myös Natoon kuulumattomalle Suomelle ehdottamaan, ellei ollut jo ehdottanut.</p><p>Ilmeisesti joulukuu oli viimeinen ajankohta tehdä jonkinmoinen linjaus Yhdysvaltain ohjelma huomioiden, lähteekö Suomi mukaan mm. ohjelman mukaisiin sotaharjoitustoimiin. Sotaharjoitusten suunnittelussa vuosi on lyhyt aika. Vuonna 2014 päätetyn ohjelman toimet alkoivat suurella volyymilla vuonna 2016 (esim. <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001155152.html"><u>IS 9.4.2016</u></a>, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8777428"><u>Yle 30.3.2016</u></a> jne.).</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitava virkamiehistö ja Puolustusvoimien sotilaat tietävät kyllä ehdottomasti, mihin heillä on oikeus ja mihin ei. He eivät tee mitään sellaista myös sotaharjoitusten suunnittelussa, mitä maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei ole linjannut päätöksillään.</p><p>On syytä olettaa, että myönteisen näkemyksen Nato-johtoisiin harjoituksiin ovat kokouksessa 12.12.2014 ottaneet Alexander Stubb, Lenita Toivakka ja Carl Haglund sekä todennäköisesti myös Päivi Räsänen. Neljä henkilöä on jo hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan enemmistö.</p><p>Ja Suomessa vieläkin vakuutellaan yhdestä suusta, että Suomi olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäinen. Ei enää ole, jos lienee ollut koskaan tosiasiallisesti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Otava julkaisi eilen keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjoitetun kirjan otsikolla &rdquo;<em>Presidentti ja porvarivalta -</em> <em>Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä </em>&rdquo; (<a href="https://otava.fi/kirjat/9789511326472/"><u>Otava, Presidentti ja porvarivalta</u></a>).</p><p>Mielenkiintoisten Kokoomusta koskettavien poliittisten ristiriitojen lisäksi kirja valottaa sitä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päättäjien ristiriitaa Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin, jota käsiteltiin TP-UTVA:ssa 12.12.2014 ja josta Erkki Tuomioja nosti jälkimekkalan nyt elokuun lopulla.</p><p>&rdquo;<em>Tp-utvassa käytiin kirjan mukaan useita <u>kipakoita keskusteluja</u>, jotka <u>liittyivät erityisesti Suomen osallistumiseen Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin sekä Suomen Venäjä-politiikkaan.</u></em>&rdquo; kirjoitti Helsingin Sanomat kirjaa käsittelevässä jutussa (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005850241.html"><u>HS 3.10.2018</u></a>) ja jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousi Kataisen jälkeen Alexander Stubb. <u>Hän oli haastanut Niinistöä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tp-utvassa jo ulkomaankauppaministerinä yhdessä Rkp:n puolustusministerin Carl Haglundin kanssa.</u></em>&rdquo;</p><p>Yle kirjoitti samaa kirjaa käsittelevässä jutussa puolestaan seuraavasti (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10429183"><u>Yle 3.10.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.</em>&rdquo;</p><p><em>&rdquo;- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin <u>ulkoministerin kanssa tekemisissä &ndash; välillä jopa päivittäin.</u> Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, <u>Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).</u></em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Kataisen (2011&ndash;14) ja Stubbin (2014&ndash;15) hallitusten ajoilta <u>Niinistö korostaa tiivistä, välillä jopa päivittäistä yhteistyötään ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa.</u> Kehuja satelee myös pääministeri Sipilälle.</em>&rdquo;</p><p>Johtopäätös:</p><p>Presidentti Niinistö ei tule hyvin toimeen tai ollenkaan toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Carl Haglund ja Timo Soini. Kaikki vankkumattomia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia.</p><p>Presidentti Niinistö tulee hyvin toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat kielteisesti tai pidättyvinä Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Erkki Tuomioja ja Juha Sipilä.</p><p>Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä hallituksen siihen ministeriin, joka vastaa lähimmäksi hänen omia ei-Nato-ajatuksiaan. Kataisen ja Stubbin hallituksissa ulkoministeri Tuomiojaan ja nykyhallituksessa pääministeri Sipilään.</p><p>Presidentti Niinistön linja Natoon ja Venäjään ei poikkea presidentti Tarja Halosen linjasta. Venäjä kiittää ja niiaa syvään näitä kahta presidenttiä. Ainoa Nato-myönteinen presidentti Suomessa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut Martti Ahtisaari ajankohtana, jolloin Venäjää hallitsi Boris Jeltsin. Onko tämä sattumaa? Hetkellinen irtipääsy idän ikeestä sai Suomen valitsemaan Nato-myönteisen presidentin, kun muu itäinen Eurooppa samasta ikeestä päästyään&nbsp;uskalsi liittyä Natoon.</p><p>Vuonna 2014 Niinistö ja Tuomioja eivät innostuneet Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin eivätkä etenkään perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin harjoituksiin. He eivät innostuneet Nato-maan tulemisesta harjoittelemaan Suomen maaperälle. Muistamme, minkä mylläkän Tuomioja ja SDP saivat aikaan eduskuntaa myöten, kun Yhdysvallat saapui harjoittelemaan Suomeen toden teolla vuonna 2016. Kysymys oli siitä, millä maaperällä harjoituksia pidetään ja mille maaperälle vieraita joukkoja saapuu.</p><p>Niin Niinistön kuin Tuomiojan on kuitenkin syytä muistaa, että jos Suomi haluaa sitä autettavan sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, avunsaantia on harjoiteltava siellä, missä apua käytetään. Suomen avunsaantia on siis harjoiteltava Suomessa eikä Etelänavalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Luojan kiitos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen kannalta, että Suomi osasi päättää sotaharjoitustoiminnasta toisin kuin mikä oli Niinistön ja Tuomiojan näkemys.</p><p>Minun on vaikea ymmärtää niitä äänestäjiä, jotka äänestivät Niinistön presidentiksi perusteella, että Niinistö ajaisi muka Suomen Nato-jäsenyyttä. En pääse selville heidän logiikastaan ja ajatuksenjuoksusta. Niinistö ei aja Suomen Nato-jäsenyyttä eikä ole ajanut sen enempää kuin mitä kannatuksen saanti vaaleissa on edellyttänyt.</p><p>Olen moneen kirjoitukseen jo kirjannut, että Suomen puolustusintegraatio länteen puolustusyhteistyösopimuksilla Nato-maiden kanssa, osallistumisella Nato-johtoisiin sotaharjoitusiin ja Nato-maiden saamisella harjoittelemaan Suomen maaperälle on maan istuvan hallituksen ansioita, ei missään määrin presidentin ansioita. Tuloksia on saatu nyt aikaan istuvasta presidentistä huolimatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Sauli Niinistö ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) pitivät kokouksen joulukuun 12. päivä vuonna 2014.

Hallituksen seitsenjäseniseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuolloin pääministeri Alexander Stubb (kok.), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.), sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.).

Ketä ministeristä osallistui presidentti Niinistön lisäksi joulukuiseen TP-UTVA-kokoukseen, ei ulkoministeriö eikä TP-UTVA:n nykyinen sihteeri, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ole suotanut kertomaan. Suomessa valtionhallinnon avoimuus ei ole aina - jos koskaan - lähelläkään tavanomaista länsimaista tasoa.

Erkki Tuomioja on julkisuudessa kertonut, että kokoukseen osallistuivat hänen itsensä lisäksi ainakin Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Antti Rinne.

Tuo joulukuun 2014 TP-UTVA-kokous nousi uudelleen esille muutama viikko sitten. Mitä sellaista joulukuisessa kokouksessa käsiteltiin ja päätettiin, johon jollakin sen jäsenestä on syytä palata lähes neljä vuotta myöhemmin?

TP-UTVA-kokouksien pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston viestintäosasto julkaisee pidetyistä kokouksista usein tiedotteen. ”TP-UTVA keskustelu Ukrainan tilanteesta” oli tiedotteen otsikko, joka käsitteli joulukuun 2014 kokousta (Tiedote 557/2014 12.12.2014).

Tiedote kirjaa:

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät kokouksessaan Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan sekä puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan.

Suomi jatkaa aktiivista osallistumista sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan YK:n, EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa.

Suomi jatkaa osallistumista kansainväliseen harjoitus- ja koulutusyhteistyöhön sekä nopean toiminnan joukkoihin samoista lähtökohdista ja tavoitteista kuin aiemmin. Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuminen on keskeinen osa puolustusyhteistyötä ja puolustuskyvyn kehittämistä. Nopean toiminnan joukkojen osalta tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi valmistautuu osallistumaan Iso-Britannian johtamaan EU:n taisteluosastoon vuonna 2016.

Suomi siis päätti tiedotteen perusteella osallistumisesta edelleen Naton johtamiin operaatioihin ja kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan. Tasavallan presidentti ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät siis myös Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa on keskusteltu myös Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin ja asiasta lienee ollut erimielisyyttä.

Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin osallistuminen ja Nato-maiden sotavoimien harjoitteleminen Suomen maaperällä repii edelleenkin Suomen ulkopoliittisia toimijoita. Rintamalinjan toisella puolella ovat ainakin ei-Nato-myönteiset kansanedustaja Erkki Tuomioja sekä presidentti Sauli Niinistö ja toisella puolella Suomen Nato-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset päättäjät.

                                                                                 ****

Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa - ’Suorastaan rikollista’” oli uutisotsikko Iltalehdessä elokuun lopulla (IL 26.8.2018).

Tuomioja kertoi tuon salaliittosyytöksen Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Tuomioja totesi seminaaripuheessaan sanatarkasti:

Harjoitusten osalta on pakko niiden käsittelyyn - tai ainakin seurantaan - niin hallituksessa kuin eduskunnassa osallistuneena todeta, että Suomen kansainväliseen harjoitustoimintaan osallistumista valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet ovat vedättäneet Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.

Ja Tuomioja jatkoi:

Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, tahallinen suorastaan rikollista.

Tuomioja siis syytti sotaharjoitustoimintaan osallistumista valmistelleita sotilaita ja muita virkamiehiä rikollisesta toiminnasta. Tuomiojan oli saanut ärsyyntymään tuoreimpana tapauksena Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailu Karjalan lennostossa vuonna 2016 (Ilmavoimat 11.5.2016). Vuonna 2016 Yhdysvallat osallistui useaan eri Suomessa pidettyyn sotaharjoitukseen.

Syyttäminen rikollisesta toiminnasta ilman perusteita on kunnianloukkaus. Tuomioja syytti Suomen valtion virkamiehiä, joista osa toimii myös virkavastuulla, rikollisiksi. Syytös on todella kova ja vastaa presidentti Trumpin toimintatapaa Yhdysvaltain valtionhallintoa kohtaan.

Jos Tuomioja syyttäisi minua jostain syystä rikolliseksi tai rikollisesta toiminnasta, tekisin hänestä varmuudella rikosilmoituksen.

Ja tuollainen henkilö on ollut Suomen ulkoministeri ja on edelleen istuvan presidentin ykkösluotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä!

Tuomiojaa ilmeisemmin ärsyttää vielä se päätös, jonka TP-UTVA on tehnyt 12.12.2014. Jos Tuomiojalla olisi ollut yksin valta päättää, päätös olisi todennäköisesti saanut toisen muodon. On syytä olettaa jälkipuinnin perusteella, että myös presidentti Niinistölle olisi ollut mieluisampi tuomiojalainen näkemys osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa mukana ollut Nato-myönteinen pääministeri Alexander Stubb sai ja saa edelleen sekä Tuomiojan että Niinistön näkemään punaista juuri Nato-kannanotoillaan.

TP-UTVA:n kokouspöytäkirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, sen sijaan tausta-aineisto ei ole, ellei asiakirjassa ole käyttöä rajoittavaa suojaustasoleimaa. Ulkoministeriö ei ole suostunut antamaan kuitenkaan edes näitä asiakirjoja, vaikka lain mukaan pitäisi. Miten joulukuinen kokous keskusteli ja miten se päätti Suomen osallistumisesta Nato-harjoituksiin, ei ole tiedossa. Asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös julkisesti, koska erimielisyyksiä on selvästi ollut.

                                                                                 ****

Ilta-Sanomien haltuunsa saaman muistion mukaan ulkoministeri Tuomiojan joulukuun 2014 TP-UTVA-kokouksessa pitämässä esittelyssä käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Puolustusministeriön 14.5.2018 päivätty muistio, jonka osa on julkaistu Ilta-Sanomissa (IS 5.9.2018), on ohessa kuvana 1. Kuvan lähde on siis Ilta-Sanomat.

Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston laatima muistio kirjaa sanatarkasti seuraavaa:

Suomen osallistuminen Naton 5 artiklan harjoituksiin

Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ja erityisesti Naton 5 artiklan ulottuvuuden harjoituksiin nousi tarkastelun kohteeksi Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta ja TP-UTVA käsitteli Suomen osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan useamman kerran vuonna 2014. Loppuvuodesta 2014 (12.12.2014) käsiteltäessä TP-UTVAssa katsausta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin, käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Asian esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Tuomioja.

Edellä kirjatun lainauksen perusteella on syytä olettaa, että Suomen osallistumista myös Naton 5 artiklan ulottuvuuden mukaisiin sotaharjoituksiin oli käsitelty useassa TP-UTVA-kokouksessa vuonna 2014. Syy useaan otteeseen käsittelyyn on yleensä erimielisyydet. TP-UTVA-kokouksia pidetään tarpeen mukaan ja vuonna 2014 niitä oli paljon. Venäjän aloittaessa intervention Krimille perjantaina 28.2.2014, TP-UTVA kokoontui jo sunnuntaina 2.3.2014 (Tiedote 81/2014 2.3.2014).

Mitä tarkasti ottaen TP-UTVA-kokouksessa 12.12.2014 on päätetty Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin ja mitä Tuomioja on kokouksessa esittänyt, ei ole tiedossa.

Yhdysvallat oli tehnyt jo hyvissä ajoin vuonna 2014 poliittisen päätöksen ohjelmasta, jolla pyrittiin hälventämään Itä-Euroopan Nato-maiden sekä myös kumppanimaiden huolta Venäjästä. Itse asiassa ohjelman mukaiset toimet konkreettisesti aloitettiin jo vuonna 2014 ennen kuin ohjelmasta oli päätetty (The New York Times 18.4.2014, Yle 19.4.2014). Itä-Euroopan Nato-maat olivat esittäneet huolensa Venäjästä heti Venäjän Krimin intervention jälkeen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Nato-maiden ulkoministerikokkouksessa.

Yhdysvaltain ohjelma käsitti mm. joukkojen ja sotavoiman siirtoja sekä sotaharjoitusten lisäämistä. Ohjelma oli varmasti joulukuussa 2014 Suomen tiedossa ja Suomessa maan korkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto tiesi, mitä Yhdysvallat tulee myös Natoon kuulumattomalle Suomelle ehdottamaan, ellei ollut jo ehdottanut.

Ilmeisesti joulukuu oli viimeinen ajankohta tehdä jonkinmoinen linjaus Yhdysvaltain ohjelma huomioiden, lähteekö Suomi mukaan mm. ohjelman mukaisiin sotaharjoitustoimiin. Sotaharjoitusten suunnittelussa vuosi on lyhyt aika. Vuonna 2014 päätetyn ohjelman toimet alkoivat suurella volyymilla vuonna 2016 (esim. IS 9.4.2016, Yle 30.3.2016 jne.).

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitava virkamiehistö ja Puolustusvoimien sotilaat tietävät kyllä ehdottomasti, mihin heillä on oikeus ja mihin ei. He eivät tee mitään sellaista myös sotaharjoitusten suunnittelussa, mitä maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei ole linjannut päätöksillään.

On syytä olettaa, että myönteisen näkemyksen Nato-johtoisiin harjoituksiin ovat kokouksessa 12.12.2014 ottaneet Alexander Stubb, Lenita Toivakka ja Carl Haglund sekä todennäköisesti myös Päivi Räsänen. Neljä henkilöä on jo hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan enemmistö.

Ja Suomessa vieläkin vakuutellaan yhdestä suusta, että Suomi olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäinen. Ei enää ole, jos lienee ollut koskaan tosiasiallisesti.

                                                                                 ****

Otava julkaisi eilen keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjoitetun kirjan otsikolla ”Presidentti ja porvarivalta - Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä ” (Otava, Presidentti ja porvarivalta).

Mielenkiintoisten Kokoomusta koskettavien poliittisten ristiriitojen lisäksi kirja valottaa sitä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päättäjien ristiriitaa Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin, jota käsiteltiin TP-UTVA:ssa 12.12.2014 ja josta Erkki Tuomioja nosti jälkimekkalan nyt elokuun lopulla.

Tp-utvassa käytiin kirjan mukaan useita kipakoita keskusteluja, jotka liittyivät erityisesti Suomen osallistumiseen Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin sekä Suomen Venäjä-politiikkaan.” kirjoitti Helsingin Sanomat kirjaa käsittelevässä jutussa (HS 3.10.2018) ja jatkoi:

Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousi Kataisen jälkeen Alexander Stubb. Hän oli haastanut Niinistöä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tp-utvassa jo ulkomaankauppaministerinä yhdessä Rkp:n puolustusministerin Carl Haglundin kanssa.

Yle kirjoitti samaa kirjaa käsittelevässä jutussa puolestaan seuraavasti (Yle 3.10.2018):

Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.

”- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin ulkoministerin kanssa tekemisissä – välillä jopa päivittäin. Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).

Kataisen (2011–14) ja Stubbin (2014–15) hallitusten ajoilta Niinistö korostaa tiivistä, välillä jopa päivittäistä yhteistyötään ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa. Kehuja satelee myös pääministeri Sipilälle.

Johtopäätös:

Presidentti Niinistö ei tule hyvin toimeen tai ollenkaan toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Carl Haglund ja Timo Soini. Kaikki vankkumattomia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia.

Presidentti Niinistö tulee hyvin toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat kielteisesti tai pidättyvinä Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Erkki Tuomioja ja Juha Sipilä.

Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä hallituksen siihen ministeriin, joka vastaa lähimmäksi hänen omia ei-Nato-ajatuksiaan. Kataisen ja Stubbin hallituksissa ulkoministeri Tuomiojaan ja nykyhallituksessa pääministeri Sipilään.

Presidentti Niinistön linja Natoon ja Venäjään ei poikkea presidentti Tarja Halosen linjasta. Venäjä kiittää ja niiaa syvään näitä kahta presidenttiä. Ainoa Nato-myönteinen presidentti Suomessa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut Martti Ahtisaari ajankohtana, jolloin Venäjää hallitsi Boris Jeltsin. Onko tämä sattumaa? Hetkellinen irtipääsy idän ikeestä sai Suomen valitsemaan Nato-myönteisen presidentin, kun muu itäinen Eurooppa samasta ikeestä päästyään uskalsi liittyä Natoon.

Vuonna 2014 Niinistö ja Tuomioja eivät innostuneet Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin eivätkä etenkään perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin harjoituksiin. He eivät innostuneet Nato-maan tulemisesta harjoittelemaan Suomen maaperälle. Muistamme, minkä mylläkän Tuomioja ja SDP saivat aikaan eduskuntaa myöten, kun Yhdysvallat saapui harjoittelemaan Suomeen toden teolla vuonna 2016. Kysymys oli siitä, millä maaperällä harjoituksia pidetään ja mille maaperälle vieraita joukkoja saapuu.

Niin Niinistön kuin Tuomiojan on kuitenkin syytä muistaa, että jos Suomi haluaa sitä autettavan sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, avunsaantia on harjoiteltava siellä, missä apua käytetään. Suomen avunsaantia on siis harjoiteltava Suomessa eikä Etelänavalla.

                                                                                 ****

Luojan kiitos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen kannalta, että Suomi osasi päättää sotaharjoitustoiminnasta toisin kuin mikä oli Niinistön ja Tuomiojan näkemys.

Minun on vaikea ymmärtää niitä äänestäjiä, jotka äänestivät Niinistön presidentiksi perusteella, että Niinistö ajaisi muka Suomen Nato-jäsenyyttä. En pääse selville heidän logiikastaan ja ajatuksenjuoksusta. Niinistö ei aja Suomen Nato-jäsenyyttä eikä ole ajanut sen enempää kuin mitä kannatuksen saanti vaaleissa on edellyttänyt.

Olen moneen kirjoitukseen jo kirjannut, että Suomen puolustusintegraatio länteen puolustusyhteistyösopimuksilla Nato-maiden kanssa, osallistumisella Nato-johtoisiin sotaharjoitusiin ja Nato-maiden saamisella harjoittelemaan Suomen maaperälle on maan istuvan hallituksen ansioita, ei missään määrin presidentin ansioita. Tuloksia on saatu nyt aikaan istuvasta presidentistä huolimatta.

]]>
28 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei#comments Erkki Tuomioja Nato Presidentti Niinistö Turpo Venäjän uhka Thu, 04 Oct 2018 09:55:29 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei
Luottamustiekartta 2020: Venäjän Ahvenanmaan-tukikohta, Suomi Natoon 1920-rajoin http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261994-luottamustiekartta-2020-venajan-ahvenanmaa-tukikohta-suomi-natoon-1920-rajat <p>Itämeren alueen turvallisuusnäkymien kannalta lupaavin viime aikojen uutinen saattaa olla tämä: ahvenanmaalaiset suhtautuvat muita suomalaisia luottavaisemmin Venäjän valtiolliseen edustukseen ja sotilaalliseenkin läsnäoloon jopa vähemmän epäluuloisesti kuin Suomen sotavoimiin. &quot;<a href="https://seura.fi/tolkun-henkilo/taman-takia-ahvenanmaa-inhoaa-suomen-sotilaita-ja-tykkaa-venalaisista/" target="_blank"><em>Valtioneuvoston virkamiehet ovat huomanneet tänäkin syksynä, että Maarianhaminassa sijaitsevan Venäjän konsulaatin virkailijat ovat tervetulleempia Ahvenanmaan vaikuttajien rapukalaaseille kuin he</em></a>.&quot; (Asiantuntija-arvioita vahvistava mittava empiirinen havaintoaineisto lähteestä Seura.fi)</p><p>- <strong>Miten hyödyntää</strong>&nbsp;tämä kylmä tosiasia? Asiaa voitaisiin pohtia nyt Suomen Puolustusvoimien valmistautuessa <a href="https://www.verkkouutiset.fi/nato-valmistautuu-valtavaan-sotaharjoitukseen/" target="_blank">Trident Juncture 2018 ja Northern Coasts 18 -harjoituksiin</a>.&nbsp;Suomi lupasi kuulemma Neuvostoliitolle viimeksi vuonna 1948, ettemme vie saarille pysyvästi sotajoukkoja emmekä rakenna sinne mahdollista miehitystä haittaavia linnoitteita. Sitemmin on kuultu 1990-luvun alun ministeritason ihmisiltä, että Ahvenanmaan &quot;re-militarisointi&quot; oli tuolloin ollut esillä presidentin ja hallituksen pohdinnoissa, mutta&nbsp; Ahvenanmaan maakuntapäivät ei olisi siihen suostunut. Geneven sopimuksen neljännessä artiklassa mainitaan, että <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005849831.html" target="_blank">Suomi voi poikkeuksellisten olosuhteiden vaatiessa viedä sinne ja väliaikaisesti siellä pitää muita sellaisia aseellisia voimia, jotka ovat välttämättömän tarpeelliset järjestyksen pitämiseksi</a>.&nbsp;</p><p><strong>Mutta</strong> ahvenanmaalaiset eivät suomalaissotilaita saarille halua, eikä Venäjäkään... <strong>paitsi:<em> jos</em></strong><em> uudelleenmilitarisointi tehtäisiinkin osin venäläisin joukoin! </em>Sehän kai kelpaisi sekä paikallisille että venäläisille ja varmasti myös suomalaisillekin, jos vaan ehdoista sovitaan.&nbsp;</p><p><strong>Ahvenanmaalaisten luottamuspreferenssien</strong> tultua näin mannersuomalaistenkin yleiseen tietoon julkistan alla edellä mainittuun ja aiempaan tietoon perustuen lyhennelmän riippumattoman geopoliittisen ajatushautomon ja osin ulko- ja puolustusministeriöiden ym. konventionaalisten ulkosuhteita seuraavien instituutioiden virallisiin tilannekatsauksiin tukeutuvan konsortiopäätelmän toimenpidesuosituksesta. Se käsittää ns. voimistuvien geopoliittisten signaaliaihioiden kasvavan momentumpotentiaalin tuki-ilmiöanalyysiin ja ajankohtaistuneeseen relevanttiin satunnaisseikastoon pohjautuvan<em> Itämeren alueen kestävälle luottamukselle rakentuvaan rauhantilaan tähtäävän win - win -ohjelman suuntaviitat</em>. Korostan, ettei minkään virallisen tiedon mukaan ole ainakaan toistaiseksi ollut ministeriö- tai diplomaattitason alustaviakaan tunnusteluja tai jäsentyneitä pohdintojakaan siihen suuntaan, että Suomi tai Venäjä olisivat osoittaneet jonkinlaista lisääntyvää ymmärrystä tämäntyypisen lähestymiskulman esiinotolle turvallisuus/geopoliittisissa tai muissa keskustelu-ulottuvuuden uudelleenmääritysskenaarioissaan.</p><hr /><p><br /><strong>ITÄMEREN ALUEEN LUOTTAMUSTIEKARTTA 2020</strong></p><p><strong>1.</strong> Suomi neuvottelee ja solmii Venäjän Federaation sekä lisäksi asia-alakohtaisesti muiden naapurimaiden ja sotilasliitto Naton kanssa vuoden 2020 lokakuussa EU:n ja YK:n vahvistettavaksi esitettävän sopimuksen&nbsp;<br /><strong>a</strong>) itsenäisen Suomen tasavallan<a href="https://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42" target="_blank"> alkuperäisten Tarton rauhassa 14.10.1920 sovittujen ja Ruotsin ja Kansainliiton laillisiksi vahvistamien valtakunnanrajojen</a> palauttamisesta kaikin alkuperäisin alueellisin, sotilaallisin, poliittisin, kulttuurisin, omistusoikeudellisin ja väestöllisin hallintaoikeuksin ja <strong>b</strong>) Suomen Nato-jäsenyyden voimaantulosta vuoden 2021 alusta lukien.</p><p><strong>2.</strong> Edellä mainittujen sopimuskohtien tultua korkeiden sopijaosapuolten asianmukaisesti ratifioimiksi ja niihin liittyvien sota- ja siviilihallintoelinten ja -väen kotiuttamisen tultua suoritetuksi Viipurin läänistä, Petsamosta, Sallan itäosista sekä Suursaaresta ja muilta Suomen tasavallan alkuperäisiltä alueilta&nbsp;<em>Suomi luovuttaa Ahvenanmaalta Venäjän Federaation hallintaan kohtuullisen kokoisen laivastotukikohdan sotilas-, siviili- ja edustusesikuntineen käsittävän vuokra-alueen</em> kohtuullista vuokraa vastaan 10 - 30 vuodeksi niin, että viisivuotiskausittain tarkastellaan vuokra-alueen jatkoperusteita yhteisesti Suomen, Naton, EU:n, Venäjän ja muiden rantavaltioiden kanssa sen tiedon pohjalta, joka on kertynyt rauhanomaisen rinnakkainolon ja yleisen ystävällismielisyyden kehityksestä kullakin kaudella mainittujen osapuolten perustaman neuvoa-antavan kv. Seurantakomission ja vuokraajaosapuolen teknisen valvonnan lausuntojen sekä saarimaakunnan autonomiahallinnon ja asujaimiston ilmaisemien näkemysten mukaisesti. Venäjän Suomen itäalueilta vetäytymisessä&nbsp;osoittamasta sopimusten toteuttamisripeydestä riippuen on siis mahdollista, että Venäjä saa hallintaansa laivastotukikohdan Ahvenanmaalta jo ennen kuin Naton alue laajenee itään Suomen alkuperäiselle itärajalle, mikä toteutuessaan kirjataan sopijaosapuolten diplomatian historiankirjoituksessa voittona Venäjän Federaation järkähtämättömälle turvallisuusdoktriinille ja vahvan suurvallan rauhanomaiselle voimapolitiikalle. Kaikki mahdolliset Venäjään kohdistetut pakotetoimet ja sanktiot arvioidaan uudelleen lähtökohtaisesti myönteisessä liennytyshengessä.</p><p>3. Sopijaosapuolet Ruotsi ja Nato mukaanlukien sitoutuvat lähtökohtaisesti toimimaan aluepalautus- ja vuokrausjärjestelyn jatkumisen kannalta myönteistä kehitystä tukevasti sotilaallisten, poliittisten ja tiedotusilmapiirillisten linjaustensa ja jännitystä lieventävän suhtautumisensa tasoilla. Lähtökohtaisesti odotetaan kehityksen osoittautuvan niin myönteiseksi, että viimeistään vuokrasopimuskauden totaaliajan 30 vuotta lähestyessä loppuaan Venäjä voisi ilmaista halunsa luopua vuokraoikeudesta tarpeettomana oman turvallisuutensa tai muiden etujensa varmistamisen kannalta. Tälloin voidaan harkita yhteisesti osaa vuokrasummasta palautettavaksi vuokraajalle korvamerkittynä sen siviiliteollis-kaupallisen kehityksen edistämisohjelmiin sikäli kuin Venäjä tosiasiallisesti edelleen tuollaista tukea kipeästi kaipaa. Erityisesti pyritään pohtimaan mahdollisuuksia soveltaa samaa toivon mukaan menestyksellisesti toimivaa mallia myös niin ikään neuvostomiehityksen kautta Venäjän hallitsemaksi joutuneen ns. Kaliningradin alueen suhteen sen aseman palauttamiseksi mikäli mahdollista lähemmäs aiemmin vallinnutta sen nykyisten naapurimaiden lisääntyvän läsnäolon suuntaan ja Venäjän läsnäolon saattamiseksi lähemmäs vuokratukikohta-statusta.</p><p><em>Alustava luonnos hyväksytty korkeiden sopijaosapuolten edustustoissa Helsingissä, Moskovassa, Maarianhaminassa ja Brysselissä __. pnä __kuuta 20__</em><br />___________&nbsp; &nbsp; ___________&nbsp; &nbsp; ___________&nbsp; &nbsp; ___________</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itämeren alueen turvallisuusnäkymien kannalta lupaavin viime aikojen uutinen saattaa olla tämä: ahvenanmaalaiset suhtautuvat muita suomalaisia luottavaisemmin Venäjän valtiolliseen edustukseen ja sotilaalliseenkin läsnäoloon jopa vähemmän epäluuloisesti kuin Suomen sotavoimiin. "Valtioneuvoston virkamiehet ovat huomanneet tänäkin syksynä, että Maarianhaminassa sijaitsevan Venäjän konsulaatin virkailijat ovat tervetulleempia Ahvenanmaan vaikuttajien rapukalaaseille kuin he." (Asiantuntija-arvioita vahvistava mittava empiirinen havaintoaineisto lähteestä Seura.fi)

- Miten hyödyntää tämä kylmä tosiasia? Asiaa voitaisiin pohtia nyt Suomen Puolustusvoimien valmistautuessa Trident Juncture 2018 ja Northern Coasts 18 -harjoituksiin. Suomi lupasi kuulemma Neuvostoliitolle viimeksi vuonna 1948, ettemme vie saarille pysyvästi sotajoukkoja emmekä rakenna sinne mahdollista miehitystä haittaavia linnoitteita. Sitemmin on kuultu 1990-luvun alun ministeritason ihmisiltä, että Ahvenanmaan "re-militarisointi" oli tuolloin ollut esillä presidentin ja hallituksen pohdinnoissa, mutta  Ahvenanmaan maakuntapäivät ei olisi siihen suostunut. Geneven sopimuksen neljännessä artiklassa mainitaan, että Suomi voi poikkeuksellisten olosuhteiden vaatiessa viedä sinne ja väliaikaisesti siellä pitää muita sellaisia aseellisia voimia, jotka ovat välttämättömän tarpeelliset järjestyksen pitämiseksi

Mutta ahvenanmaalaiset eivät suomalaissotilaita saarille halua, eikä Venäjäkään... paitsi: jos uudelleenmilitarisointi tehtäisiinkin osin venäläisin joukoin! Sehän kai kelpaisi sekä paikallisille että venäläisille ja varmasti myös suomalaisillekin, jos vaan ehdoista sovitaan. 

Ahvenanmaalaisten luottamuspreferenssien tultua näin mannersuomalaistenkin yleiseen tietoon julkistan alla edellä mainittuun ja aiempaan tietoon perustuen lyhennelmän riippumattoman geopoliittisen ajatushautomon ja osin ulko- ja puolustusministeriöiden ym. konventionaalisten ulkosuhteita seuraavien instituutioiden virallisiin tilannekatsauksiin tukeutuvan konsortiopäätelmän toimenpidesuosituksesta. Se käsittää ns. voimistuvien geopoliittisten signaaliaihioiden kasvavan momentumpotentiaalin tuki-ilmiöanalyysiin ja ajankohtaistuneeseen relevanttiin satunnaisseikastoon pohjautuvan Itämeren alueen kestävälle luottamukselle rakentuvaan rauhantilaan tähtäävän win - win -ohjelman suuntaviitat. Korostan, ettei minkään virallisen tiedon mukaan ole ainakaan toistaiseksi ollut ministeriö- tai diplomaattitason alustaviakaan tunnusteluja tai jäsentyneitä pohdintojakaan siihen suuntaan, että Suomi tai Venäjä olisivat osoittaneet jonkinlaista lisääntyvää ymmärrystä tämäntyypisen lähestymiskulman esiinotolle turvallisuus/geopoliittisissa tai muissa keskustelu-ulottuvuuden uudelleenmääritysskenaarioissaan.



ITÄMEREN ALUEEN LUOTTAMUSTIEKARTTA 2020

1. Suomi neuvottelee ja solmii Venäjän Federaation sekä lisäksi asia-alakohtaisesti muiden naapurimaiden ja sotilasliitto Naton kanssa vuoden 2020 lokakuussa EU:n ja YK:n vahvistettavaksi esitettävän sopimuksen 
a) itsenäisen Suomen tasavallan alkuperäisten Tarton rauhassa 14.10.1920 sovittujen ja Ruotsin ja Kansainliiton laillisiksi vahvistamien valtakunnanrajojen palauttamisesta kaikin alkuperäisin alueellisin, sotilaallisin, poliittisin, kulttuurisin, omistusoikeudellisin ja väestöllisin hallintaoikeuksin ja b) Suomen Nato-jäsenyyden voimaantulosta vuoden 2021 alusta lukien.

2. Edellä mainittujen sopimuskohtien tultua korkeiden sopijaosapuolten asianmukaisesti ratifioimiksi ja niihin liittyvien sota- ja siviilihallintoelinten ja -väen kotiuttamisen tultua suoritetuksi Viipurin läänistä, Petsamosta, Sallan itäosista sekä Suursaaresta ja muilta Suomen tasavallan alkuperäisiltä alueilta Suomi luovuttaa Ahvenanmaalta Venäjän Federaation hallintaan kohtuullisen kokoisen laivastotukikohdan sotilas-, siviili- ja edustusesikuntineen käsittävän vuokra-alueen kohtuullista vuokraa vastaan 10 - 30 vuodeksi niin, että viisivuotiskausittain tarkastellaan vuokra-alueen jatkoperusteita yhteisesti Suomen, Naton, EU:n, Venäjän ja muiden rantavaltioiden kanssa sen tiedon pohjalta, joka on kertynyt rauhanomaisen rinnakkainolon ja yleisen ystävällismielisyyden kehityksestä kullakin kaudella mainittujen osapuolten perustaman neuvoa-antavan kv. Seurantakomission ja vuokraajaosapuolen teknisen valvonnan lausuntojen sekä saarimaakunnan autonomiahallinnon ja asujaimiston ilmaisemien näkemysten mukaisesti. Venäjän Suomen itäalueilta vetäytymisessä osoittamasta sopimusten toteuttamisripeydestä riippuen on siis mahdollista, että Venäjä saa hallintaansa laivastotukikohdan Ahvenanmaalta jo ennen kuin Naton alue laajenee itään Suomen alkuperäiselle itärajalle, mikä toteutuessaan kirjataan sopijaosapuolten diplomatian historiankirjoituksessa voittona Venäjän Federaation järkähtämättömälle turvallisuusdoktriinille ja vahvan suurvallan rauhanomaiselle voimapolitiikalle. Kaikki mahdolliset Venäjään kohdistetut pakotetoimet ja sanktiot arvioidaan uudelleen lähtökohtaisesti myönteisessä liennytyshengessä.

3. Sopijaosapuolet Ruotsi ja Nato mukaanlukien sitoutuvat lähtökohtaisesti toimimaan aluepalautus- ja vuokrausjärjestelyn jatkumisen kannalta myönteistä kehitystä tukevasti sotilaallisten, poliittisten ja tiedotusilmapiirillisten linjaustensa ja jännitystä lieventävän suhtautumisensa tasoilla. Lähtökohtaisesti odotetaan kehityksen osoittautuvan niin myönteiseksi, että viimeistään vuokrasopimuskauden totaaliajan 30 vuotta lähestyessä loppuaan Venäjä voisi ilmaista halunsa luopua vuokraoikeudesta tarpeettomana oman turvallisuutensa tai muiden etujensa varmistamisen kannalta. Tälloin voidaan harkita yhteisesti osaa vuokrasummasta palautettavaksi vuokraajalle korvamerkittynä sen siviiliteollis-kaupallisen kehityksen edistämisohjelmiin sikäli kuin Venäjä tosiasiallisesti edelleen tuollaista tukea kipeästi kaipaa. Erityisesti pyritään pohtimaan mahdollisuuksia soveltaa samaa toivon mukaan menestyksellisesti toimivaa mallia myös niin ikään neuvostomiehityksen kautta Venäjän hallitsemaksi joutuneen ns. Kaliningradin alueen suhteen sen aseman palauttamiseksi mikäli mahdollista lähemmäs aiemmin vallinnutta sen nykyisten naapurimaiden lisääntyvän läsnäolon suuntaan ja Venäjän läsnäolon saattamiseksi lähemmäs vuokratukikohta-statusta.

Alustava luonnos hyväksytty korkeiden sopijaosapuolten edustustoissa Helsingissä, Moskovassa, Maarianhaminassa ja Brysselissä __. pnä __kuuta 20__
___________    ___________    ___________    ___________

 

 

]]>
4 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261994-luottamustiekartta-2020-venajan-ahvenanmaa-tukikohta-suomi-natoon-1920-rajat#comments Ahvenanmaan puolustaminen Geopolitiikka Tarton rauha 1920 Trident Juncture 2018 Turpo Wed, 03 Oct 2018 21:45:34 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261994-luottamustiekartta-2020-venajan-ahvenanmaa-tukikohta-suomi-natoon-1920-rajat
EU rajoittamassa Palestiinalaishallinnon vihakoulutuksen rahoittamista http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261802-eu-rajoittamassa-palestiinalaishallinnon-vihakoulutuksen-rahoittamista <p>Tuoreet selvitykset Palestiinalaishallinnon vihakoulutuksesta ja sen käyttämien oppikirjojen sisältämästä anti-sionismista ja anti-semitismistä ovat viimeinkin johtamassa tuloksiin myös EU:n päätöksentekoelimissä.<em> <a href="https://worldisraelnews.com/eu-to-withhold-e15-million-from-pa-over-incitement-in-textbooks-if-bill-passes/?utm_source=MadMimi&amp;utm_medium=email&amp;utm_content=Trump+%27Likes%27+2+States+but+1+State+%E2%80%98Okay+with+Me%E2%80%99%3B+EU+to+Punish+Palestinians+Over+Textbook+Incitement%3B+Friedman%3A+No+Forcing+Residents+to+Move&amp;utm_campaign=20180927_m147356232_Trump+%27Likes%27+2+States+but+1+State+%E2%80%98Okay+with+Me%E2%80%99%3B+EU+to+Punish+Palestinians+Over+Textbook+Incitement%3B+Friedman%3A+No+Forcing+Residents+to+Move&amp;utm_term=_0D_0A_09_09_09_09_09_09_09_09_09_09Read+Now_0D_0A_09_09_09_09_09_09_09_09_09">World Israel News</a></em> raportoi Euroopan parlamentin budjettikomitean esittävän jäädytettäväksi Palestiinalaishallinnolle suunnattua avustusta yli 15 miljoonaa euroa ellei tämä poista [Israel-/juutalaisvastaista] terroritekoja ylistävää kiihotusta oppikirjoistaan. Määrärahavaraus voidaan vapauttaa mikäli Palestiinalaishallinto sitoutuu reformoimaan opetussuunnitelmaa ja oppikirjoja vastaamaan UNESCOn standardeja koskien rauhaa ja&nbsp; suvaitsevaisuutta kouluopetuksessa. Esitys menee lopulliseen äänestykseen 24.10.2018.</p> <p>Päätösesityksen mukaan Euroopan Unioni &ndash; PA:n suurin rahoittaja &ndash; pidättää 15 440 597 euroa PA:lta kunnes tarvittaviin muutoksiin sitoudutaan. Esityksessä todetaan PA:n vuonna 2017 EU:n tuella julkaisemien oppikirjojen sisältävän mm erityisesti Israelin vastaista vihapuhetta ja jihadin ja marttyyriyden ylistystä. Kuitenkin EU:n rahoittaman koulutuksen tulisi kuvastaa yhteisiä arvoja.&nbsp; Aiemmin&nbsp;huhtikuussa 2018 Euroopan Parlamentti hyväksyi säädöksiä joilla hillittäisiin EU tuen käyttöä vihakoulutukseen PA:n toimesta.</p> <p>Konkreettisia esimerkkejä vihaan yllyttämästä palestiinalaisissa oppikirjoissa on esitetty useille kansallisille hallituksille jo aiemmin keväällä tänä vuonna mm Lontoossa, Brysselissä ja Helsingissä, ja ne ovat myös kiinnittäneet huomiota kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Monien vuosien hiljaisuuden ja kieltämisen jälkeen monet lahjoittajien hallitukset ovat nyt alkaneet reagoida jäädyttämällä Palestiinalaishallinnolle suunnattuja avustuksia.</p> <p>Aiemmin kesäkuussa 2018 The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center [ITIC] -laitoksen julkaisi uusimman tutkimuksensa &ndash; <em><a href="https://www.terrorism-info.org.il/app/uploads/2018/07/E_184_18.pdf">Palestinian Authority textbooks: the attitude to Jews, Israel and peace (Update, June 2018)</a> </em><em>&ndash; </em>jossa käytiin läpi 118 mm pakolaisvirasto UNRWAn palestiinalaisalueilla käyttämää oppikirjaa, joista valtaosa oli julkaistu 2017 ja jotka korvasivat aiemmin tutkittuja &ndash; ja vihakoulutuksesta, historian vääristelystä ja asenteellisuudesta kritisoituja &ndash; oppikirjoja.&nbsp; Tuoreimmat esimerkit löytyvät IMPACT-se:n syyskuussa 2018 ilmestyneestä julkaisusta -&nbsp;<em><a href="http://www.impact-se.org/wp-content/uploads/The-New-PA-2018-Curriculum_Grades-1-12.pdf">THE NEW PALESTINIAN CURRICULUM: 2018-19 Update&ndash;Grades 1-12</a>&nbsp;.</em></p> <p>Palestiinalaishallinnon painamien uusien oppikirjojen osalta tutkimus toteaa niiden ilmaisevan ja joissakin tapauksessa jopa radikalisoivan aiemmissa oppikirjoissa ilmenneitä ongelmia, joista keskeisimmät olivat Israelin valtion delegitimisointi ja demonisointi, rohkaisu Israelin vastaiseen väkivaltaan ja rauhankasvatuksen puute. Vahvasti Israel ja juutalaisvihamieliset kirjat ovat käytössä myös UNRWAn ylläpitämissä kouluissa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt="" height="408" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/09/paoppi.jpg?w=547" width="547" /> Itsemurhapommittajia ihannoivia julisteita palestiinalaisluokassa Tul Karemissa. Kuva: IDF/Flickr</p> <p>&nbsp;</p> <p>Viime keväänä keskustelu Palestiinalaishallinnon nuorilleen tarjoamasta vihakoulutuksesta saavutti Suomessa virallisen tason eduskunnassa tehdyn kysymyksen johdosta. Tilannetta pohjusti Ilta-Sanomien 19.4.2018 julkaisema laaja artikkeli otsikolla &rdquo;Tukeeko Suomi jihad-opetusta?&rdquo; Palestiinalaishallinnon oppikirjojen sisältämästä vihakoulutuksesta jota Suomi suoraan tai epäsuorasti on tukenut ja tukee&nbsp; edelleen Palestiina maaohjelmansa puitteissa. Tästä aiheesta aiemmassa artikkelissa <em><strong><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/04/20/suomen-tuki-palestiinalaisten-vihakoulutukselle-selvitettavana-op-ed/">Suomen tuki palestiinalaisten vihakoulutukselle selvitettävänä [Op-Ed]</a></strong></em><strong>.</strong></p> <p><strong>Kommenttini</strong></p> <p>Palestiinalaishallinnon v. 2017&nbsp; julkaisemat, nyt kritisoidut, oppikirjat rahoitettiin EU:n PEGASE -ohjelman kautta ja Suomi on mainitun ohjelman merkittävä rahoittaja oman Palestiinalaishallintoa tukevan maaohjelmansa kautta.&nbsp; Vaikka jäädytys nyt menisikin sellaisenaan läpi EU:ssa olettaisin sen seurauksena keskusteluja käytävän PA:n kanssa joka auliisti luvannee korjata virheitä jonka jälkeen tuki jatkuu kuin nykyäänkin. Mielestäni tuki tulisi Suomessakin heti jäädyttää, odottaa selvitystä, odottaa korjaustoimenpiteet ja vasta sitten harkita tuen jatkamista.&nbsp;</p> <p>Paitsi oppikirjat tulisi tarkasteluun ottaa myös YK-virasto UNRWA:n koulujen opettajat. UN Watch julkaisi mm helmikuussa 2017 40 uutta esimerkkiä Gazassa, Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa toimivista UNRWAn opettajista jotka kiihottivat terrorismiin, anti-semitismiin ja jakoivat Holocaustin kieltäviä videoita ja Hitleriä ylistäviä kuvia. Tämä 130-sivuinen raportti&nbsp;<em><a href="https://www.scribd.com/document/338677749/Poisoning-Palestinian-Children-UNW-Report-on-UNRWA-Incitement"><strong><strong>luettavissa tästä PDF muodossa&nbsp;</strong></strong></a>&nbsp;.</em></p> <p><a href="https://www.scribd.com/document/338677749/Poisoning-Palestinian-Children-UNW-Report-on-UNRWA-Incitement"><img alt="" height="300" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/09/cover-of-report-on-unrwa.png?w=230" width="230" /></a></p> <p><strong>Aiemmin aiheesta:</strong></p> <p><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/07/25/palestiinalaisten-uudet-oppikirjat-jopa-aiempaa-vihamielisempia/"><em><u><em>Palestiinalaisten uudet oppikirjat jopa aiempaa vihamielisempiä</em></u></em></a><br /><em><u><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/04/20/suomen-tuki-palestiinalaisten-vihakoulutukselle-selvitettavana-op-ed/">Suomen tuki palestiinalaisten vihakoulutukselle selvitettävänä [Op-Ed]</a></u></em><br /><em><u><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/01/01/palestiinalaisille-vihakoulutusta-rauhankasvatuksen-sijaan/">Palestiinalaisille vihakoulutusta rauhankasvatuksen sijaan</a></u></em><br /><a href="https://arielfi.wordpress.com/2011/09/03/historianakemyksen-vankina/"><em><u><em>Historianäkemyksen vankina</em></u></em></a><br /><a href="https://arielfi.wordpress.com/2017/08/14/hamasin-kesaleirin-rauhankasvatusta/"><em><u><em>Hamasin kesäleirin &rdquo;rauhankasvatusta&rdquo;</em></u></em></a><br /><a href="https://arielfi.wordpress.com/2016/04/29/lasten-vihakoulutus-jatkuu-yha-gazassa/"><em><u><em>Lasten vihakoulutus jatkuu Gazassa</em></u></em></a><br /><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/07/30/ykn-tukema-lapsisotilaiden-vihakoulutus-gazassa-uhkaa-supistua/"><em><u><em>YK:n tukema lapsisotilaiden [viha]koulutus Gazassa uhkaa supistua</em></u></em></a><br /><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/02/26/erilaiset-nukkeleikit/"><em><u><em>Erilaiset nukkeleikit</em></u></em></a><br /><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/02/23/hamasin-terrorileirit-nuorisolle/"><em><u><em>Hamasin terrorileirit nuorisolle</em></u></em></a><br /><em><u><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/04/13/lansivallat-rahoittavat-edelleen-palestiinalaisterrorismia/">Länsivallat rahoittavat edelleen palestiinalaisterrorismi</a></u></em><br /><em><u><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/03/24/miksi-suomi-rahoittaa-israelin-vastaista-politiikkaa/">Miksi Suomi rahoittaa Israelin vastaista politiikkaa</a></u></em><br /><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/01/17/suomikin-maksaa-tapporahaa-palestiinalaisille/"><em><u><em>Suomikin maksaa tapporahaa palestiinalaisille</em></u></em></a></p> <p>&nbsp;</p> <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/7RKQQa39RH8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/7RKQQa39RH8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/SnLIzNGb9gI?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/SnLIzNGb9gI?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p>&nbsp;</p> <hr /><p><strong>Kirjoitus on julkaistu ensinnä <a href="http://arielfi.wordpress.com"><em>Ariel-Israelista suomeksi</em></a> -verkkosivustolla.</strong></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuoreet selvitykset Palestiinalaishallinnon vihakoulutuksesta ja sen käyttämien oppikirjojen sisältämästä anti-sionismista ja anti-semitismistä ovat viimeinkin johtamassa tuloksiin myös EU:n päätöksentekoelimissä. World Israel News raportoi Euroopan parlamentin budjettikomitean esittävän jäädytettäväksi Palestiinalaishallinnolle suunnattua avustusta yli 15 miljoonaa euroa ellei tämä poista [Israel-/juutalaisvastaista] terroritekoja ylistävää kiihotusta oppikirjoistaan. Määrärahavaraus voidaan vapauttaa mikäli Palestiinalaishallinto sitoutuu reformoimaan opetussuunnitelmaa ja oppikirjoja vastaamaan UNESCOn standardeja koskien rauhaa ja  suvaitsevaisuutta kouluopetuksessa. Esitys menee lopulliseen äänestykseen 24.10.2018.

Päätösesityksen mukaan Euroopan Unioni – PA:n suurin rahoittaja – pidättää 15 440 597 euroa PA:lta kunnes tarvittaviin muutoksiin sitoudutaan. Esityksessä todetaan PA:n vuonna 2017 EU:n tuella julkaisemien oppikirjojen sisältävän mm erityisesti Israelin vastaista vihapuhetta ja jihadin ja marttyyriyden ylistystä. Kuitenkin EU:n rahoittaman koulutuksen tulisi kuvastaa yhteisiä arvoja.  Aiemmin huhtikuussa 2018 Euroopan Parlamentti hyväksyi säädöksiä joilla hillittäisiin EU tuen käyttöä vihakoulutukseen PA:n toimesta.

Konkreettisia esimerkkejä vihaan yllyttämästä palestiinalaisissa oppikirjoissa on esitetty useille kansallisille hallituksille jo aiemmin keväällä tänä vuonna mm Lontoossa, Brysselissä ja Helsingissä, ja ne ovat myös kiinnittäneet huomiota kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Monien vuosien hiljaisuuden ja kieltämisen jälkeen monet lahjoittajien hallitukset ovat nyt alkaneet reagoida jäädyttämällä Palestiinalaishallinnolle suunnattuja avustuksia.

Aiemmin kesäkuussa 2018 The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center [ITIC] -laitoksen julkaisi uusimman tutkimuksensa – Palestinian Authority textbooks: the attitude to Jews, Israel and peace (Update, June 2018) jossa käytiin läpi 118 mm pakolaisvirasto UNRWAn palestiinalaisalueilla käyttämää oppikirjaa, joista valtaosa oli julkaistu 2017 ja jotka korvasivat aiemmin tutkittuja – ja vihakoulutuksesta, historian vääristelystä ja asenteellisuudesta kritisoituja – oppikirjoja.  Tuoreimmat esimerkit löytyvät IMPACT-se:n syyskuussa 2018 ilmestyneestä julkaisusta - THE NEW PALESTINIAN CURRICULUM: 2018-19 Update–Grades 1-12 .

Palestiinalaishallinnon painamien uusien oppikirjojen osalta tutkimus toteaa niiden ilmaisevan ja joissakin tapauksessa jopa radikalisoivan aiemmissa oppikirjoissa ilmenneitä ongelmia, joista keskeisimmät olivat Israelin valtion delegitimisointi ja demonisointi, rohkaisu Israelin vastaiseen väkivaltaan ja rauhankasvatuksen puute. Vahvasti Israel ja juutalaisvihamieliset kirjat ovat käytössä myös UNRWAn ylläpitämissä kouluissa.

 

Itsemurhapommittajia ihannoivia julisteita palestiinalaisluokassa Tul Karemissa. Kuva: IDF/Flickr

 

Viime keväänä keskustelu Palestiinalaishallinnon nuorilleen tarjoamasta vihakoulutuksesta saavutti Suomessa virallisen tason eduskunnassa tehdyn kysymyksen johdosta. Tilannetta pohjusti Ilta-Sanomien 19.4.2018 julkaisema laaja artikkeli otsikolla ”Tukeeko Suomi jihad-opetusta?” Palestiinalaishallinnon oppikirjojen sisältämästä vihakoulutuksesta jota Suomi suoraan tai epäsuorasti on tukenut ja tukee  edelleen Palestiina maaohjelmansa puitteissa. Tästä aiheesta aiemmassa artikkelissa Suomen tuki palestiinalaisten vihakoulutukselle selvitettävänä [Op-Ed].

Kommenttini

Palestiinalaishallinnon v. 2017  julkaisemat, nyt kritisoidut, oppikirjat rahoitettiin EU:n PEGASE -ohjelman kautta ja Suomi on mainitun ohjelman merkittävä rahoittaja oman Palestiinalaishallintoa tukevan maaohjelmansa kautta.  Vaikka jäädytys nyt menisikin sellaisenaan läpi EU:ssa olettaisin sen seurauksena keskusteluja käytävän PA:n kanssa joka auliisti luvannee korjata virheitä jonka jälkeen tuki jatkuu kuin nykyäänkin. Mielestäni tuki tulisi Suomessakin heti jäädyttää, odottaa selvitystä, odottaa korjaustoimenpiteet ja vasta sitten harkita tuen jatkamista. 

Paitsi oppikirjat tulisi tarkasteluun ottaa myös YK-virasto UNRWA:n koulujen opettajat. UN Watch julkaisi mm helmikuussa 2017 40 uutta esimerkkiä Gazassa, Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa toimivista UNRWAn opettajista jotka kiihottivat terrorismiin, anti-semitismiin ja jakoivat Holocaustin kieltäviä videoita ja Hitleriä ylistäviä kuvia. Tämä 130-sivuinen raportti luettavissa tästä PDF muodossa  .

Aiemmin aiheesta:

Palestiinalaisten uudet oppikirjat jopa aiempaa vihamielisempiä
Suomen tuki palestiinalaisten vihakoulutukselle selvitettävänä [Op-Ed]
Palestiinalaisille vihakoulutusta rauhankasvatuksen sijaan
Historianäkemyksen vankina
Hamasin kesäleirin ”rauhankasvatusta”
Lasten vihakoulutus jatkuu Gazassa
YK:n tukema lapsisotilaiden [viha]koulutus Gazassa uhkaa supistua
Erilaiset nukkeleikit
Hamasin terrorileirit nuorisolle
Länsivallat rahoittavat edelleen palestiinalaisterrorismi
Miksi Suomi rahoittaa Israelin vastaista politiikkaa
Suomikin maksaa tapporahaa palestiinalaisille

 

www.youtube.com/watch?v=7RKQQa39RH8

www.youtube.com/watch?v=SnLIzNGb9gI

 


Kirjoitus on julkaistu ensinnä Ariel-Israelista suomeksi -verkkosivustolla.

 

]]>
96 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261802-eu-rajoittamassa-palestiinalaishallinnon-vihakoulutuksen-rahoittamista#comments Palestiinalaishallinto Turpo UNRWA Vihakoulutus Sun, 30 Sep 2018 16:47:23 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261802-eu-rajoittamassa-palestiinalaishallinnon-vihakoulutuksen-rahoittamista
Israel paljasti Iranin salaisen ydinvaraston http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261731-israel-paljasti-iranin-salaisen-ydinvaraston <p><strong><em>&#39;What Iran hides, Israel will find&#39;</em> (Benjamin Netanyahu)</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Israelin pääministeri Netanyahu paljasti puheenvuorossaan YK: n yleiskokoukselle 27.9.2018, että Iranilla aiemmin tunnetun ydinvaraston ohella on toinenkin salainen radioaktiivista ydinmateriaalia sisältävä varasto. Israel on aiemmin jakanut tämän tiedon useille kansainvälisille tiedusteluviranomaisille ja IAEA:lle pohjautuen viime helmikuussa Israelin kaappaamiin Iranin ydinarkiston dokumentteihin.</strong></p><p>Pääministeri Netanyahu kertoi YK: n edustajille, että maailman toimimattomuus koskien Israelin tiedustelupalvelun Iranin laittomasta ydinohjelmasta hankkimien tietojen suhteen pakotti hänet tekemään tämän paljastuksen nyt julkisesti yleiskokouksessa. PM Netanyahu toivoo näin painostavansa IAEA: ta tekemään välittömiä tarkastuksia Iranin ydinlaitoksista ennen kuin Iran voi tuhota kaikki todisteet siitä, että ydinohjelma on vielä kesken.</p><p>PM Netanyahun mukaan viime kuussa iranilaiset virkamiehet poistivat 15 kilogrammaa radioaktiivista materiaalia tästä toisesta salaisesta varastosta ja levittivät sen Teheranin puolelle pyrkiäkseen kätkemään todisteita laittomasta aseiden kehittämisestä. Yrittäessään näin kiertää IAEA: n tarkastukset Iran on vaarantanut myös omat kansalaisensa Teheranissa altistamalla heidät erittäin myrkyllisille aineille.</p><p>Pääministeri antoi myös katsauksen siihen, kuinka Iran on tarkoituksellisesti rahoittanut ja ohjannut Lähi-idässä terrorismia ja sotaa kanssa. Netanyahu varoitti, että Israel on päättänyt estää Iranin rahoittaman Hezbollahin mahdollisia aktiviteetteja. PM Netanyahu kehui USA:n johtamia pakotteita ja ilmaisi Israelin solidaarisuuden Iranin kansan halusta vapauteen ja rohkeuteensa hylätä Iranin hallinto.</p><p>Aiemmin Yhdysvallat on painostanut Irania voimakkaasti Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa. Presidentti Trump tuomitsi voimakkaasti Iranin ydinaseiden kehittämisen ja terrorismin tukemisen. Hän ilmoitti jatkavansa Iranin vastaisia pakotteita viestinään että <em>&rdquo;ne, jotka haluavat tehdä liiketoimintaa Yhdysvaltojen kanssa, eivät voi tehdä liiketoimintaa Iranin kanssa&rdquo;</em>.</p><p>Presidentti Trump ja pääministeri Netanyahu tapasivat aiemmin viikolla keskustellakseen Yhdysvaltojen ja Israelin välisistä suhteista ja Trumpin hallinnon valmisteilla olevasta Lähi-idän rauhansuunnitelmasta.</p><p>Lähde: <a href="https://www.cufi.org/netanyahu-delivers-new-bombshell-about-iran-at-unga/"><em>CUFI</em></a> (Christians United For Israel)</p><p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/4xCBbPnE3oE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/4xCBbPnE3oE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p><strong>P.S:&nbsp;Atomic-arkisto</strong></p><p>Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu paljasti huhtikuussa 2018 maailmalle Iranin salaisten ydinmateriaalien olemassaolon - todisteena 100 000 Israelin tiedustelupalvelun Projekti Amadista saamaa yli 100 000 Atomic-arkistosta hankkimaa asiakirjaa. Asiakirjat sisältävät useita yksityiskohtia Iranin ydinaseiden kehittämisohjelman soveltamisalasta, laajuudesta ja aikomuksesta. Toisin kuin Iranin kansainväliselle atomienergiajärjestölle joulukuussa 2015 antamassaan mietinnössä esitettämänsä väitteet, tiedetään nyt, että:</p><p>1. Iranin DID: llä on ydinaseiden kehittämisohjelma nimeltä Project Amad.</p><p>2. Iranin valtion rahoittama ja suunnattu tutkija työskenteli laajasti ydinpommin rakentamiseen suunnitellulla tekniikalla.</p><p>Iranilla oli siis selkeä ja nopea tie rajoittamattomaan uraanin rikastukseen ja mannertenvälisiin ballistisiin ohjuksiin. Asiakirjat osoittavat Iranin valehdelleen IAEA:lle ja maailmalle kieltäessään koskaan toteuttaneensa ydinaseohjelmia.</p><p>Lähde: <a href="https://www.cufi.org/talking-points-4-30-18/"><em><u>CUFI</u></em></a></p><p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/pkihrV4cZLE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/pkihrV4cZLE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p><strong>P.S2: Lisäys 29.9.18 (23:40)&nbsp;</strong></p><p><img alt="" height="342" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/09/iran2.jpg?w=547" width="547" />&nbsp;</p><p>An image from a placard displayed by Prime Minister Benjamin Netanyahu during his speech to the United Nations General Assembly showing a suspected &lsquo;secret atomic warehouse&rsquo; in the Turquzabad district of Tehran containing up to 300 tons of nuclear material. (GPO)</p><p>&nbsp;</p><hr /><p><strong>Kirjoitus on julkaistu ensinnä <a href="http://arielfi.wordpress.com"><em>Ariel-Israelista suomeksi</em></a> -verkkosivustolla.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 'What Iran hides, Israel will find' (Benjamin Netanyahu)

 

Israelin pääministeri Netanyahu paljasti puheenvuorossaan YK: n yleiskokoukselle 27.9.2018, että Iranilla aiemmin tunnetun ydinvaraston ohella on toinenkin salainen radioaktiivista ydinmateriaalia sisältävä varasto. Israel on aiemmin jakanut tämän tiedon useille kansainvälisille tiedusteluviranomaisille ja IAEA:lle pohjautuen viime helmikuussa Israelin kaappaamiin Iranin ydinarkiston dokumentteihin.

Pääministeri Netanyahu kertoi YK: n edustajille, että maailman toimimattomuus koskien Israelin tiedustelupalvelun Iranin laittomasta ydinohjelmasta hankkimien tietojen suhteen pakotti hänet tekemään tämän paljastuksen nyt julkisesti yleiskokouksessa. PM Netanyahu toivoo näin painostavansa IAEA: ta tekemään välittömiä tarkastuksia Iranin ydinlaitoksista ennen kuin Iran voi tuhota kaikki todisteet siitä, että ydinohjelma on vielä kesken.

PM Netanyahun mukaan viime kuussa iranilaiset virkamiehet poistivat 15 kilogrammaa radioaktiivista materiaalia tästä toisesta salaisesta varastosta ja levittivät sen Teheranin puolelle pyrkiäkseen kätkemään todisteita laittomasta aseiden kehittämisestä. Yrittäessään näin kiertää IAEA: n tarkastukset Iran on vaarantanut myös omat kansalaisensa Teheranissa altistamalla heidät erittäin myrkyllisille aineille.

Pääministeri antoi myös katsauksen siihen, kuinka Iran on tarkoituksellisesti rahoittanut ja ohjannut Lähi-idässä terrorismia ja sotaa kanssa. Netanyahu varoitti, että Israel on päättänyt estää Iranin rahoittaman Hezbollahin mahdollisia aktiviteetteja. PM Netanyahu kehui USA:n johtamia pakotteita ja ilmaisi Israelin solidaarisuuden Iranin kansan halusta vapauteen ja rohkeuteensa hylätä Iranin hallinto.

Aiemmin Yhdysvallat on painostanut Irania voimakkaasti Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa. Presidentti Trump tuomitsi voimakkaasti Iranin ydinaseiden kehittämisen ja terrorismin tukemisen. Hän ilmoitti jatkavansa Iranin vastaisia pakotteita viestinään että ”ne, jotka haluavat tehdä liiketoimintaa Yhdysvaltojen kanssa, eivät voi tehdä liiketoimintaa Iranin kanssa”.

Presidentti Trump ja pääministeri Netanyahu tapasivat aiemmin viikolla keskustellakseen Yhdysvaltojen ja Israelin välisistä suhteista ja Trumpin hallinnon valmisteilla olevasta Lähi-idän rauhansuunnitelmasta.

Lähde: CUFI (Christians United For Israel)

www.youtube.com/watch?v=4xCBbPnE3oE&w=560&h=315

 

P.S: Atomic-arkisto

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu paljasti huhtikuussa 2018 maailmalle Iranin salaisten ydinmateriaalien olemassaolon - todisteena 100 000 Israelin tiedustelupalvelun Projekti Amadista saamaa yli 100 000 Atomic-arkistosta hankkimaa asiakirjaa. Asiakirjat sisältävät useita yksityiskohtia Iranin ydinaseiden kehittämisohjelman soveltamisalasta, laajuudesta ja aikomuksesta. Toisin kuin Iranin kansainväliselle atomienergiajärjestölle joulukuussa 2015 antamassaan mietinnössä esitettämänsä väitteet, tiedetään nyt, että:

1. Iranin DID: llä on ydinaseiden kehittämisohjelma nimeltä Project Amad.

2. Iranin valtion rahoittama ja suunnattu tutkija työskenteli laajasti ydinpommin rakentamiseen suunnitellulla tekniikalla.

Iranilla oli siis selkeä ja nopea tie rajoittamattomaan uraanin rikastukseen ja mannertenvälisiin ballistisiin ohjuksiin. Asiakirjat osoittavat Iranin valehdelleen IAEA:lle ja maailmalle kieltäessään koskaan toteuttaneensa ydinaseohjelmia.

Lähde: CUFI

www.youtube.com/watch?v=pkihrV4cZLE

 

P.S2: Lisäys 29.9.18 (23:40) 

 

An image from a placard displayed by Prime Minister Benjamin Netanyahu during his speech to the United Nations General Assembly showing a suspected ‘secret atomic warehouse’ in the Turquzabad district of Tehran containing up to 300 tons of nuclear material. (GPO)

 


Kirjoitus on julkaistu ensinnä Ariel-Israelista suomeksi -verkkosivustolla.

]]>
16 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261731-israel-paljasti-iranin-salaisen-ydinvaraston#comments Iran Iran nukes Israel Turpo Sat, 29 Sep 2018 02:07:01 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261731-israel-paljasti-iranin-salaisen-ydinvaraston
Venäläisten kiinteistöostot Suomessa eivät muodosta uutta turvallisuusuhkaa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261651-venalaisten-kiinteistoostot-suomessa-eivat-muodosta-uutta-turvallisuusuhkaa <p>Airiston Helmi Oy:n ulkomaalaishenkilöihin liittyvä kotietsintä ja rikostutkinta ovat nostaneet taas kerran pinnalle epäilyksen, voisiko Venäjä käyttää Suomessa kansalaistensa maa- ja kiinteistöhankintoja sotilaallisiin tarkoituksiin mahdollisessa kriisissä.</p><p>Asiaa on käsitelty jo vuosien ajan sekä tiedostusvälineissä että valtionhallinnossa ministeriöitä ja eduskuntaa myöten. Venäläisten kiinteistöostoista ja kiinteistöjä Suomesta ostaneista venäläistahoista on tehty lukuisia selvityksiä. Media on ollut asiassa sangen aktiivinen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäläisten kiinteistöhankinta Suomesta ja myös muista EU-maista alkoi laajemmin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolella. Hiilivetyenergian - siis öljyn ja maakaasun - korkea hinta oli vaurastuttanut Venäjää ja sen oligarkkiliikemiehiä. Länsieurooppalaista rahaa tulvi Venäjälle ovista ja ikkunoista.</p><p>Vuoden 2008 finanssikriisin 10-vuotispäivää vietettiin hiljattain 15. syyskuuta. Tilanne muuttui kriisin myötä myös Venäjällä. Sekä raakaöljyn että maakaasun hinnat romahtivat. Raakaöljy ja maakaasu menettivät vajaassa vuodessa yli puolet arvostaan.</p><p>Ruplan arvo aina vuoden 2008 lopulle oli korkea. Yhdellä eurolla sai tuolloin vain alle 35 ruplaa. Ruplan arvo romahti vuoden 2008 kahden viimeisen kuukauden aikana niin, helmikuussa 2009 eurosta piti maksaa jo lähes 47 ruplaa. Muutamassa kuukaudessa rupla oli menettänyt arvostaan miltei puolet.</p><p>Tällä hetkellä ruplan eurokurssi on jo lähes 80 ruplaa, joten euro maksaa yli kaksi kertaa enemmän kuin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä.</p><p>Raakaöljyn ja maakaasun hinta sekä ruplan kurssi ovat ohjanneet Venäjältä tehtyjä omaisuushankintoja länsimaissa. Venäläisten kiinteistöostosten ja myös muiden sijoitusten kulta-aika EU-maihin kesti vuoteen 2008 saakka.</p><p>Iso-Britanniasta vaurastuneet venäläiset oligarkkiliikemiehet ostivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolella etupäässä Lontoon arvokiinteistöjä ja -huoneistoja, Suomesta loma-asumiseen ja loma-asuntorakentamiseen sopivia kiinteistöjä ja maa-alueita. Suomessa tuolloin elettiin Tarja Halosen Venäjä-myönteistä aikaa. Venäläisten etabloituminen Suomeen kiinteistö- ja yrityssijoitusten kautta nähtiin poliittisesti vain hyvänä asiana. Presidentti Halosen hallinnossa katsottiin, että mitä lähempänä Kremliä oleva poliitikko rakentaa lomaresidenssin Suomeen, sen parempi.</p><p>Venäjällä Suomi nähtiin Venäjää lähellä olevana lomakohteena, jonne oli helppo tulla ja jossa oli helppo olla Venäjä-myönteisen ilmapiirin vuoksi. Venäläisoligarkit toimivat kuin sopulilauma: jos jokin jotain hankkii ja kehuu hankintaansa, myös muut toimivat samoin ottaen mallia.</p><p>Muiden oligarkkien vanavedessä maanhankinta Suomesta alkoi kiinnostaa myös presidentti Putinia. Alun perin Neuvostoliitolle Pariisin rauhansopimuksella vuonna 1947 luovutetusta suuremmasta maa-alueesta lohkottiin vuonna 2009 Ahvenanmaan Salvikissa 1,78 hehtaarin tontti Venäjän presidentinhallinnolle, käytännössä siis Putinille. Lomakartanorakentamisvimma on tosin jo mennyt ohi ja tontti on edelleen rakentamaton. Putinillekin riittävät nykyään luksuslomapaikat Karjalankannaksella omalla Venäjän maalla lähimmillään vain parinkymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta (<a href="https://www.thesun.co.uk/news/4340008/vladimir-putin-mansion-vyborg-bay-finland/"><u>The Sun 28.8.2017</u></a>).</p><p>Vladimir Putin on monelle venäläisoligarkille erityinen esimerkki, mutta suomalaissaariston maanhankinnassa esimerkki meni toisin päina.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Niin tavalliset Venäjän kansalaiset kuin myös venäläisoligarkit ja muut varallisuutta keränneet venäläisliikemiehet hankkivat omaisuutta EU-maista ennen vuoden 2008 talouskriisiä. Toki senkin jälkeen on tehty kiinteistöostoksia, mutta kiinteistökauppamäärät ja kiinteistökauppoihin sijoitetut rahasummat ovat vähenneet. Esimerkiksi Airiston Helmi Oy (<a href="https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/airiston+helmi+oy/21562336"><u>KL-yrityshakutiedot</u></a>) on merkitty kaupparekisteriin ennen vuoden 2008 talouskriisiä päivämäärällä 29.11.2007.</p><p>Ennen vuotta 2015 Airiston Helmikin oli vielä vahvasti venäläisissä käsissä:</p><ul><li><p>toimitusjohtaja Elena Romanova (Елена Романова)</p></li><li><p>hallituksen puheenjohtaja Pavel Melnikov&nbsp;(Павел Мельников)</p></li><li><p>hallituksen varsinainen jäsen Šota Šamugija&nbsp;(Шота Шамугия)</p></li><li><p>hallituksen varajäsen ja prokura (nimenkirjoitusoikeus yhtiön nimissä) Vjatšeslav Lobanov&nbsp;(Вячеслав Лобанов)</p></li></ul><p>Edellä mainituilla henkilöillä ei ole näkyviä ja yleisessä tiedossa olevia yhteyksiä Kremliin eivätkä he ole oligarkkeja, mielestäni ei edes Pavel Melnikov.</p><p>Noilta ajoilta sen sijaan merkittäviä venäläisiä kiinteistösijoittajia Suomessa olivat muun muassa:</p><ul><li><p>Mihail Lesin (Михаил Лесин)</p></li><li><p>Denis Fokin (Денис Фокин)</p></li><li><p>Leonid Reiman (Леонид Рейман)</p></li><li><p>Konstantin Suhinin (Константин Сухинин)</p></li><li><p>Anatoli Novikov (Анатолий Новиков)</p></li><li><p>Vladimir Smirnov (Владимир Смирнов)</p></li></ul><p>Seuraavassa kahdessa luvussa on kirjattuna hieman esimerkkejä edellä mainittujen kuuden venäläisliikemiehen toimista Suomessa. Oligarkeiksi nimeäisin näistä herroista vain Mihail Lesinin ja Leonid Reimanin. Yksi mittari taloudellisen vallan oligarkki-instituutiossa on, onko henkilö päässyt sellaiseen yhteiskuvaan presidentin kanssa, jonka Kreml on julkaissut. Lesin ja Reiman ovat päässeet.</p><p>En väitä, että Lesinin ja Reimanin liiketoimiin liittyisi rahanpesua tai muuta todistettua laittomuutta kuin mitä seuraavaan kahteen kappaleeseen on kirjattu. Näiden herrojen kiinteistöhankinnoista Suomessa on ollut jo aikaisemmin tietoa niin suomalaismediassa kuin myös venäläismediassa. Tässä asiassa kirjoituksessa ei siis ole mitään uutta tietoa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mihail Lesin osti Särkisalosta kartanon vuonna 2006. Virallinen ostaja oli Karibianmerellä Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröity Lesinin veroparatiisiyhtiö Prime Deck Ltd (<a href="https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/prime+deck+ltd/20310444"><u>KL-yrityshakutiedot</u></a>). Lesin toimi Venäjän lehdistöministerinä ja myöhemmin 2004-2009 presidentti Putinin neuvonantajana 6.4.2004-18.11.2009. Hän kuoli marraskuussa 2015 hotellihuoneessa Washingtonissa olosuhteissa, joita moni pitänyt hämärinä. Lesinin kuoleman jälkeen Salon kartano oli myynnissä vielä viime kesänä, hintapyyntö 6,8 miljoonaa euroa (<a href="http://www.sss.fi/2018/07/venalaismiljonaarin-kartano-myynnissa-salossa-hinta-68-miljoonaa-euroa/"><u>SSS 20.7.2018</u></a>). Kartanoon liittyvän maa- ja merialueen koko on noin 30 hehtaaria. Lesinin perikunta siis haluaa luopua tästä suomalaiskiinteistöstä.</p><p>Pietarilainen liikemies Denis Fokin oli puolestaan omistajana Saarijärven Kolkanlahdessa toimivassa 17.06.2005 perustetussa Salusharju Oy:ssä (<a href="https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/salusharju+oy/19708543"><u>KL-yrityshakutiedot)</u></a>, joka hallinnoi alun perin Leiriharju-nimistä tilaa (RN:o 30:80, kiinteistötunnus 729-408-30-80). Paikka tunnettiin aikaisemmin hotelli Menninkäisenä. Fokinin toimintayhtiö Siltasaari Oy:n ostamiseksi oli Silta Solutions Oy Ltd (<a href="https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/silta+solutions+oy+ltd/17042733"><u>KL-yrityshakutiedot</u></a>) ja kauppa Siltasaari Oy:stä tapahtui 28.7.2008 päivätyllä kauppakirjalla 2,18 miljoonan euron hintaan. Tämäkin kiinteistökauppa tapahtui ennen vuoden 2008 talouskriisiä ruplan ollessa vielä vahva.</p><p>Myyjätaho - Saarijärven kaupunki - sitoutui kaavoittamaan 15,6 hehtaarin maa-alueen ostajan haluamalla tavalla lokakuuhun 2009 mennessä. Fokinilla oli ajatus rakentaa luksuslomakylä Salusharjun Ahvenlammen ympärille, mutta paikkakunnalla vastustusta herättäneet Fokinin suunnitelmat eivät saaneet Saarijärven kaupunkia myymään alueen maita vuonna 2009. 28.7.2008 allekirjoitettu kauppa peruuntui.</p><p>Denis Fokinilla ei ole näkyviä ja yleisessä tiedossa olevia yhteyksiä Kremliin. Hän oli viime vuosikymmenen lopulla <a href="http://www.metropoldevelopment.com/eng/about/index.wbp"><u>Metropol Development</u></a> -sijoitusyhtiön johtaja. Sen sijaan Fokinilla oli tiivis yhteys siihen henkilöön, jonka edellä nimesin toiseksi oligarkiksi.</p><p>Denis Fokin toimii maakauppoja tekevän Silta Solutions Oy:n omistajana ja hallituksen puheenjohtajana. Silta Solutionsin emoyhtiö puolestaan on Luxemburgiin rekisteröity telealan sijoitusyhtiö Complus Holding SA. Complus Holdingin omistaa puolestaan Bermudalle rekisteröity IPOC-rahasto (<a href="https://www.bloomberg.com/research/stocks/private/snapshot.asp?privcapId=11236927"><u>Bloomberg Company Overview</u></a>), jonka omistaja on Zürichin kansainvälisen kauppakamarin välimiesoikeuden vuonna 2006 tehdyn päätöksen mukaan Leonid Reiman.&nbsp;</p><p>Toisin kuin Fokinin, Leonid Reimanin luokittelen todelliseksi oligarkiksi, jolla oli läheiset suhteen Venäjän presidentinhallintoon.</p><p>Leonid Reiman toimi presidentti Dmitri Medvedevin neuvonantajana 13.5.2008-10.9.2010 välisen ajan. Putinin presidenttikaudella 20.5.2004-12.5.2008 välisenä aikana Reiman toimi Venäjän tietotekniikka- ja viestintäministeriä. Reiman oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolella yksi korkeimmalla huipulla olevista Kremlin presidenttihallinnossa.</p><p>Silta Solutions osti maata ainakin Saarijärveltä ja Sastamasta. Silta Solutions Oy:llä oli siis Complus Holding SA:n ja IPOC-rahaston kautta yhteys Reimaniin. Vielä vuonna 2010 Silta Solutions Oy:llä oli ajatuksena hankkia Saarijärveltä kaikkiaan yli sadan hehtaarin maa-alueet.</p><p>Silta Solutions Oy:n hallituksen jäsen on myös Konstantin Suhinin.</p><p>Suhinin yritti Suomen matkapuhelinmarkkinoille jo vuosituhannen alussa Oy Cubio Communications Ltd:n avulla, joka on entinen Nevatel Oy. Hanke ei onnistunut. Cubio Communications Oy on nykyään Octagon Telecom Oy (<a href="https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/octagon+telecom+oy/15505255"><u>KL-yrityshakutiedot</u></a>). &nbsp;Konstantin Suhinin on liikemies ilman näkyviä ja yleisessä tiedossa olevia yhteyksiä Kremliin, mutta sekä Konstantin Suhinin että Leonid Reiman olivat liiketoimissaan naimisissa telekommunikaatioon. Liiketoimiin oli sekoitettu myös venäläinen teleyhtiö Megafon.</p><p>Jos joku väittäisi, että Megafoniin liittyvissä sekavissa omistusjärjestelyissä ja muissa järjestelyissä liikkunutta harmaata rahaa päätyi osaltaan myös Suomeen Silta Solutions Oy:n kautta, en olisi uskomatta.</p><p>Edellä mainittu IPOC-rahasto on mielenkiintoinen tapaus.</p><p>Leonid Reiman osallistui rahanpesuun IPOC:n kansainvälisen kasvurahaston kautta, jos vuoden 2013 venäläislehtiin on uskominen. Uskominen on, koska välimiesoikeus Zürichissä katsoi Reimanin vuonna 2006 syyllistyneen rahanpesuun. Moskovan syyttäjänvirasto päätti tuolloin olla aloittamatta esitutkintaa ministeri Reimanin rahanpesusta, vaikka Zürichin välimiesoikeuden päätöksen mukaan esirikos olisi tapahtunut Venäjällä.</p><p>Reiman oli ollut liian korkeassa asemassa Venäjän valtion hallinnossa, josta Putin siirsi kuitenkin hänet sivuun asioiden tullessa ilmi. Uskallan väittää, että Reimanin korkea asema vaikutti myös rahanpesurikosten tutkintaan niin Suomessa kuin Saksassa, joissa Reimanin rikosoikeudellinen asema jäi perusteellisesti selvittämättä.</p><p>On vaikea päästä kiinni esirikokseen, jos maa, jossa esirikos on mahdollisesti tapahtunut, ei suostu yhteistyöhön.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Suomalaisyhtiön epäillään osallistuneen satojen miljoonien rahan&shy;pesuun</em>&rdquo; oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa lokakuussa 2013 (<a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000002678348.html"><u>HS 3.10.2013</u></a>).</p><p>Keskusrikospoliisi epäili, että konkurssiin mennyt suomalainen monialayhtiö Sekom Oy (<a href="https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/sekom+finland+oy/18315078"><u>KL-yrityshakutiedot</u></a>) olisi osallistunut vuosien ajan kansainväliseen rahanpesuun ja että rahanpesurikokset olisivat tapahtuneet vuosina 2002&ndash;2009. Enimmillään rahanpesun kokonaismäärä olisi ollut jopa 600 miljoonasta euroa. KRP epäili, että rahanpesun esirikos olisi tapahtunut Venäjällä. KRP alkoi tutkia juttua, kun se oli saanut Saksasta oikeusapupyynnön.</p><p>Sekom oli &rdquo;suomalainen&rdquo; yhtiö olematta suomalainen yhtiö. Yhtiö oli tosiasiallisesti venäläinen ja venäläisten hallinnassa. Yhtiön perustettiin vuonna 1990 Neuvostoliiton suurlähetystössä Helsingissä.&nbsp; Perustaja oli suurlähetystön kaupallisessa edustustossa työskennellyt mies, joka oli myös yksi KRP:n pääepäillyistä. Tuo perustaja ei kuitenkaan ollut Leonid Reiman. Sekom aloitti toimintansa 1990-luvulla naisten talvikenkien valmistuksella. Pian liiketoiminta laajeni ja yritys alkoi myydä öljyä, verkkolaitteita ja kemikaaleja. Yrityksen kumppaneita olivat enimmäkseen venäläiset yrittäjät. Parhaimmillaan yhtiön liikevaihto on yli miljardi markkaa.</p><p>Rahanpesuepäilyssä 11 miljoonaa dollaria siirrettiin Sekomin kautta kyproslaisen Albany Investment -yhtiön tilille (<a href="https://www.bloomberg.com/research/stocks/private/snapshot.asp?privcapId=31334203"><u>Bloomberg Company Overview</u></a>). Albany Investmentistä rahat siirrettiin edelleen IPOC International Growth Fundin tilille. IPOC omisti tuolloin noin 8 prosenttia teleoperaattorin Megafonin osakkeista. Megafonin omistajana oli tuolloin myös Telia-Sonera, joka omisti parhaimmillaan 44 prosenttia yhtiöstä. Megafon-teleyhtiön vuosia kestäneet omistusjärjestelyt olivat hyvin sekavat ja niissä oli mukana myös Telia-Sonera (<a href="https://www.tivi.fi/Uutiset/2006-10-11/Megafonin-suo-syvenee-3152434.html"><u>Tivi 11.10.2006</u></a>).</p><p>IPOC:n suuromistaja ja edunsaaja oli siis Leonid Reiman. Reimanin yhteydet Megafoniin ovat mielenkiintoisia siinä mielessä, että Reiman toimi neljän vuoden ajan tietotekniikka- ja viestintäministeriä ja vuoden 1979 insinööriksi valmistumisen jälkeen koko uransa telekommunikaation parissa.</p><p>Jos Leonid Reiman ja hänen taustansa kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä lukemassa venäjänkielinen juttu vuodelta 2017 <a href="http://www.mzk1.ru/2017/02/leonid-rejman/"><u>Криминальные авторитеты воры в законе</u></a> -sivustolta. Sivustolla käsitellään Venäjän rikosasioita ja myös viranomaiskorruptiota.</p><p>Sivusto kirjoittaa Suomen ja Saksan poliisin suorittamasta Reimaniin liittyvästä rahanpesututkinnasta seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Одно время омрачал жизнь Реймана только тот факт, что прокуратура Франкфурта-на-Майне и уголовная полиция Германии в конце 2011 года официально объявила его подозреваемым в отмывании 150 млн. долларов через немецкий &laquo;Коммерцбанк&raquo;. За эти деяния по законам ФРГ Леониду Дододжоновичу грозило до 10 лет лишения свободы. Однако весной 2012 года расследование было прекращено, а с его фигурантов были сняты все обвинения.</em></p><p><em>Но не успел Рейман перевести дух, как у него возникли проблему уже с финскими правоохранителями, которые заинтересовались каким образом через территорию Финляндию шли финансовые потоки из России на Бермудские острова. Так, по мнению финнов, Леонид Дододжонович в бытность свою министром передал более 11 миллионов долларов из числа своих доходов от телекоммуникационного бизнеса кипрской компании Albany</em><em> Investment</em><em> и фонду IPOC</em><em>. Передача средств шла через финскую компанию Sekom</em><em>, основанную старым знакомым Реймана Андреем Титовым, который был задержан в Хельсинки. Пока неизвестно, чем закончится для Леонида Дододжоновича это расследование. Нет, в тюрьму по этому поводу он, разумеется, не сядет, но вот потрепать ему нервы финские правоохранительные органы вполне способны.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Tuona aikana Reimanin henkeä varjosti vain se seikka, että vuoden 2011 lopulla Frankfurt-am-Mainin syyttäjäviraston ja Saksan rikospoliisi virallisesti nimesi hänet epäillyksi rahanpesusta 150 miljoonan dollarin arvosta saksalaisen Commerzbankin kautta. Saksan lainsäädännön mukaan Leonid Reimania uhkasi 10 vuotta vankeus. Kuitenkin keväällä 2012 rikostutkinta lopetettiin ja kaikista syytteistä luovuttiin. </em><em>Reimanilla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä laakereille, koska hänellä oli jo ongelmia Suomen lainvalvojien kanssa, jotka olivat kiinnostuneita, miten Suomen kautta oli siirretty Venäjältä rahavirtoja Bermudaan. Suomalaisten mukaan Leonid Reimania ministerinä ollessaan siirsi yli 11 miljoonaa dollaria televiestintäliiketoiminnan tuloistaan kyproslaiseen Albany Investment -yhtiöön ja IPOC-rahastoon.</em></p><p><em>Varojen siirto tapahtui suomalaisen Sekom-yhtiön kautta, jonka perusti Andrei Titov. Andrei Titov pidätettiin Helsingissä. Ei ole vielä nähtävissä, miten tämä tutkimus päättyy Leonid Reimanin suhteen. Niin, hän ei todellakaan joudu vankilaan tässä asiassa, mutta suomalaiset lainvalvojat kykenevät kyllä haastamaan hänen kärsivällisyyttä.</em>&rdquo;</p><p>Sekom-yhtiön perusti siis Andrei Titov (Андрей Титов). KRP pidätti Titovin Helsinki-Vantaan lentokentällä joulukuussa 2008. KRP:n rikostutkinta oli todella pitkä ja lopulta Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet törkeistä veropetoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista Titovia vastaan vuonna 2015. Titovilla oli jo Suomen kansalaisuus. Rahanpesusta häntä ei syytetty kuten ei Reimaniakaan, joka &rdquo;pääjehuna&rdquo; jätettiin rikostutkinnassa vähemmälle.</p><p>Helsingin Sanomat uutisoi käräjäoikeuden päätöstä otsikolla &rdquo;<em>Krp:n suuri kansainvälinen talousrikosepäily kuivui täysin kokoon käräjillä</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000002863503.html"><u>HS 1.11.2015</u></a>).</p><p>KRP:n pitkään kestävä rikostutkinta osaa kyllä siis haastaa epäillyn kärsivällisyyttä. Titovin kohdalla juttu kesti seitsemän vuotta. Venäläinen &rdquo;<em>но </em><em>вот </em><em>потрепать </em><em>ему </em><em>нервы </em><em>финские </em><em>правоохранительные </em><em>органы </em><em>вполне </em><em>способны</em>&rdquo; -toteamus tässä yhteydessä on sopiva.</p><p>Titov ei ole erityinen poliittinen toimija eikä hänellä ole mitään ei ole ollut mitään yhteyksiä Kremliin. Hän on ikään kuin &rdquo;työmyyrä&rdquo; kuten nyt viime viikonloppuna Turun saaristossa KRP:n pidättämät kaksi henkilöä. Rahanpesun isot lohet uivat vielä vapaana. Isot lohet tulevat uimaan vapaina myös Airiston Helmi -tapauksessa. KRP ei kykene saamaan heitä kiinni eikä tuomioistuin tuomittua, vaikka rikollista toimintaa löytyiskin.</p><p>Edellä kuuden henkilön listalla viimeisenä oleva liikemies Anatoli Novikov omistaa kauppahinnaltaan 13 miljoonan euron arvoisen rakennuksen Helsingin Kaivopuistossa, jossa on aikaisemmin toiminut Egyptin suurlähetystö. Novikov ei ole erityinen poliittinen toimija eikä hänellä ole mitään ei ole mitään yhteyksiä Kremliin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellä mainituista venäläisrikkaista ja heidän kiinteistöhankinnoistaan löytyy melko paljon aineistoa, jota ei ole syytä tähän kirjata uudestaan, mutta kuitenkin jotain esimerkkinä edellä kuvatusti. Omistukset ovat yleensä yritysten kautta ja rahansiirrot ovat tapahtuneet veroparatiisiyhtiöiden kautta ja/tai veroparatiisiyhtiöiden avustuksella, mikä vaikeuttaa selvitystyötä. Esirikos on yleensä tapahtunut Venäjällä, mistä tietoja ei varmuudella anneta, kun rikostutkinta koskee Venäjän kansalaista.</p><p>Venäläinen oligarkkijärjestelmä tuo päänvaivaa länsimaihin ja etenkin EU:hun. On syytä olettaa, että järjestelmään liittyy myös rahanpesua. Oligarkkijärjestelmän rahaa on sijoitettu myös suomalaiskiinteistöihin.</p><p>Koomista, että venäläisoligarkit kokevat EU-maat turvallisemmaksi sijoituskohteeksi kuin kotimaa Venäjän.</p><p>Jos Venäjän taloutta haluaa vahingoittaa, tuo oligarkkijärjestelmä on Venäjän akilleenkantapää, josta päästään sisään. Hyvänä esimerkkinä sisäänpääsystä Oleg Deripaska ja Rusal-yhtiö Yhdysvaltain keväällä asettamien talouspakotteiden jälkeen. Jos kykenet horjuttamaan Venäjän oligarkkijärjestelmää, kykenet horjuttamaan Venäjän presidenttiä. Tuo olisi syytä huomioida, kun ja jos pakotteita asetetaan.</p><p>En käsittele tässä yhteydessä Arkadi Rotenbergia (Аркадий Ротенберг) ja Boris Rotenbergia (борис Ротенберг) tai Gennadi Timtšenkoa (Геннадий Тимченко). Kiinteistöomistusten suhteen he ovat omat tapauksensa Suomessa kuten myös Boris Rotenbergin poika Roman Rotenberg (Роман Ротенберг).</p><p>Omistuksia noilla edellisessä luvussa nimetyillä kuudella herralla on tai on ollut ympäri Suomea ja Suomen rannikkoa, Vladimir Smirnovilla myös Suomenlahden itäosissa Suomen puolella.</p><p>Länsimaiden ja etenkin EU:n kannalta yksi keskeinen asia on, liittyykö venäläisliikemiesten omaisuushankintoihin EU:n alueelta rahanpesua. Tosiasiassa transaktioita ei juurikaan ole tutkittu eikä myöskään ole haluttu tutkia. En näkisi pahitteeksi, että niiden tiedotusvälineiden toimitukset, joilla on hallussaan Panaman veroparatiisivuotoon liittyvää aineistoa, alkaisivat selvittää noiden venäläisten liikemiesten omistamien veroparatiisiyhtiöiden transaktioita Venäjältä lähtien. Joitain noita yhtiöitä on edellä listattu tähänkin kirjoitukseen.</p><p>Asennemuutosta selvittää Venäjältä veroparatiisiyhtiöiden kautta EU-maihin virtaavan rahan alkuperää on tapahtunut vasta aivan viime aikoina Krimin tapahtumien jälkeen. Skripal-myrkkykaasutapahtuma käänsi viranomaisten mielipiteitä Iso-Britanniassa. Danske Bankin Viron yksikköön liittyvä kymmenien miljardien rahanpesukohu on osaltaan saanut EU-päättäjiä heräämään.</p><p>EU-maa Malta ja EU-alueeseen kuuluva Kypros ovat suurimpia murheenkryynejä, kun puhutaan epämääräisen rahan virtaamisesta Venäjältä EU-alueelle. Kyse on pitkälti samasta rahasta, jolla EU-maat ovat ostaneet hiilivetyenergiaa Venäjältä. Vain rahan omistaja on muuttunut venäläiseksi oligarkkiliikemieheksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Venäjän Medvedev krp:n operaatiosta: Väitteet Airiston helmen kiinteistöjen sotilaallisesta käytöstä &rsquo;vaino&shy;harhaisia&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa eilen (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005841568.html"><u>HS 26.9.2018</u></a>).</p><p>Venäjän pääministeri vieraili eilen Helsingissä isäntänä pääministeri Juha Sipilä.</p><p>&rdquo;<em>Näiden helikopterikenttien käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin, missä tilanteessa? En tiedä, kenen sairaassa mielessä tällainen ajatus voi syntyä. Suoraan sanoen vainoharhainen ajatus.</em>&rdquo;, Medvedev totesi, kun häneltä kysyttiin Airiston Helmi Oy:n kiinteistöihin rakennetuista helikopterien laskeutumispaikoista.</p><p>Harvasta asiasta olen samaa mieltä kuin Venäjän korkein poliittinen johto, mutta tästä asiasta olen.</p><p>Keskustelu ja myös viranomaistoiminta Airiston Helmi Oy:n tapauksessa ja koko venäläisestä kiinteistöhankinnasta on päässyt Suomessa täysin lapasesta. Ihan täysin. Asian käsittelyssä ei ole ollut järjen häivääkään. Pitkälle vietyjä johtopäätöksiä on tehty heppoisin perustein, joihin ovat syyllistyneet poliitikkojen lisäksi myös jotkut sotilasviranmaiset:</p><p>&rdquo;<em>Ex-kansanedustaja Kärnä väittää Airiston Helmen tonttia Venäjän sotasatamaksi &ndash; KRP tyrmää kaiken</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005838720.html"><u>IS 23.9.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Asemansa vuoksi nimettömänä pysyttelevän sotilaslähteen mukaan kartoilta paljastuva </em><em>maanhankinta on kiistatta strategista. Järjestelmälliset hankinnat ovat motittaneet Turun ja </em><em>Naantalin satamat. &rsquo;Tavoitteena on ollut kaikkien merkittävien syvävesiväylien visuaalinen valvonta ja tarpeen tullen myös sulkeminen&rsquo;. Asiantuntijan mukaan kyse on venäläisen etupiiriajattelun mukaisesta kohdemaan varaamisesta ja haltuun ottamisesta. Rauhan aikana varaudutaan tulevaan ja rakennetaan tukikohtia.</em>&rdquo; (<a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015012319074583"><u>IL 23.1.2015</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Sotilaslähde HS:lle: Airiston Helmi ollut vuosia Puolustus&shy;voimien ja Supon tarkkailussa - &rsquo;Ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005838123.html"><u>HS 22.9.2018</u></a>).</p><p>Erityisesti vääristä johtopäätöksistä syytän toimittaja Tuula Malinia, joka on vuosien ajan veivannut samaa virttä Turun saaristoon liittyvissä venäläiskiinteistöomistuksissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuvio, miksi venäläiset oligarkit ja muut rikastuneet liikemiehet ovat hankkineet kiinteistöomistuksia Suomesta ja vaikkapa Iso-Britanniasta, on kerrottu tämän kirjoituksen toisessa luvussa. Venäjän kansalaisten omistukseensa hankkimia kiinteistöjä nyt vain sattuu olemaan myös sotilasalueiden ja Suomelle tärkeiden kulkuyhteyksien varrella. Uskallan väittää, että monessa kiinteistökaupassa ei ostajataholla ole ollut hajuakaan, mistä hän on ostamassa kiinteistöä suhteessa Suomen sotilasalueisiin tai Suomen näkemiin kriittisiin liikenneyhteyksiin.</p><p>Venäjä valtiona ei ole ollut mukana näissä kiinteistöhankinnoissa tai muutenkaan kehittelemässä huippufiksua suunnitelmaa Suomen valtaamiseksi. Ei todellakaan.</p><p>Ainoa turvallisuuspoliittinen riski venäläisiin kiinteistöhankintoihin Suomessa liittyen on, että kiinteistön omistaja on niin korkeassa asemassa Venäjän valtionhallinnossa ja että Venäjä joutuu reagoimaan, jos häntä jollakin tavoin uhataan kiinteistöomistuksiin liittyen, jolloin asiasta tulisi ulkopoliittinen arvovaltakysymys.&nbsp; Korkeassa asemassa olleesta henkilöstä hyvä esimerkki on Leonid Reiman.</p><p>Ulkomaisten tahojen kiinteistöomistuksia ja/tai kiinteistöjen hankintamahdollisuuksia sotilasalueiden tullaan todennäköisesti rajoittamaan ja tämä lainsäädäntöhanke on kannatettava. On tehtävä se, mikä jo Virossa on tehty. Jos puhutaan Venäjän muodostamasta turvallisuusuhasta Suomelle, niin venäläiset kiinteistöomistukset Suomessa ovat yksi vähäisimmistä.</p><p>Sotilasviranomaisten olisi syytä keskittyä niihin uhkiin, jotka ovat todellisia uhkia Suomelle idästä ja pohjoisesta. Esimerkkinä Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisilla alueilla (esim. <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205370-ukraina-ja-syyria-aluksi-onko-seuraavaksi-yhteenotto-arktisella-alueella"><u>US-blogi 25.10.2015</u></a>, <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a> ja <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin"><u>US-blogi 11.3.2018</u></a>) ja Venäjän muodostama ohjusuhka Suomelle ja Itämeren alueelle (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215504-venajan-sotilaallinen-rannikkovarustelu-on-suomelle-ja-baltialle-kova-haaste"><u>US-blogi 16.4.2016</u></a>,&nbsp; <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229544-ohjustorjuntakyvykkyys-on-suomen-erityinen-puolustusongelma"><u>US-blogi 15.1.2017</u></a>, <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231491-nato-eurooppa-kehittaa-ohjuspuolustustaan-suomi-ja-ruotsi-jaamassa-jalkeen"><u>US-blogi 14.2.2017</u></a>, &nbsp;<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240386-patriot-ohjukset-nyt-liettuassa-syksylla-gotlannissa-milloin-suomessa"><u>US-blogi 21.7.2017</u></a>, <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246520-suomen-ilmapuolustus-miten-kykenemme-pitamaan-aina-ilmatilan-hallinnassamme"><u>US-blogi 23.11.2017</u></a>, <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253103-venaja-lisaa-taas-ohjuksia-itamerella-suomen-ruotsin-ja-baltian-maiden-harmiksi"><u>US-blogi 30.3.2018</u></a> ja <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti"><u>US-blogi 15.4.2018</u></a>).</p><p>Noiden uhkien ratkaisu tosin edellyttäisi puolustusbudjettien kasvattamisesta tai Suomen Nato-jäsennyyttä. Siksi suomalaispoliitikkojen ja joidenkin sotilasasiantuntijoiden on helpompi kiinnittää huomio ulkomaalaisten kiinteistöomistuksiin, kun siihen ei tarvita rahaa.</p><p>Arvioin, että KRP:n Airiston Helmi Oy:n rahanpesututkinta ei johda tuloksiin eikä taustalla mahdollisesti olevia todellisia tekijöitä saada kiinni. Venäjältä lähtöisin olevan rahan esirikostutkintaa ei saada suoritettua, siitä Venäjä kyllä pitää kiinni suojeluksekseen oligarkkijärjestelmäänsä. Toivottavasti tutkinta ja oikeuspäätöksen saaminen ei kuitenkaan kestä seitsemää vuotta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Airiston Helmi Oy:n ulkomaalaishenkilöihin liittyvä kotietsintä ja rikostutkinta ovat nostaneet taas kerran pinnalle epäilyksen, voisiko Venäjä käyttää Suomessa kansalaistensa maa- ja kiinteistöhankintoja sotilaallisiin tarkoituksiin mahdollisessa kriisissä.

Asiaa on käsitelty jo vuosien ajan sekä tiedostusvälineissä että valtionhallinnossa ministeriöitä ja eduskuntaa myöten. Venäläisten kiinteistöostoista ja kiinteistöjä Suomesta ostaneista venäläistahoista on tehty lukuisia selvityksiä. Media on ollut asiassa sangen aktiivinen.

                                                                                      ****

Venäläisten kiinteistöhankinta Suomesta ja myös muista EU-maista alkoi laajemmin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolella. Hiilivetyenergian - siis öljyn ja maakaasun - korkea hinta oli vaurastuttanut Venäjää ja sen oligarkkiliikemiehiä. Länsieurooppalaista rahaa tulvi Venäjälle ovista ja ikkunoista.

Vuoden 2008 finanssikriisin 10-vuotispäivää vietettiin hiljattain 15. syyskuuta. Tilanne muuttui kriisin myötä myös Venäjällä. Sekä raakaöljyn että maakaasun hinnat romahtivat. Raakaöljy ja maakaasu menettivät vajaassa vuodessa yli puolet arvostaan.

Ruplan arvo aina vuoden 2008 lopulle oli korkea. Yhdellä eurolla sai tuolloin vain alle 35 ruplaa. Ruplan arvo romahti vuoden 2008 kahden viimeisen kuukauden aikana niin, helmikuussa 2009 eurosta piti maksaa jo lähes 47 ruplaa. Muutamassa kuukaudessa rupla oli menettänyt arvostaan miltei puolet.

Tällä hetkellä ruplan eurokurssi on jo lähes 80 ruplaa, joten euro maksaa yli kaksi kertaa enemmän kuin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä.

Raakaöljyn ja maakaasun hinta sekä ruplan kurssi ovat ohjanneet Venäjältä tehtyjä omaisuushankintoja länsimaissa. Venäläisten kiinteistöostosten ja myös muiden sijoitusten kulta-aika EU-maihin kesti vuoteen 2008 saakka.

Iso-Britanniasta vaurastuneet venäläiset oligarkkiliikemiehet ostivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolella etupäässä Lontoon arvokiinteistöjä ja -huoneistoja, Suomesta loma-asumiseen ja loma-asuntorakentamiseen sopivia kiinteistöjä ja maa-alueita. Suomessa tuolloin elettiin Tarja Halosen Venäjä-myönteistä aikaa. Venäläisten etabloituminen Suomeen kiinteistö- ja yrityssijoitusten kautta nähtiin poliittisesti vain hyvänä asiana. Presidentti Halosen hallinnossa katsottiin, että mitä lähempänä Kremliä oleva poliitikko rakentaa lomaresidenssin Suomeen, sen parempi.

Venäjällä Suomi nähtiin Venäjää lähellä olevana lomakohteena, jonne oli helppo tulla ja jossa oli helppo olla Venäjä-myönteisen ilmapiirin vuoksi. Venäläisoligarkit toimivat kuin sopulilauma: jos jokin jotain hankkii ja kehuu hankintaansa, myös muut toimivat samoin ottaen mallia.

Muiden oligarkkien vanavedessä maanhankinta Suomesta alkoi kiinnostaa myös presidentti Putinia. Alun perin Neuvostoliitolle Pariisin rauhansopimuksella vuonna 1947 luovutetusta suuremmasta maa-alueesta lohkottiin vuonna 2009 Ahvenanmaan Salvikissa 1,78 hehtaarin tontti Venäjän presidentinhallinnolle, käytännössä siis Putinille. Lomakartanorakentamisvimma on tosin jo mennyt ohi ja tontti on edelleen rakentamaton. Putinillekin riittävät nykyään luksuslomapaikat Karjalankannaksella omalla Venäjän maalla lähimmillään vain parinkymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta (The Sun 28.8.2017).

Vladimir Putin on monelle venäläisoligarkille erityinen esimerkki, mutta suomalaissaariston maanhankinnassa esimerkki meni toisin päina.

                                                                                      ****

Niin tavalliset Venäjän kansalaiset kuin myös venäläisoligarkit ja muut varallisuutta keränneet venäläisliikemiehet hankkivat omaisuutta EU-maista ennen vuoden 2008 talouskriisiä. Toki senkin jälkeen on tehty kiinteistöostoksia, mutta kiinteistökauppamäärät ja kiinteistökauppoihin sijoitetut rahasummat ovat vähenneet. Esimerkiksi Airiston Helmi Oy (KL-yrityshakutiedot) on merkitty kaupparekisteriin ennen vuoden 2008 talouskriisiä päivämäärällä 29.11.2007.

Ennen vuotta 2015 Airiston Helmikin oli vielä vahvasti venäläisissä käsissä:

  • toimitusjohtaja Elena Romanova (Елена Романова)

  • hallituksen puheenjohtaja Pavel Melnikov (Павел Мельников)

  • hallituksen varsinainen jäsen Šota Šamugija (Шота Шамугия)

  • hallituksen varajäsen ja prokura (nimenkirjoitusoikeus yhtiön nimissä) Vjatšeslav Lobanov (Вячеслав Лобанов)

Edellä mainituilla henkilöillä ei ole näkyviä ja yleisessä tiedossa olevia yhteyksiä Kremliin eivätkä he ole oligarkkeja, mielestäni ei edes Pavel Melnikov.

Noilta ajoilta sen sijaan merkittäviä venäläisiä kiinteistösijoittajia Suomessa olivat muun muassa:

  • Mihail Lesin (Михаил Лесин)

  • Denis Fokin (Денис Фокин)

  • Leonid Reiman (Леонид Рейман)

  • Konstantin Suhinin (Константин Сухинин)

  • Anatoli Novikov (Анатолий Новиков)

  • Vladimir Smirnov (Владимир Смирнов)

Seuraavassa kahdessa luvussa on kirjattuna hieman esimerkkejä edellä mainittujen kuuden venäläisliikemiehen toimista Suomessa. Oligarkeiksi nimeäisin näistä herroista vain Mihail Lesinin ja Leonid Reimanin. Yksi mittari taloudellisen vallan oligarkki-instituutiossa on, onko henkilö päässyt sellaiseen yhteiskuvaan presidentin kanssa, jonka Kreml on julkaissut. Lesin ja Reiman ovat päässeet.

En väitä, että Lesinin ja Reimanin liiketoimiin liittyisi rahanpesua tai muuta todistettua laittomuutta kuin mitä seuraavaan kahteen kappaleeseen on kirjattu. Näiden herrojen kiinteistöhankinnoista Suomessa on ollut jo aikaisemmin tietoa niin suomalaismediassa kuin myös venäläismediassa. Tässä asiassa kirjoituksessa ei siis ole mitään uutta tietoa.

                                                                                      ****

Mihail Lesin osti Särkisalosta kartanon vuonna 2006. Virallinen ostaja oli Karibianmerellä Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröity Lesinin veroparatiisiyhtiö Prime Deck Ltd (KL-yrityshakutiedot). Lesin toimi Venäjän lehdistöministerinä ja myöhemmin 2004-2009 presidentti Putinin neuvonantajana 6.4.2004-18.11.2009. Hän kuoli marraskuussa 2015 hotellihuoneessa Washingtonissa olosuhteissa, joita moni pitänyt hämärinä. Lesinin kuoleman jälkeen Salon kartano oli myynnissä vielä viime kesänä, hintapyyntö 6,8 miljoonaa euroa (SSS 20.7.2018). Kartanoon liittyvän maa- ja merialueen koko on noin 30 hehtaaria. Lesinin perikunta siis haluaa luopua tästä suomalaiskiinteistöstä.

Pietarilainen liikemies Denis Fokin oli puolestaan omistajana Saarijärven Kolkanlahdessa toimivassa 17.06.2005 perustetussa Salusharju Oy:ssä (KL-yrityshakutiedot), joka hallinnoi alun perin Leiriharju-nimistä tilaa (RN:o 30:80, kiinteistötunnus 729-408-30-80). Paikka tunnettiin aikaisemmin hotelli Menninkäisenä. Fokinin toimintayhtiö Siltasaari Oy:n ostamiseksi oli Silta Solutions Oy Ltd (KL-yrityshakutiedot) ja kauppa Siltasaari Oy:stä tapahtui 28.7.2008 päivätyllä kauppakirjalla 2,18 miljoonan euron hintaan. Tämäkin kiinteistökauppa tapahtui ennen vuoden 2008 talouskriisiä ruplan ollessa vielä vahva.

Myyjätaho - Saarijärven kaupunki - sitoutui kaavoittamaan 15,6 hehtaarin maa-alueen ostajan haluamalla tavalla lokakuuhun 2009 mennessä. Fokinilla oli ajatus rakentaa luksuslomakylä Salusharjun Ahvenlammen ympärille, mutta paikkakunnalla vastustusta herättäneet Fokinin suunnitelmat eivät saaneet Saarijärven kaupunkia myymään alueen maita vuonna 2009. 28.7.2008 allekirjoitettu kauppa peruuntui.

Denis Fokinilla ei ole näkyviä ja yleisessä tiedossa olevia yhteyksiä Kremliin. Hän oli viime vuosikymmenen lopulla Metropol Development -sijoitusyhtiön johtaja. Sen sijaan Fokinilla oli tiivis yhteys siihen henkilöön, jonka edellä nimesin toiseksi oligarkiksi.

Denis Fokin toimii maakauppoja tekevän Silta Solutions Oy:n omistajana ja hallituksen puheenjohtajana. Silta Solutionsin emoyhtiö puolestaan on Luxemburgiin rekisteröity telealan sijoitusyhtiö Complus Holding SA. Complus Holdingin omistaa puolestaan Bermudalle rekisteröity IPOC-rahasto (Bloomberg Company Overview), jonka omistaja on Zürichin kansainvälisen kauppakamarin välimiesoikeuden vuonna 2006 tehdyn päätöksen mukaan Leonid Reiman. 

Toisin kuin Fokinin, Leonid Reimanin luokittelen todelliseksi oligarkiksi, jolla oli läheiset suhteen Venäjän presidentinhallintoon.

Leonid Reiman toimi presidentti Dmitri Medvedevin neuvonantajana 13.5.2008-10.9.2010 välisen ajan. Putinin presidenttikaudella 20.5.2004-12.5.2008 välisenä aikana Reiman toimi Venäjän tietotekniikka- ja viestintäministeriä. Reiman oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolella yksi korkeimmalla huipulla olevista Kremlin presidenttihallinnossa.

Silta Solutions osti maata ainakin Saarijärveltä ja Sastamasta. Silta Solutions Oy:llä oli siis Complus Holding SA:n ja IPOC-rahaston kautta yhteys Reimaniin. Vielä vuonna 2010 Silta Solutions Oy:llä oli ajatuksena hankkia Saarijärveltä kaikkiaan yli sadan hehtaarin maa-alueet.

Silta Solutions Oy:n hallituksen jäsen on myös Konstantin Suhinin.

Suhinin yritti Suomen matkapuhelinmarkkinoille jo vuosituhannen alussa Oy Cubio Communications Ltd:n avulla, joka on entinen Nevatel Oy. Hanke ei onnistunut. Cubio Communications Oy on nykyään Octagon Telecom Oy (KL-yrityshakutiedot).  Konstantin Suhinin on liikemies ilman näkyviä ja yleisessä tiedossa olevia yhteyksiä Kremliin, mutta sekä Konstantin Suhinin että Leonid Reiman olivat liiketoimissaan naimisissa telekommunikaatioon. Liiketoimiin oli sekoitettu myös venäläinen teleyhtiö Megafon.

Jos joku väittäisi, että Megafoniin liittyvissä sekavissa omistusjärjestelyissä ja muissa järjestelyissä liikkunutta harmaata rahaa päätyi osaltaan myös Suomeen Silta Solutions Oy:n kautta, en olisi uskomatta.

Edellä mainittu IPOC-rahasto on mielenkiintoinen tapaus.

Leonid Reiman osallistui rahanpesuun IPOC:n kansainvälisen kasvurahaston kautta, jos vuoden 2013 venäläislehtiin on uskominen. Uskominen on, koska välimiesoikeus Zürichissä katsoi Reimanin vuonna 2006 syyllistyneen rahanpesuun. Moskovan syyttäjänvirasto päätti tuolloin olla aloittamatta esitutkintaa ministeri Reimanin rahanpesusta, vaikka Zürichin välimiesoikeuden päätöksen mukaan esirikos olisi tapahtunut Venäjällä.

Reiman oli ollut liian korkeassa asemassa Venäjän valtion hallinnossa, josta Putin siirsi kuitenkin hänet sivuun asioiden tullessa ilmi. Uskallan väittää, että Reimanin korkea asema vaikutti myös rahanpesurikosten tutkintaan niin Suomessa kuin Saksassa, joissa Reimanin rikosoikeudellinen asema jäi perusteellisesti selvittämättä.

On vaikea päästä kiinni esirikokseen, jos maa, jossa esirikos on mahdollisesti tapahtunut, ei suostu yhteistyöhön.

                                                                                      ****

Suomalaisyhtiön epäillään osallistuneen satojen miljoonien rahan­pesuun” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa lokakuussa 2013 (HS 3.10.2013).

Keskusrikospoliisi epäili, että konkurssiin mennyt suomalainen monialayhtiö Sekom Oy (KL-yrityshakutiedot) olisi osallistunut vuosien ajan kansainväliseen rahanpesuun ja että rahanpesurikokset olisivat tapahtuneet vuosina 2002–2009. Enimmillään rahanpesun kokonaismäärä olisi ollut jopa 600 miljoonasta euroa. KRP epäili, että rahanpesun esirikos olisi tapahtunut Venäjällä. KRP alkoi tutkia juttua, kun se oli saanut Saksasta oikeusapupyynnön.

Sekom oli ”suomalainen” yhtiö olematta suomalainen yhtiö. Yhtiö oli tosiasiallisesti venäläinen ja venäläisten hallinnassa. Yhtiön perustettiin vuonna 1990 Neuvostoliiton suurlähetystössä Helsingissä.  Perustaja oli suurlähetystön kaupallisessa edustustossa työskennellyt mies, joka oli myös yksi KRP:n pääepäillyistä. Tuo perustaja ei kuitenkaan ollut Leonid Reiman. Sekom aloitti toimintansa 1990-luvulla naisten talvikenkien valmistuksella. Pian liiketoiminta laajeni ja yritys alkoi myydä öljyä, verkkolaitteita ja kemikaaleja. Yrityksen kumppaneita olivat enimmäkseen venäläiset yrittäjät. Parhaimmillaan yhtiön liikevaihto on yli miljardi markkaa.

Rahanpesuepäilyssä 11 miljoonaa dollaria siirrettiin Sekomin kautta kyproslaisen Albany Investment -yhtiön tilille (Bloomberg Company Overview). Albany Investmentistä rahat siirrettiin edelleen IPOC International Growth Fundin tilille. IPOC omisti tuolloin noin 8 prosenttia teleoperaattorin Megafonin osakkeista. Megafonin omistajana oli tuolloin myös Telia-Sonera, joka omisti parhaimmillaan 44 prosenttia yhtiöstä. Megafon-teleyhtiön vuosia kestäneet omistusjärjestelyt olivat hyvin sekavat ja niissä oli mukana myös Telia-Sonera (Tivi 11.10.2006).

IPOC:n suuromistaja ja edunsaaja oli siis Leonid Reiman. Reimanin yhteydet Megafoniin ovat mielenkiintoisia siinä mielessä, että Reiman toimi neljän vuoden ajan tietotekniikka- ja viestintäministeriä ja vuoden 1979 insinööriksi valmistumisen jälkeen koko uransa telekommunikaation parissa.

Jos Leonid Reiman ja hänen taustansa kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä lukemassa venäjänkielinen juttu vuodelta 2017 Криминальные авторитеты воры в законе -sivustolta. Sivustolla käsitellään Venäjän rikosasioita ja myös viranomaiskorruptiota.

Sivusto kirjoittaa Suomen ja Saksan poliisin suorittamasta Reimaniin liittyvästä rahanpesututkinnasta seuraavasti:

Одно время омрачал жизнь Реймана только тот факт, что прокуратура Франкфурта-на-Майне и уголовная полиция Германии в конце 2011 года официально объявила его подозреваемым в отмывании 150 млн. долларов через немецкий «Коммерцбанк». За эти деяния по законам ФРГ Леониду Дододжоновичу грозило до 10 лет лишения свободы. Однако весной 2012 года расследование было прекращено, а с его фигурантов были сняты все обвинения.

Но не успел Рейман перевести дух, как у него возникли проблему уже с финскими правоохранителями, которые заинтересовались каким образом через территорию Финляндию шли финансовые потоки из России на Бермудские острова. Так, по мнению финнов, Леонид Дододжонович в бытность свою министром передал более 11 миллионов долларов из числа своих доходов от телекоммуникационного бизнеса кипрской компании Albany Investment и фонду IPOC. Передача средств шла через финскую компанию Sekom, основанную старым знакомым Реймана Андреем Титовым, который был задержан в Хельсинки. Пока неизвестно, чем закончится для Леонида Дододжоновича это расследование. Нет, в тюрьму по этому поводу он, разумеется, не сядет, но вот потрепать ему нервы финские правоохранительные органы вполне способны.

Vapaasti suomennettuna:

Tuona aikana Reimanin henkeä varjosti vain se seikka, että vuoden 2011 lopulla Frankfurt-am-Mainin syyttäjäviraston ja Saksan rikospoliisi virallisesti nimesi hänet epäillyksi rahanpesusta 150 miljoonan dollarin arvosta saksalaisen Commerzbankin kautta. Saksan lainsäädännön mukaan Leonid Reimania uhkasi 10 vuotta vankeus. Kuitenkin keväällä 2012 rikostutkinta lopetettiin ja kaikista syytteistä luovuttiin. Reimanilla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä laakereille, koska hänellä oli jo ongelmia Suomen lainvalvojien kanssa, jotka olivat kiinnostuneita, miten Suomen kautta oli siirretty Venäjältä rahavirtoja Bermudaan. Suomalaisten mukaan Leonid Reimania ministerinä ollessaan siirsi yli 11 miljoonaa dollaria televiestintäliiketoiminnan tuloistaan kyproslaiseen Albany Investment -yhtiöön ja IPOC-rahastoon.

Varojen siirto tapahtui suomalaisen Sekom-yhtiön kautta, jonka perusti Andrei Titov. Andrei Titov pidätettiin Helsingissä. Ei ole vielä nähtävissä, miten tämä tutkimus päättyy Leonid Reimanin suhteen. Niin, hän ei todellakaan joudu vankilaan tässä asiassa, mutta suomalaiset lainvalvojat kykenevät kyllä haastamaan hänen kärsivällisyyttä.

Sekom-yhtiön perusti siis Andrei Titov (Андрей Титов). KRP pidätti Titovin Helsinki-Vantaan lentokentällä joulukuussa 2008. KRP:n rikostutkinta oli todella pitkä ja lopulta Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet törkeistä veropetoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista Titovia vastaan vuonna 2015. Titovilla oli jo Suomen kansalaisuus. Rahanpesusta häntä ei syytetty kuten ei Reimaniakaan, joka ”pääjehuna” jätettiin rikostutkinnassa vähemmälle.

Helsingin Sanomat uutisoi käräjäoikeuden päätöstä otsikolla ”Krp:n suuri kansainvälinen talousrikosepäily kuivui täysin kokoon käräjillä” (HS 1.11.2015).

KRP:n pitkään kestävä rikostutkinta osaa kyllä siis haastaa epäillyn kärsivällisyyttä. Titovin kohdalla juttu kesti seitsemän vuotta. Venäläinen ”но вот потрепать ему нервы финские правоохранительные органы вполне способны” -toteamus tässä yhteydessä on sopiva.

Titov ei ole erityinen poliittinen toimija eikä hänellä ole mitään ei ole ollut mitään yhteyksiä Kremliin. Hän on ikään kuin ”työmyyrä” kuten nyt viime viikonloppuna Turun saaristossa KRP:n pidättämät kaksi henkilöä. Rahanpesun isot lohet uivat vielä vapaana. Isot lohet tulevat uimaan vapaina myös Airiston Helmi -tapauksessa. KRP ei kykene saamaan heitä kiinni eikä tuomioistuin tuomittua, vaikka rikollista toimintaa löytyiskin.

Edellä kuuden henkilön listalla viimeisenä oleva liikemies Anatoli Novikov omistaa kauppahinnaltaan 13 miljoonan euron arvoisen rakennuksen Helsingin Kaivopuistossa, jossa on aikaisemmin toiminut Egyptin suurlähetystö. Novikov ei ole erityinen poliittinen toimija eikä hänellä ole mitään ei ole mitään yhteyksiä Kremliin.

                                                                                      ****

Edellä mainituista venäläisrikkaista ja heidän kiinteistöhankinnoistaan löytyy melko paljon aineistoa, jota ei ole syytä tähän kirjata uudestaan, mutta kuitenkin jotain esimerkkinä edellä kuvatusti. Omistukset ovat yleensä yritysten kautta ja rahansiirrot ovat tapahtuneet veroparatiisiyhtiöiden kautta ja/tai veroparatiisiyhtiöiden avustuksella, mikä vaikeuttaa selvitystyötä. Esirikos on yleensä tapahtunut Venäjällä, mistä tietoja ei varmuudella anneta, kun rikostutkinta koskee Venäjän kansalaista.

Venäläinen oligarkkijärjestelmä tuo päänvaivaa länsimaihin ja etenkin EU:hun. On syytä olettaa, että järjestelmään liittyy myös rahanpesua. Oligarkkijärjestelmän rahaa on sijoitettu myös suomalaiskiinteistöihin.

Koomista, että venäläisoligarkit kokevat EU-maat turvallisemmaksi sijoituskohteeksi kuin kotimaa Venäjän.

Jos Venäjän taloutta haluaa vahingoittaa, tuo oligarkkijärjestelmä on Venäjän akilleenkantapää, josta päästään sisään. Hyvänä esimerkkinä sisäänpääsystä Oleg Deripaska ja Rusal-yhtiö Yhdysvaltain keväällä asettamien talouspakotteiden jälkeen. Jos kykenet horjuttamaan Venäjän oligarkkijärjestelmää, kykenet horjuttamaan Venäjän presidenttiä. Tuo olisi syytä huomioida, kun ja jos pakotteita asetetaan.

En käsittele tässä yhteydessä Arkadi Rotenbergia (Аркадий Ротенберг) ja Boris Rotenbergia (борис Ротенберг) tai Gennadi Timtšenkoa (Геннадий Тимченко). Kiinteistöomistusten suhteen he ovat omat tapauksensa Suomessa kuten myös Boris Rotenbergin poika Roman Rotenberg (Роман Ротенберг).

Omistuksia noilla edellisessä luvussa nimetyillä kuudella herralla on tai on ollut ympäri Suomea ja Suomen rannikkoa, Vladimir Smirnovilla myös Suomenlahden itäosissa Suomen puolella.

Länsimaiden ja etenkin EU:n kannalta yksi keskeinen asia on, liittyykö venäläisliikemiesten omaisuushankintoihin EU:n alueelta rahanpesua. Tosiasiassa transaktioita ei juurikaan ole tutkittu eikä myöskään ole haluttu tutkia. En näkisi pahitteeksi, että niiden tiedotusvälineiden toimitukset, joilla on hallussaan Panaman veroparatiisivuotoon liittyvää aineistoa, alkaisivat selvittää noiden venäläisten liikemiesten omistamien veroparatiisiyhtiöiden transaktioita Venäjältä lähtien. Joitain noita yhtiöitä on edellä listattu tähänkin kirjoitukseen.

Asennemuutosta selvittää Venäjältä veroparatiisiyhtiöiden kautta EU-maihin virtaavan rahan alkuperää on tapahtunut vasta aivan viime aikoina Krimin tapahtumien jälkeen. Skripal-myrkkykaasutapahtuma käänsi viranomaisten mielipiteitä Iso-Britanniassa. Danske Bankin Viron yksikköön liittyvä kymmenien miljardien rahanpesukohu on osaltaan saanut EU-päättäjiä heräämään.

EU-maa Malta ja EU-alueeseen kuuluva Kypros ovat suurimpia murheenkryynejä, kun puhutaan epämääräisen rahan virtaamisesta Venäjältä EU-alueelle. Kyse on pitkälti samasta rahasta, jolla EU-maat ovat ostaneet hiilivetyenergiaa Venäjältä. Vain rahan omistaja on muuttunut venäläiseksi oligarkkiliikemieheksi.

                                                                                      ****

Venäjän Medvedev krp:n operaatiosta: Väitteet Airiston helmen kiinteistöjen sotilaallisesta käytöstä ’vaino­harhaisia’” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa eilen (HS 26.9.2018).

Venäjän pääministeri vieraili eilen Helsingissä isäntänä pääministeri Juha Sipilä.

Näiden helikopterikenttien käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin, missä tilanteessa? En tiedä, kenen sairaassa mielessä tällainen ajatus voi syntyä. Suoraan sanoen vainoharhainen ajatus.”, Medvedev totesi, kun häneltä kysyttiin Airiston Helmi Oy:n kiinteistöihin rakennetuista helikopterien laskeutumispaikoista.

Harvasta asiasta olen samaa mieltä kuin Venäjän korkein poliittinen johto, mutta tästä asiasta olen.

Keskustelu ja myös viranomaistoiminta Airiston Helmi Oy:n tapauksessa ja koko venäläisestä kiinteistöhankinnasta on päässyt Suomessa täysin lapasesta. Ihan täysin. Asian käsittelyssä ei ole ollut järjen häivääkään. Pitkälle vietyjä johtopäätöksiä on tehty heppoisin perustein, joihin ovat syyllistyneet poliitikkojen lisäksi myös jotkut sotilasviranmaiset:

Ex-kansanedustaja Kärnä väittää Airiston Helmen tonttia Venäjän sotasatamaksi – KRP tyrmää kaiken” (IS 23.9.2018).

Asemansa vuoksi nimettömänä pysyttelevän sotilaslähteen mukaan kartoilta paljastuva maanhankinta on kiistatta strategista. Järjestelmälliset hankinnat ovat motittaneet Turun ja Naantalin satamat. ’Tavoitteena on ollut kaikkien merkittävien syvävesiväylien visuaalinen valvonta ja tarpeen tullen myös sulkeminen’. Asiantuntijan mukaan kyse on venäläisen etupiiriajattelun mukaisesta kohdemaan varaamisesta ja haltuun ottamisesta. Rauhan aikana varaudutaan tulevaan ja rakennetaan tukikohtia.” (IL 23.1.2015).

Sotilaslähde HS:lle: Airiston Helmi ollut vuosia Puolustus­voimien ja Supon tarkkailussa - ’Ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet’” (HS 22.9.2018).

Erityisesti vääristä johtopäätöksistä syytän toimittaja Tuula Malinia, joka on vuosien ajan veivannut samaa virttä Turun saaristoon liittyvissä venäläiskiinteistöomistuksissa.

                                                                                      ****

Kuvio, miksi venäläiset oligarkit ja muut rikastuneet liikemiehet ovat hankkineet kiinteistöomistuksia Suomesta ja vaikkapa Iso-Britanniasta, on kerrottu tämän kirjoituksen toisessa luvussa. Venäjän kansalaisten omistukseensa hankkimia kiinteistöjä nyt vain sattuu olemaan myös sotilasalueiden ja Suomelle tärkeiden kulkuyhteyksien varrella. Uskallan väittää, että monessa kiinteistökaupassa ei ostajataholla ole ollut hajuakaan, mistä hän on ostamassa kiinteistöä suhteessa Suomen sotilasalueisiin tai Suomen näkemiin kriittisiin liikenneyhteyksiin.

Venäjä valtiona ei ole ollut mukana näissä kiinteistöhankinnoissa tai muutenkaan kehittelemässä huippufiksua suunnitelmaa Suomen valtaamiseksi. Ei todellakaan.

Ainoa turvallisuuspoliittinen riski venäläisiin kiinteistöhankintoihin Suomessa liittyen on, että kiinteistön omistaja on niin korkeassa asemassa Venäjän valtionhallinnossa ja että Venäjä joutuu reagoimaan, jos häntä jollakin tavoin uhataan kiinteistöomistuksiin liittyen, jolloin asiasta tulisi ulkopoliittinen arvovaltakysymys.  Korkeassa asemassa olleesta henkilöstä hyvä esimerkki on Leonid Reiman.

Ulkomaisten tahojen kiinteistöomistuksia ja/tai kiinteistöjen hankintamahdollisuuksia sotilasalueiden tullaan todennäköisesti rajoittamaan ja tämä lainsäädäntöhanke on kannatettava. On tehtävä se, mikä jo Virossa on tehty. Jos puhutaan Venäjän muodostamasta turvallisuusuhasta Suomelle, niin venäläiset kiinteistöomistukset Suomessa ovat yksi vähäisimmistä.

Sotilasviranomaisten olisi syytä keskittyä niihin uhkiin, jotka ovat todellisia uhkia Suomelle idästä ja pohjoisesta. Esimerkkinä Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisilla alueilla (esim. US-blogi 25.10.2015, US-blogi 15.1.2018 ja US-blogi 11.3.2018) ja Venäjän muodostama ohjusuhka Suomelle ja Itämeren alueelle (US-blogi 16.4.2016US-blogi 15.1.2017, US-blogi 14.2.2017,  US-blogi 21.7.2017, US-blogi 23.11.2017, US-blogi 30.3.2018 ja US-blogi 15.4.2018).

Noiden uhkien ratkaisu tosin edellyttäisi puolustusbudjettien kasvattamisesta tai Suomen Nato-jäsennyyttä. Siksi suomalaispoliitikkojen ja joidenkin sotilasasiantuntijoiden on helpompi kiinnittää huomio ulkomaalaisten kiinteistöomistuksiin, kun siihen ei tarvita rahaa.

Arvioin, että KRP:n Airiston Helmi Oy:n rahanpesututkinta ei johda tuloksiin eikä taustalla mahdollisesti olevia todellisia tekijöitä saada kiinni. Venäjältä lähtöisin olevan rahan esirikostutkintaa ei saada suoritettua, siitä Venäjä kyllä pitää kiinni suojeluksekseen oligarkkijärjestelmäänsä. Toivottavasti tutkinta ja oikeuspäätöksen saaminen ei kuitenkaan kestä seitsemää vuotta.

]]>
33 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261651-venalaisten-kiinteistoostot-suomessa-eivat-muodosta-uutta-turvallisuusuhkaa#comments Airiston Helmi oy Keskusrikospoliisi Kiinteistön myynti Turpo Venäjän uhka Thu, 27 Sep 2018 11:15:20 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261651-venalaisten-kiinteistoostot-suomessa-eivat-muodosta-uutta-turvallisuusuhkaa
YK 2.0 - maailmanjärjestön uusi järjestys http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261587-yk-20-maailmanjarjeston-uusi-jarjestys <p><em>Kolumni julkaistu 13.10.201</em>5</p><p>Maailmanpolitiikan keskipiste on viimeisen 70 vuoden ajan keskittynyt syksyllä New Yorkiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukseen.&nbsp;</p><p>Järjestön syntyhetki oli jo vuonna 1941 Yhdysvaltain presidentin&nbsp;Franklin D. Rooseveltin&nbsp;ja Britannian pääministerin&nbsp;Winston Churchillin&nbsp;laatimassa Atlantin julistuksessa, joka viitoitti tietä sodan jälkeiselle maailmalle. Julistus noudatteli paljon presidentti&nbsp;Woodrow Wilsonin&nbsp;14. kohdan ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen estää uuden sodan syttyminen ja perustaa Kansainliitto turvaamaan rauhaa.</p><p>Varsinaiseen YK:n perustamiskokoukseen San Franciscoon 1945 saivat osallistua liittoutuneiden valtojen lisäksi ne maat, jotka olivat virallisesti julistaneet sodan Saksalle tai Japanille 1.3.1945 mennessä.</p><p>Ihmiskunnan historian tuhoisimman sodan jälkeen perustettu YK on saavuttanut paljon.&nbsp;</p><p>Suurimpiin saavutuksiin voidaan laskea siirtomaajärjestelmän purkautuminen, lukemattomien alueellisten konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen sekä köyhyyden, aliravitsemuksen ja lapsikuolleisuuden merkittävä väheneminen maailmassa.</p><p>Saavutuksistaan huolimatta YK on nykyisellään jäänne menneestä maailmanjärjestyksestä. Maailma YK:n ympärillä on muuttunut, mutta kuten Venäjän YK-edustaja&nbsp;Vitali Tsurkin&nbsp;totesi, järjestöä hallitaan edelleen sillä perusteella, miten valtiot pärjäsivät toisessa maailmansodassa.&nbsp;</p><p>Yleiskokouksen aikataulukin on edelleen ajalta, jolloin edustajat seilasivat valtameriristeilijöillä New Yorkin ja Euroopan väliä.</p><p>Keskeisin elementti kansainvälisen rauhan ja vakauden sekä kehityksen turvaamisessa on YK-järjestelmän perusteellinen uudistaminen vastaamaan muuttuneita valtasuhteita sekä globaaleja uhkia, kuten ilmastonmuutosta.</p><p>Ensiksi on ratkaistava turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ja nousevien suurvaltojen uusi vallanjako. Tätä ovat vaatineet erityisesti Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka.&nbsp;</p><p>Se, että pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus poistettaisiin ja jäsenmaiden määrää lisättäisiin, parantaisi turvallisuusneuvoston edustavuutta ja kykyä reagoida nopeasti kriiseihin. Nykyisellään turvallisuusneuvosto on lähinnä hampaaton tiikeri, jossa Yhdysvallat ja Venäjä tekevät ratkaisuja enemmän kansallisten intressien kuin kansainvälisen turvallisuuden mukaan.</p><p>Vuosikymmenien aikana YK on saanut rinnalleen useita ylikansallisia maaryhmittymiä, kuten EU, AU, Arabi&shy;liitto, Caricom, Ecowas ja Asean.&nbsp;</p><p>Valtioiden välisillä järjestöillä on alueellisesti merkittävä rooli ja hyvät resurssit toimia. YK-järjestelmässä niillä ei ole sananvaltaa, vaan kaikki maat puhuvat omalla suullaan. Tiiviimpi yhteistyö järjestöjen välillä mahdollistaisi alueellisten ongelmien tehokkaamman ratkaisemisen ja lisäisi YK:n tehokuutta ja uskottavuutta.</p><p>YK on ensisijaisesti valtioi&shy;den välinen järjestö, johon kansalaisjärjestöt ja yksityinen sektori istuvat huonosti. Kestävän kehityksen edistämisessä ja tautien ehkäisemisessä maaryhmittymillä on kuitenkin paremmat verkostot ja keinot käytössään kuin YK:lla.&nbsp;</p><p>Euroopan unioni voisi hyvin ottaa johtajuuden YK:n uudistamisessa, sillä unionilla on tällä hetkellä kehittynein ylikansallinen päätöksen&shy;tekojärjestelmä sekä tiiviit yhteistyösuhteet yksityiseen ja kolmanteen sektoriin.&nbsp;</p><p>Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttaminen YK:ssa tekisi unionista merkittävän vallankäyttäjän, joka parhaimmillaan pystyisi nousemaan kansallisten intressien yläpuolelle ja haastamaan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan aseman YK:ssa. Tämä toive ei kuitenkaan toteudu niin kauan kuin Britannia ja Ranska pitävät kiinni omista asemistaan YK-hierarkian huipulla.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kolumni julkaistu 13.10.2015

Maailmanpolitiikan keskipiste on viimeisen 70 vuoden ajan keskittynyt syksyllä New Yorkiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukseen. 

Järjestön syntyhetki oli jo vuonna 1941 Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin ja Britannian pääministerin Winston Churchillin laatimassa Atlantin julistuksessa, joka viitoitti tietä sodan jälkeiselle maailmalle. Julistus noudatteli paljon presidentti Woodrow Wilsonin 14. kohdan ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen estää uuden sodan syttyminen ja perustaa Kansainliitto turvaamaan rauhaa.

Varsinaiseen YK:n perustamiskokoukseen San Franciscoon 1945 saivat osallistua liittoutuneiden valtojen lisäksi ne maat, jotka olivat virallisesti julistaneet sodan Saksalle tai Japanille 1.3.1945 mennessä.

Ihmiskunnan historian tuhoisimman sodan jälkeen perustettu YK on saavuttanut paljon. 

Suurimpiin saavutuksiin voidaan laskea siirtomaajärjestelmän purkautuminen, lukemattomien alueellisten konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen sekä köyhyyden, aliravitsemuksen ja lapsikuolleisuuden merkittävä väheneminen maailmassa.

Saavutuksistaan huolimatta YK on nykyisellään jäänne menneestä maailmanjärjestyksestä. Maailma YK:n ympärillä on muuttunut, mutta kuten Venäjän YK-edustaja Vitali Tsurkin totesi, järjestöä hallitaan edelleen sillä perusteella, miten valtiot pärjäsivät toisessa maailmansodassa. 

Yleiskokouksen aikataulukin on edelleen ajalta, jolloin edustajat seilasivat valtameriristeilijöillä New Yorkin ja Euroopan väliä.

Keskeisin elementti kansainvälisen rauhan ja vakauden sekä kehityksen turvaamisessa on YK-järjestelmän perusteellinen uudistaminen vastaamaan muuttuneita valtasuhteita sekä globaaleja uhkia, kuten ilmastonmuutosta.

Ensiksi on ratkaistava turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ja nousevien suurvaltojen uusi vallanjako. Tätä ovat vaatineet erityisesti Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka. 

Se, että pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus poistettaisiin ja jäsenmaiden määrää lisättäisiin, parantaisi turvallisuusneuvoston edustavuutta ja kykyä reagoida nopeasti kriiseihin. Nykyisellään turvallisuusneuvosto on lähinnä hampaaton tiikeri, jossa Yhdysvallat ja Venäjä tekevät ratkaisuja enemmän kansallisten intressien kuin kansainvälisen turvallisuuden mukaan.

Vuosikymmenien aikana YK on saanut rinnalleen useita ylikansallisia maaryhmittymiä, kuten EU, AU, Arabi­liitto, Caricom, Ecowas ja Asean. 

Valtioiden välisillä järjestöillä on alueellisesti merkittävä rooli ja hyvät resurssit toimia. YK-järjestelmässä niillä ei ole sananvaltaa, vaan kaikki maat puhuvat omalla suullaan. Tiiviimpi yhteistyö järjestöjen välillä mahdollistaisi alueellisten ongelmien tehokkaamman ratkaisemisen ja lisäisi YK:n tehokuutta ja uskottavuutta.

YK on ensisijaisesti valtioi­den välinen järjestö, johon kansalaisjärjestöt ja yksityinen sektori istuvat huonosti. Kestävän kehityksen edistämisessä ja tautien ehkäisemisessä maaryhmittymillä on kuitenkin paremmat verkostot ja keinot käytössään kuin YK:lla. 

Euroopan unioni voisi hyvin ottaa johtajuuden YK:n uudistamisessa, sillä unionilla on tällä hetkellä kehittynein ylikansallinen päätöksen­tekojärjestelmä sekä tiiviit yhteistyösuhteet yksityiseen ja kolmanteen sektoriin. 

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttaminen YK:ssa tekisi unionista merkittävän vallankäyttäjän, joka parhaimmillaan pystyisi nousemaan kansallisten intressien yläpuolelle ja haastamaan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan aseman YK:ssa. Tämä toive ei kuitenkaan toteudu niin kauan kuin Britannia ja Ranska pitävät kiinni omista asemistaan YK-hierarkian huipulla. 

 

]]>
1 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261587-yk-20-maailmanjarjeston-uusi-jarjestys#comments Donald Trump EU Turpo YK Yleiskokous Wed, 26 Sep 2018 11:06:12 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261587-yk-20-maailmanjarjeston-uusi-jarjestys
Menisikö viesti Venäjälle perille ilman kommandopipoja ja rynnäkkökiväärejä? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261539-menisiko-viesti-venajalle-perille-ilman-kommandopipoja-ja-rynnakkokivaareja <p><strong>Suomen suurin uutismedia</strong>&nbsp;kirjoittaa&nbsp;tänään pääkirjoituksessaan &#39;Kommandopipomiesten viesti menee perille Venäjälle asti&#39;: &quot;<em>Kyseessä on siis talousrikostutkinta, mutta tosiasiassa etsintöjen taustalla vaikuttanee myös kokonaisvaltaisempi Suomen turvallisuuteen, maanpuolustukseen ja Venäjän valtion mahdolliseen rooliin liittyvä huoli</em>&quot;.</p><p>Huomenna tulee pääministeri <strong>Medvedev </strong>tapaamaan suomalaista virkaveljeään.&nbsp;Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja&nbsp;sanoi puolestaan&nbsp;<strong>Airiston Helmen</strong> ensimmäisen vangitsemisoikeudenkäynnin alla:&nbsp;&quot;<em>Siellä operoidaan merellä veden pinnalla... ja sitten operoidaan maakiinteistöjen kautta</em>&quot;.&nbsp;Myös puolustusministeri ja tasavallan presidentti ovat vihjanneet puolisotilaallisen iskun olleen &#39;viesti&#39;.</p><p>Suomen suurin uutismedia jatkaa päivän pääkirjoitustaan:&nbsp;&quot;<em>On myös mahdollista, että Turun saariston osakeyhtiö ei ole ainoa viranomaisten mielenkiinnon kohde. Kun näyttävä isku tehdään, yhtenä tarkoituksena saattaa olla muidenkin tarkkailun alla olevien tahojen säikäyttäminen ulos koloistaan. Kiinnostavaa on myös seurata, nostaako Venäjän media etsinnästä kohua vai pitääkö se tarkoituksella matalaa profiilia. Keskiviikkona pääministeri Juha Sipilän (kesk) vieraaksi saapuu pääministeri Dmitri Medvedev, joten mahdollisuus korkean tason kommentointiin avautuu viimeistään silloin.</em>&quot;&nbsp;</p><p>Suomen suurin uutismedia päättää pääkrjoituksensa arvioon, että&nbsp;ensi alkuun ehkä pelottavakin&nbsp;jätti-isku voi ehkä luoda lopulta turvallisuuden tunnetta&nbsp;<strong>tavallisissa</strong>&nbsp;suomalaisissa:&nbsp;&quot;<em><strong>Viesti </strong>kuuluu, että Suomen viranomaiset ovat hereillä ja valmiina toimimaan tarvittaessa järeinkin ottein.</em>&quot; - <a href="https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005838825.html" target="_blank">is.fi/paakirjoitus/art-2000005838825.html</a>&nbsp;<br />&nbsp;</p><p><strong>*</strong>)&nbsp;Olisi edelleen suotavaa, että tavalliset suomalaiset voisivat esittää suoran ja vilpittömän viestinsä itänaapurille ilman kommandopipoja ja rynkkyjä. Se toki käykin päinsä ihan ystävyyshenkisissä tunnelmissa mm. kantamalla reilusti ja rinta rottingilla hopeista rauhanpinssiä ja riipusta Erkki Tuomiojan ehkä yhtä vilpittömän peace-merkin tapaan.</p><p><strong>- JUURI NYT on oikea aika</strong><strong> muistaa ja muistuttaa</strong> <em>alueemme koskemattomuuden merkityksestä naapurisuhteissa tuoden esille itsenäisen Suomi-neidon aidot oikeat alkuperäiset eli <strong>Tarton rauhan</strong> 1920 rajat!</em> <a href="http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42" target="_blank"><strong>&raquo; <u>Karttoja-1921-42</u></strong></a>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lue myös:&nbsp;<a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261457-miksi-airiston-helmi-on-ainut-yritys-median-ja-suuren-yleison-spekuloinneissa" target="_blank">Miksi Airiston Helmi on ainut yritys median ja &#39;suuren yleisön&#39; spekuloinneissa?</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen suurin uutismedia kirjoittaa tänään pääkirjoituksessaan 'Kommandopipomiesten viesti menee perille Venäjälle asti': "Kyseessä on siis talousrikostutkinta, mutta tosiasiassa etsintöjen taustalla vaikuttanee myös kokonaisvaltaisempi Suomen turvallisuuteen, maanpuolustukseen ja Venäjän valtion mahdolliseen rooliin liittyvä huoli".

Huomenna tulee pääministeri Medvedev tapaamaan suomalaista virkaveljeään. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja sanoi puolestaan Airiston Helmen ensimmäisen vangitsemisoikeudenkäynnin alla: "Siellä operoidaan merellä veden pinnalla... ja sitten operoidaan maakiinteistöjen kautta". Myös puolustusministeri ja tasavallan presidentti ovat vihjanneet puolisotilaallisen iskun olleen 'viesti'.

Suomen suurin uutismedia jatkaa päivän pääkirjoitustaan: "On myös mahdollista, että Turun saariston osakeyhtiö ei ole ainoa viranomaisten mielenkiinnon kohde. Kun näyttävä isku tehdään, yhtenä tarkoituksena saattaa olla muidenkin tarkkailun alla olevien tahojen säikäyttäminen ulos koloistaan. Kiinnostavaa on myös seurata, nostaako Venäjän media etsinnästä kohua vai pitääkö se tarkoituksella matalaa profiilia. Keskiviikkona pääministeri Juha Sipilän (kesk) vieraaksi saapuu pääministeri Dmitri Medvedev, joten mahdollisuus korkean tason kommentointiin avautuu viimeistään silloin.

Suomen suurin uutismedia päättää pääkrjoituksensa arvioon, että ensi alkuun ehkä pelottavakin jätti-isku voi ehkä luoda lopulta turvallisuuden tunnetta tavallisissa suomalaisissa: "Viesti kuuluu, että Suomen viranomaiset ovat hereillä ja valmiina toimimaan tarvittaessa järeinkin ottein." - is.fi/paakirjoitus/art-2000005838825.html 
 

*) Olisi edelleen suotavaa, että tavalliset suomalaiset voisivat esittää suoran ja vilpittömän viestinsä itänaapurille ilman kommandopipoja ja rynkkyjä. Se toki käykin päinsä ihan ystävyyshenkisissä tunnelmissa mm. kantamalla reilusti ja rinta rottingilla hopeista rauhanpinssiä ja riipusta Erkki Tuomiojan ehkä yhtä vilpittömän peace-merkin tapaan.

- JUURI NYT on oikea aika muistaa ja muistuttaa alueemme koskemattomuuden merkityksestä naapurisuhteissa tuoden esille itsenäisen Suomi-neidon aidot oikeat alkuperäiset eli Tarton rauhan 1920 rajat! » Karttoja-1921-42  

 

Lue myös: Miksi Airiston Helmi on ainut yritys median ja 'suuren yleisön' spekuloinneissa?

]]>
7 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261539-menisiko-viesti-venajalle-perille-ilman-kommandopipoja-ja-rynnakkokivaareja#comments Airiston Helmi oy Dmitri Medvedev Hybridisodankäynti Suomi 100 % Turpo Tue, 25 Sep 2018 11:32:48 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261539-menisiko-viesti-venajalle-perille-ilman-kommandopipoja-ja-rynnakkokivaareja
Miehet ovat idiootteja http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261418-miehet-ovat-idiootteja <p>Helsingin Sanomien otsikko muutama vuosi sitten hätkäytti: &rdquo;Miehet ovat idiootteja ja tekevät tyhmiä asioita.&rdquo; Artikkelin mukaan tämä vastaa arkikokemusta, ja se on todistettu tieteellisestikin.</p><p>Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta alan tulla samoille linjoille.</p><p>Otetaan esimerkki. Kuvitellaanpa, että Suomessa olisi &rdquo;yleisen asevelvollisuuden&rdquo; sijaan &rdquo;yleinen vanhustenhoitovelvollisuus&rdquo;.</p><p>&quot;Yleinen&rdquo; tarkoittaisi, että täysi-ikäistyttyään naiset komennetaan sukupuolensa vuoksi töihin vanhainkotiin. Majoitus tapahtuu parakeissa tai teltoissa, hiukset ajetaan lyhyiksi, palkkaa ei makseta, kuri on kova ja kieltäytymisestä lävähtää vankeutta tai valvontapanta jalkaan. Miehille palvelus olisi vapaaehtoinen.</p><p>Reaktio lakiin on helppo kuvitella. Koska naiset ovat valveutuneempia kuin miehet, he ymmärtäisivät heti että tässä on päivänselvä tasa-arvorikkomus ja protesti olisi sen mukainen. Iso joukko naisia kokoontuisi eduskuntatalon portaille peltisaksien kanssa repimään jalkapantoja irti.</p><p>Vieressä naiskansanedustajat antaisivat medialle haastatteluja, joissa vaatisivat välitöntä loppua syrjivälle laille. Ja loppu siitä tulisikin. Aihe kiilaisi tasa-arvokeskustelun kärkeen, ja viimeistään boikottien myötä pahimmatkin jääräpäät havahtuisivat lain seksismiin ja siihen, ettei se ole vanhuksiakaan ajatellen järkevä.</p><p>Miesten asevelvollisuus on aivan vastaava juttu, pitää vain vaihtaa vanhainkodin tilalle kasarmit. Mutta omaa ajattelua tai mielenilmaisuja ei nähdä, kun koiraspuoliset hallintoalamaiset valuvat lammasmaisina ja aivopestyinä laumoina sisään varuskuntien porteista. Ja juuri miespoliitikot pitävät kovinta ääntä siitä, että syrjinnän pitää jatkua. (Sen sijaan vaatimuksia ei kuulla esimerkiksi siitä, että vapaudenriistosta saisi edes kohtuullisen korvauksen.)</p><p>Kärsiä kuuluu, ei maanpuolustuksen todellisten tarpeiden vaan menneen maailman miesmuottien vuoksi.</p><p>Kiitosta on turha odottaa, päinvastoin. Varusmiehet saavat lukea lehdistä pilkallisia otsikoita, miten heidän Cooper-tuloksensa ovat kehnoja ja pullamössöytynyt tykinruoka on liian laiskaa ja lihavaa. Näinä kehopositiivisuuden aikoina naiset eivät mokomaa soopaa kuuntelisi.</p><p>Äskettäin Ylen pääuutiset (14.9.) kertoi nuorista miehistä, jotka eivät tule kutsuntoihin ja nimitteli näitä usein mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä nuoria karkureiksi ja käpykaartilaisiksi. Mitä seuraisi, jos naisille olisi määrätty sukupuolen vuoksi velvoite, jonka väistäviä naisia etsintäkuulutettaisiin, jahdattaisiin poliisivoimin ja kutsuttaisiin uutisissa karkureiksi?</p><p>Nyt seurasi pelkkä hiljaisuus, mitä nyt netin keskustelupalstoille alkoi ilmaantua&nbsp;<em>miesten&nbsp;</em>kommentteja, joissa vaadittiin inttiä pakoilevien maastakarkoitusta tai ainakin sosiaaliturva pitäisi ottaa luopioilta pois.</p><p>Miehet vartioivat omaa vankilaansa.</p><p>Jos miehet luopuisivat vanginvartijamentaliteetista ja olisivat yhtä rohkeita ja itsenäisiä kuin naiset, pääsisimme eroon vanhanaikaisesta asevelvollisuudesta ja puolustusmalli päivitettäisiin muun Euroopan tapaan moderneja uhkakuvia vastaavaksi. Eläisimme tasa-arvoisemmassa ja turvallisemmassa yhteiskunnassa. Mutta pahoin pelkään, että tämä on toiveajattelua.</p><p>Niinpä Hesarille myöhästynyt kiitos osuvasta huomiosta: idiootteja taidamme tosiaan olla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien otsikko muutama vuosi sitten hätkäytti: ”Miehet ovat idiootteja ja tekevät tyhmiä asioita.” Artikkelin mukaan tämä vastaa arkikokemusta, ja se on todistettu tieteellisestikin.

Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta alan tulla samoille linjoille.

Otetaan esimerkki. Kuvitellaanpa, että Suomessa olisi ”yleisen asevelvollisuuden” sijaan ”yleinen vanhustenhoitovelvollisuus”.

"Yleinen” tarkoittaisi, että täysi-ikäistyttyään naiset komennetaan sukupuolensa vuoksi töihin vanhainkotiin. Majoitus tapahtuu parakeissa tai teltoissa, hiukset ajetaan lyhyiksi, palkkaa ei makseta, kuri on kova ja kieltäytymisestä lävähtää vankeutta tai valvontapanta jalkaan. Miehille palvelus olisi vapaaehtoinen.

Reaktio lakiin on helppo kuvitella. Koska naiset ovat valveutuneempia kuin miehet, he ymmärtäisivät heti että tässä on päivänselvä tasa-arvorikkomus ja protesti olisi sen mukainen. Iso joukko naisia kokoontuisi eduskuntatalon portaille peltisaksien kanssa repimään jalkapantoja irti.

Vieressä naiskansanedustajat antaisivat medialle haastatteluja, joissa vaatisivat välitöntä loppua syrjivälle laille. Ja loppu siitä tulisikin. Aihe kiilaisi tasa-arvokeskustelun kärkeen, ja viimeistään boikottien myötä pahimmatkin jääräpäät havahtuisivat lain seksismiin ja siihen, ettei se ole vanhuksiakaan ajatellen järkevä.

Miesten asevelvollisuus on aivan vastaava juttu, pitää vain vaihtaa vanhainkodin tilalle kasarmit. Mutta omaa ajattelua tai mielenilmaisuja ei nähdä, kun koiraspuoliset hallintoalamaiset valuvat lammasmaisina ja aivopestyinä laumoina sisään varuskuntien porteista. Ja juuri miespoliitikot pitävät kovinta ääntä siitä, että syrjinnän pitää jatkua. (Sen sijaan vaatimuksia ei kuulla esimerkiksi siitä, että vapaudenriistosta saisi edes kohtuullisen korvauksen.)

Kärsiä kuuluu, ei maanpuolustuksen todellisten tarpeiden vaan menneen maailman miesmuottien vuoksi.

Kiitosta on turha odottaa, päinvastoin. Varusmiehet saavat lukea lehdistä pilkallisia otsikoita, miten heidän Cooper-tuloksensa ovat kehnoja ja pullamössöytynyt tykinruoka on liian laiskaa ja lihavaa. Näinä kehopositiivisuuden aikoina naiset eivät mokomaa soopaa kuuntelisi.

Äskettäin Ylen pääuutiset (14.9.) kertoi nuorista miehistä, jotka eivät tule kutsuntoihin ja nimitteli näitä usein mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä nuoria karkureiksi ja käpykaartilaisiksi. Mitä seuraisi, jos naisille olisi määrätty sukupuolen vuoksi velvoite, jonka väistäviä naisia etsintäkuulutettaisiin, jahdattaisiin poliisivoimin ja kutsuttaisiin uutisissa karkureiksi?

Nyt seurasi pelkkä hiljaisuus, mitä nyt netin keskustelupalstoille alkoi ilmaantua miesten kommentteja, joissa vaadittiin inttiä pakoilevien maastakarkoitusta tai ainakin sosiaaliturva pitäisi ottaa luopioilta pois.

Miehet vartioivat omaa vankilaansa.

Jos miehet luopuisivat vanginvartijamentaliteetista ja olisivat yhtä rohkeita ja itsenäisiä kuin naiset, pääsisimme eroon vanhanaikaisesta asevelvollisuudesta ja puolustusmalli päivitettäisiin muun Euroopan tapaan moderneja uhkakuvia vastaavaksi. Eläisimme tasa-arvoisemmassa ja turvallisemmassa yhteiskunnassa. Mutta pahoin pelkään, että tämä on toiveajattelua.

Niinpä Hesarille myöhästynyt kiitos osuvasta huomiosta: idiootteja taidamme tosiaan olla.

 

 

 

]]>
91 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261418-miehet-ovat-idiootteja#comments Kotimaa maanpuolustus Sukupuoliroolit Turpo Yhdenvertaisuus Sun, 23 Sep 2018 06:14:20 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261418-miehet-ovat-idiootteja
Onko rikosepäiltynä 'joku muu yritys', Paraisten kalkki vai Airiston Helmi? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261371-onko-rikosepailtyna-joku-muu-yritys-paraisten-kalkki-vai-airiston-helmi <p><strong>Keskusrikospoliisi</strong> tekee tänä viikonloppuna laajoja kotietsintöjä <em>Turun saaristossa</em>. Alueelle on julistettu <em>lentokielto</em>. Suomalaista osakeyhtiötä epäillään törkeästä rahanpesusta, törkeästä veropetoksesta ja pimeän työvoiman käyttämisestä. -&nbsp;&nbsp;<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/turun-saaristossa-lentokielto-keskusrikospoliisilla-iso-operaatio/7083940?_ga=2.80443223.1131581120.1537606500-2121496880.1537606491#gs.AqdI1OA" target="_blank">mtv.fi/uutiset/kotimaa</a></p><p><em>Speculare necesse est!</em> <strong>Onko</strong> epäiltynä...&nbsp;</p><p>1. joku muu yritys vai<br />2. joku muu muu yritys vai<br />3. Nordkalk (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Partek" target="_blank">Paraisten kalkki</a>)&nbsp;vai<br />4. Airiston Helmi, ks.&nbsp;<br />-&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/77631-satelliittikuva-venalaisyhtiolla-hammentavaa-kalustoa-turun-saaristossa" target="_blank">uusisuomi.fi/kotimaa/77631-satelliittikuva-venalaisyhtiolla-hammentavaa-kalustoa-turun-saaristossa</a>&nbsp;<br />-&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015012319074583_uu.shtml" target="_blank">iltalehti.fi/uutiset/2015012319074583_uu.shtml</a>&nbsp;(&quot;<em>Venäläisfirman maakauppa blokkasi Suomen vesiväylät.&nbsp; Asiantuntijan mukaan maakaupoilla on selvä strateginen päämäärä: Suomen valvonta</em>.&quot;)</p><p><strong>Miten</strong> perustelisit spekulatiivista arviotasi asia- ja intuitiopohjalta?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>P.S.&nbsp;</strong>UUTTA tietoa:&nbsp;Turun Sanomat kertoo, että Paraisilla sijaitsevan Airiston Helmi Oy:n&nbsp;kiinteistön edestä on lähtenyt neljä pakettiautollista poliiseja.&nbsp;Aamulla ambulanssia oli käytetty aseistettujen, kommandopipoihin sonnustautuneiden viranomaisten kuljettamiseen Paraisilla Saaristotiellä.&nbsp;MTV Uutisten kuvaaja tallensi poliisitoimintaa Airiston Helmi Oy:n kiinteistön alueella, kuva 3. - Myös maininta &quot;osakeyhtiö on rekisteröity Suomeen, mutta sen omistus on toisessa EU-maassa&quot;, saattaa käytännössä jollain tapaa rajata epäiltyjen piiriä entisestään...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusrikospoliisi tekee tänä viikonloppuna laajoja kotietsintöjä Turun saaristossa. Alueelle on julistettu lentokielto. Suomalaista osakeyhtiötä epäillään törkeästä rahanpesusta, törkeästä veropetoksesta ja pimeän työvoiman käyttämisestä. -  mtv.fi/uutiset/kotimaa

Speculare necesse est! Onko epäiltynä... 

1. joku muu yritys vai
2. joku muu muu yritys vai
3. Nordkalk (Paraisten kalkki) vai
4. Airiston Helmi, ks. 
uusisuomi.fi/kotimaa/77631-satelliittikuva-venalaisyhtiolla-hammentavaa-kalustoa-turun-saaristossa 
iltalehti.fi/uutiset/2015012319074583_uu.shtml ("Venäläisfirman maakauppa blokkasi Suomen vesiväylät.  Asiantuntijan mukaan maakaupoilla on selvä strateginen päämäärä: Suomen valvonta.")

Miten perustelisit spekulatiivista arviotasi asia- ja intuitiopohjalta? 

 

P.S. UUTTA tietoa: Turun Sanomat kertoo, että Paraisilla sijaitsevan Airiston Helmi Oy:n kiinteistön edestä on lähtenyt neljä pakettiautollista poliiseja. Aamulla ambulanssia oli käytetty aseistettujen, kommandopipoihin sonnustautuneiden viranomaisten kuljettamiseen Paraisilla Saaristotiellä. MTV Uutisten kuvaaja tallensi poliisitoimintaa Airiston Helmi Oy:n kiinteistön alueella, kuva 3. - Myös maininta "osakeyhtiö on rekisteröity Suomeen, mutta sen omistus on toisessa EU-maassa", saattaa käytännössä jollain tapaa rajata epäiltyjen piiriä entisestään...

]]>
30 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261371-onko-rikosepailtyna-joku-muu-yritys-paraisten-kalkki-vai-airiston-helmi#comments Kotietsintä KRP Rahanpesu Talousrikollisuus Turpo Sat, 22 Sep 2018 09:35:55 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261371-onko-rikosepailtyna-joku-muu-yritys-paraisten-kalkki-vai-airiston-helmi
SDP:n turvallisuuspolitiikan muutostyöryhmä - Tuomiojan vai Urpilaisen linja? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja <p>SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.</p><p>Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.</p><p>Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.</p><p>Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4&nbsp;365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina. &nbsp;On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.</p><p>Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.</p><p>Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.</p><p>Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla.&nbsp;EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.</p><p>Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.</p><p>Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että <u>Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista.</u> Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että <u>Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, <u>mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.</p><p>Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.</p><p>Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että <u>Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista</u> tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo;</p><p>Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo; uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.xw7FzL0"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).</p><p>Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.</p><p>Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.</p><p>Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo;</p><p>Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:</p><p><em>&rdquo;Tuomioja korostaa silti edelleen, että <u>todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty.</u>&rdquo;</em> (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245327-erkki-tuomioja-karkotuksista-turha-antaa-tallaista-propaganda-asetta-venajalle"><u>US 31.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa <u>aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.</u></em>&rdquo; Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-hermomyrkkyriidasta-jaan-kuitenkin-ihmettelemaan-sita-kiiretta-jolla-syyllisyys-julistetaan/"><u>Demokraatti 15.3.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.</p><p>Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.</p><p>Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.</p><p>Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.</p><p>Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.</p><p>Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.</p><p>Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.</p><p>Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.</p><p>Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.</p><p>72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.</em></p><p><em>Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, <u>tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.</u></em></p><p><em>Tähän liittyy myös kysymys, <u>onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.</u></em></p><p><em>Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. <u>Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi</u>.</em></p><p><em><u>Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi.</u> Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.</p><p>Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.</p><p>Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.</p><p>Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.</p><p>Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.</p><p>Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.</p><p>Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.</p><p>Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.</em></p><p><em>Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. <u>Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi</u>. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.</em>&rdquo;</p><p>Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut &rdquo;<em>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</em>&rdquo; -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; -määrite.</p><p>Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.</p><p>Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?</p><p>Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.</p><p>Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.</p><p>Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.</p><p>Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.

Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.

Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.

Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4 365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina.  On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.

Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.

Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.

Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.

                                                                                        ****

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla. EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.

Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.

Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (HS-vaalikone):

Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista. Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi.

Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (HS-vaalikone):

Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.

Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

                                                                                        ****

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.

Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.

 ”Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.” uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (MTV3 10.9.2014).

Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.

Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?” (US-blogi 6.9.2018).

Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.

Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:

”…Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.

Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:

”Tuomioja korostaa silti edelleen, että todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty. (US 31.3.2018).

Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.” Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (Demokraatti 15.3.2018).

Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.

Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.

Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.

Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.

Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.

Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (US-blogi 28.3.2018) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.

Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.

                                                                                        ****

SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.

Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.

72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.

Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:

Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.

Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.

Tähän liittyy myös kysymys, onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.

Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.

Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi. Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

                                                                                        ****

Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.

Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.

Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.

Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.

Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.

Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.

Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.

Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.

                                                                                        ****

Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.

Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.

Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa” -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut” -määrite.

Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.

Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?

Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.

Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.

Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.

Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja#comments Erkki Tuomioja Jutta Urpilainen SDP Suomen Nato-jäsenyys Turpo Sat, 15 Sep 2018 12:40:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja
Kansanedustaja Packalén, joko nyt uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa <p>&rdquo;<em>Kansanedustaja Tom Packalén ei edelleenkään usko, että Venäjä oli hermomyrkkyiskun takana - &#39;Venäjän kyvyn aliarviointia&#39;</em>&quot;.</p><p>Oheinen uutisotsikko oli Iltalehdessä viime keväänä, kun Iso-Britannia syytti Venäjään Salisburyn myrkkykaasuiskusta (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201804162200882011_pi.shtml"><u>Iltalehti 17.4.2018</u></a>).</p><p>Perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén intti koko viime huhtikuun useaan eri otteeseen useassa eri mediassa, ettei Venäjä ole syyllinen Salisburyn myrkkykaasuiskuun ja ettei Venäjän syyllisyydestä ole riittävästi näyttöä. Inttäminen alkoi Packalénin Uuden Suomen blogikirjoituksesta, jonka hän julkaisi 28.3.2018 otsikolla &rdquo;<em>Kokematon Sipilä panikoi - venäläisten syyttely on ennenaikaista</em>&rdquo; (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>).</p><p>Packalén kirjoitti blogissaan:</p><p>&rdquo;<em>En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään <u>puolueettomasti ja luotettavasti</u> toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.</em>&rdquo;</p><p>Packalénin mukaan Venäjältä puuttui motiivi salamurhaan. Packalén jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Toisekseen minun on mahdoton ajatella, että venäläiset tekisivät tärkeänkään kohteen salamurhan, joka viittaisi suoraan heihin ja todennäköisesti aiheuttaisi vakavia seurauksia Venäjälle. Venäläiset osaisivat lavastaa henkirikoksen ryöstöksi tai liikenneonnettomuudeksi. Syytösten kohteena on sentään valtiollinen toimija.</em>&rdquo;</p><p>Packalénin mukaan Suomen ei olisi pitänyt lähteä mukaan muiden länsimaiden rintamassa karkottamaan venäläisdiplomaatteja. Yle kirjoitti Packalénin näkemyksistä seuraavasti hänen A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen tiimoilta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10147269"><u>Yle 5.4.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Tom Packalén </em><em>puolestaan ei usko hetkeäkään, että Venäjä oli iskuun syyllinen. Hän arvioi, että jos Venäjä olisi halunnut tappaa iskun kohteet, se olisi onnistunut siinä jo aikoja sitten ja viimeistään Salisburyn iskussa. <u>Packalén näkee, että Venäjän syyllisyydellä ei ollut painoarvoa, kun EU päätti diplomaattien karkotuksista, vaan kyse oli puhtaasti siitä, että unioni halusi vastatoimillaan osoittaa yhtenäisyyttään.</u></em>&rdquo;</p><p>Tom Packalén uhkasi jopa Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapalan haastamista oikeuteen, kun Haapala julkaisi kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Kommentti: Perussuomalaiset hyppäsi Putinin kelkkaan &ndash; jopa Karjalan menetys näyttäytyy hyvänä asiana</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005632649.html?utm_medium=social&amp;utm_content=ios.is.fi&amp;utm_source=facebook.com&amp;utm_campaign=fb-share"><u>Ilta-Sanomat 7.4.2018</u></a>).</p><p>Haapala kirjoitti: &rdquo;<em>Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi - eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä.</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Olen hyvin tietoinen, että poliitikon tulee kestää julkista kritiikkiä, sillä se on osa työtämme. Haluan kuitenkin nostaa esiin kysymyksen rajanvedosta. Kuinka pahasti media voi leimata poliitikkoakaan ilman <u>perusteita</u></em>&rdquo;, Packalén kirjoitti Uuden Suomen blogissaan otsikolla &rdquo;<em>Pannaan poliisikin lukemaan Timo Haapalaa</em>&rdquo; (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253887-pannaan-poliisikin-lukemaan-timo-haapalaa"><u>US-blogi 16.4.2018</u></a>).</p><p>No, nyt ovat hyvät perusteet leimata Packalénia niillä tuloksilla, jotka Iso-Britannian poliisi on saattanut poliisitutkinnallaan tietoomme.</p><p>Packalén oli jättämässä keväällä tutkintapyyntöä Ilta-Sanomien jutusta, mutta eipä tainnut jättääkään. Voin sanoa saman kuin Haapala. Haapalaa ei koskaan haastettu oikeuteen ja tuskinpa minuakaan. Tyhjänpäiväistä uhkausvouhkaamista tähän maailmaan kyllä mahtuu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Iso-Britannia on nyt poliisitutkimuksissaan varmistanut, että Salisburyssa Sergei ja Julia Skripalia vastaan tehdyn myrkkykaasuiskun takana olivat Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat Aleksander Petrov (Александр Петров) ja Ruslan Boširov (Руслан Боширов). Henkilöiden kuvat julkaistu ja he ovat etsintäkuulutettuja. Passiin kirjatut nimet tuskin lienevät peräisin synnyintodistuksesta. Ukrainalaismedia onkin yrittänyt etsiä Venäjältä tietoja kyseisennimisistä henkilöistä (esim. <a href="https://www.segodnya.ua/world/europe/smi-raskryli-lyubopytnye-podrobnosti-o-podozrevaemyh-v-dele-skripaley-rossiyanah-1168474.html"><u>Сегодня 6.9.2018</u></a>).</p><p>Venäjän sydänystävänä Packalén voisi yrittää vaikuttaa Venäjään, jotta Venäjä luovuttaisi nuo Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat kaksi henkilöä oikeusprosessiin Iso-Britanniaan.</p><p>Yhdysvallat ilmoitti 8.8.2018 uusista pakotteista Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta (<a href="https://www.theatlantic.com/international/archive/2018/08/us-russia-sanctions-novichok-attack/567119/"><u>The Atlantic 9.8.2018</u></a>). Yhdysvalloilla oli todennäköisesti jo tuolloin tiedossa poliisitutkimustulokset, jotka Iso-Britannia julkaisi tällä viikolla. Myös EU:n olisi syytä myös harkita uusia pakotteita Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta.</p><p>Iso-Britannia on tehnyt vakuuttavaa ja laaja-alaista poliisitutkimustyötä enkä epäile sen tuloksia. Tuon työn tuloksia kerrottu laajasti julkisuudessa (esim. <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005816724.html"><u>HS 5.9.2018</u></a>, <a href="https://www.bbc.co.uk/news/uk-45421445"><u>BBC News 5.9.2018</u></a> , <a href="https://www.theguardian.com/uk-news/2018/sep/05/planes-trains-and-fake-names-the-trail-left-by-skripal-suspects"><u>The Guardian 5.9.018</u></a> jne.). Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt poliisitutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Brittiläisen poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Tom Packalén on Venäjän hyödyllinen idiootti. Todella hyödyllinen idiootti, koska hän toimii kansanedustajana ja poliittisena päättäjänä. Hän on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen 9.6.2015 alkaen ja puolustusvaliokunnan varajäsen 30.6.2015 alkaen.</p><p>Tässä yhteydessä idiootti ei ole suinkaan haukkumasana. Kyseessä on vakiintunut käsite ihmisistä, jotka toimivat Venäjän hyväksi eivätkä välttämättä sitä itse tiedosta. Packalén ei tiedosta, mitä hän intuitioissaan tekee. Hyödyllinen idiootti on siis sinänsä vilpitön henkilö, joka todella uskoo tarkoitukseensa. Käsite on syntynyt Venäjällä jo Neuvostoliiton syntymisen aikoihin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%BB%D0%B5%D0%B7%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%B8%D0%B4%D0%B8%D0%BE%D1%82"><u>полезный идиот</u></a>).</p><p>Skripal-kaasumyrkkytapaus ei ollut perussuomalaisen kansanedustaja Tom Packalénin ensimmäinen tapaus, jolla hän on ollut Venäjän hyödyllinen idiootti ja jolla hän on ajanut Suomessa voimakkaasti venäläistä agendaa. Venäjälle on mannaa, kun länsimainen poliitikko keksii agendaa, jolla perusteella Venäjälle ei pitäisi asettaa pakotteita.</p><p>&rdquo;<em>Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin laittakaa tänne, se teidät <u>vakuuttanut todiste</u>.</em>&rdquo;&nbsp; Packalén kirjoitti Facebook-tililleen elokuussa 2018.&nbsp; Lainaus kyllä löytyy, jos jaksaa selata neljän vuoden päähän.</p><p>&rdquo;<em>Jos <u>riittävän vakuuttava todiste</u> löytyy, Packalén aikoo <u>myöntää</u>, että Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.</em>&rdquo;, kirjoitti Verkkouutiset Packalénin kannanotosta (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/kansanedustaja-kaipaa-todisteita-venajan-lasnaolosta-ita-ukrainassa-24505/"><u>Verkkouutiset 20.8.2018</u></a>).&nbsp;&nbsp;</p><p>Heinäkuussa 2018 Packalén arvosteli kovin sanoin Ukrainaa ja Yhdysvaltoja Uuden Suomen blogikirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Pari kysymystä Ukrainalle ja USA:lle malesialaiskoneen kohtalosta</em>&rdquo; (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172588-pari-kysymysta-ukrainalle-ja-usalle-malesialaiskoneen-kohtalosta"><u>US-blogi 25.7.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nykytiedoilla malesialaiskoneen todennäköinen kohtalo on siis se, että separatistit ampuivat sen alas BUK M1-ilmatorjuntaohjuksella, <u>jonka he olivat kaapanneet kesäkuun lopussa Ukrainan asevoimilta</u>. Luultavasti kyse oli siinä mielessä vahingosta, että he luulivat ampuvansa sotilaskonetta. Mustat laatikot tuskin tuovat tähän lisää selkeyttä.</em></p><p><em><u>Suomen ulkopoliittiselta johdolta vaaditaan rohkeutta vaatia faktoja pöytään</u>. Ennen niiden näkemistä ja arviointia <u>emme voi lähteä pakotteisiin</u>. Pakotteet haittaisivat merkittävästi jo nyt huonossa kunnossa olevaa taloutta. Lisäksi ne kärjistäisivät kriisiä, johon pitäisi etsiä liennytystä.</em>&rdquo;</p><p>Packalén syytti kirjoituksessa siis Ukrainaa ja Yhdysvaltoja melko suoraan siitä, että malesialaislentokone ammuttiin alas heinäkuun 27. päivänä 2014. Venäjää ei syytetty, melkeinpä päinvastoin.</p><p>Venäläiset itsekään eivät aina osaa puolustaa Venäjää niin hyvin kuin mitä Packalén osaa.</p><p>Packalén on opettava kouluesimerkki, kuinka Venäjä hyötyy sitä palvelevista hyödyllisistä idiooteista. Packalénilla on listalla jo kolme tapausta: malesialaislentokoneen alasampuminen, venäläisjoukkojen läsnäolo Itä-Ukrainassa ja Skripalien myrkyttäminen Salisburyssa.</p><p>Kun perussuomalainen kansanedustaja Packalén on luvannut elokuussa 2014 myöntää Venäjän syyllisyyden malesialaislentokoneen alasampumiseen, jos vakuuttavia todisteet löytyvät, niin ehkäpä tuo aika on jo koittanut. Itse asiassa olisi koittanut jo viime toukokuussa.</p><p>Vakuuttavat todisteet ovat löytyneet poliisi- ja syyttäjälaitosvetoisessa kansainvälisessä rikostutkinnassa.</p><p>Packalénin myöntöä odotellessa on syytä esittää ne lähteet, jotka todistavat Venäjän sekaantumisen malesialaislentokoneen alasampumiseen ja samalla myös Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa.</p><p>Alasampumiseen kansainvälistä rikostutkintaa johtaa Hollannin syyttäjänvirasto. Malesialaislentokoneen alasampumista tutkivaan JIT-tutkijaryhmään kuuluvat Australia, Belgia, Malesia, Hollanti ja Ukraina. Kyse on siis kansainvälisestä rikostutkinnasta. Tutkijaryhmä julkaisi viimeksi tutkimustuloksia 24.5.2018 (<a href="https://www.om.nl/onderwerpen/mh17-crash/"><u>Openbaar ministerie 24.5.2018</u></a>, <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005692734.html"><u>HS 24.5.2018</u></a> jne.).</p><p>Todisteet Venäjän sodallisuudesta ovat siis löytyneet rikostutkinnassa. Malesialais&shy;koneen pudottanut ohjus oli peräisin Venäjän ase&shy;voimien joukko-osastosta Kurskista eikä Ukrainan asevoimilta. Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt rikostutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.</p><p>Alasampumista on tutkinut vakuuttavasti myös kansalaisjournalistien Bellingcat-yhteisö (<a href="https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2018/05/25/mh17-russian-gru-commander-orion-identified-oleg-ivannikov/"><u>Bellingcat 25.5.2018</u></a>), mutta se ei ole viranomainen.</p><p>Packalén, milloin myönnät Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän osuuden malesialaiskoneen alasampumiseen Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän olemisen vastuussa Skripalien hermomyrkkyiskussa? Kaikki tulokset on saatu ja tehty poliisi- ja syyttäjälaitostutkinnassa, josta sinullakin - Tom Packalén - on hieman kokemusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansanedustaja Tom Packalén ei edelleenkään usko, että Venäjä oli hermomyrkkyiskun takana - 'Venäjän kyvyn aliarviointia'".

Oheinen uutisotsikko oli Iltalehdessä viime keväänä, kun Iso-Britannia syytti Venäjään Salisburyn myrkkykaasuiskusta (Iltalehti 17.4.2018).

Perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén intti koko viime huhtikuun useaan eri otteeseen useassa eri mediassa, ettei Venäjä ole syyllinen Salisburyn myrkkykaasuiskuun ja ettei Venäjän syyllisyydestä ole riittävästi näyttöä. Inttäminen alkoi Packalénin Uuden Suomen blogikirjoituksesta, jonka hän julkaisi 28.3.2018 otsikolla ”Kokematon Sipilä panikoi - venäläisten syyttely on ennenaikaista” (US-blogi 28.3.2018).

Packalén kirjoitti blogissaan:

En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.

Packalénin mukaan Venäjältä puuttui motiivi salamurhaan. Packalén jatkoi:

Toisekseen minun on mahdoton ajatella, että venäläiset tekisivät tärkeänkään kohteen salamurhan, joka viittaisi suoraan heihin ja todennäköisesti aiheuttaisi vakavia seurauksia Venäjälle. Venäläiset osaisivat lavastaa henkirikoksen ryöstöksi tai liikenneonnettomuudeksi. Syytösten kohteena on sentään valtiollinen toimija.

Packalénin mukaan Suomen ei olisi pitänyt lähteä mukaan muiden länsimaiden rintamassa karkottamaan venäläisdiplomaatteja. Yle kirjoitti Packalénin näkemyksistä seuraavasti hänen A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen tiimoilta (Yle 5.4.2018):

Tom Packalén puolestaan ei usko hetkeäkään, että Venäjä oli iskuun syyllinen. Hän arvioi, että jos Venäjä olisi halunnut tappaa iskun kohteet, se olisi onnistunut siinä jo aikoja sitten ja viimeistään Salisburyn iskussa. Packalén näkee, että Venäjän syyllisyydellä ei ollut painoarvoa, kun EU päätti diplomaattien karkotuksista, vaan kyse oli puhtaasti siitä, että unioni halusi vastatoimillaan osoittaa yhtenäisyyttään.

Tom Packalén uhkasi jopa Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapalan haastamista oikeuteen, kun Haapala julkaisi kirjoituksen otsikolla ”Kommentti: Perussuomalaiset hyppäsi Putinin kelkkaan – jopa Karjalan menetys näyttäytyy hyvänä asiana” (Ilta-Sanomat 7.4.2018).

Haapala kirjoitti: ”Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi - eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä.

Olen hyvin tietoinen, että poliitikon tulee kestää julkista kritiikkiä, sillä se on osa työtämme. Haluan kuitenkin nostaa esiin kysymyksen rajanvedosta. Kuinka pahasti media voi leimata poliitikkoakaan ilman perusteita”, Packalén kirjoitti Uuden Suomen blogissaan otsikolla ”Pannaan poliisikin lukemaan Timo Haapalaa” (US-blogi 16.4.2018).

No, nyt ovat hyvät perusteet leimata Packalénia niillä tuloksilla, jotka Iso-Britannian poliisi on saattanut poliisitutkinnallaan tietoomme.

Packalén oli jättämässä keväällä tutkintapyyntöä Ilta-Sanomien jutusta, mutta eipä tainnut jättääkään. Voin sanoa saman kuin Haapala. Haapalaa ei koskaan haastettu oikeuteen ja tuskinpa minuakaan. Tyhjänpäiväistä uhkausvouhkaamista tähän maailmaan kyllä mahtuu.

                                                                                           ****

Iso-Britannia on nyt poliisitutkimuksissaan varmistanut, että Salisburyssa Sergei ja Julia Skripalia vastaan tehdyn myrkkykaasuiskun takana olivat Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat Aleksander Petrov (Александр Петров) ja Ruslan Boširov (Руслан Боширов). Henkilöiden kuvat julkaistu ja he ovat etsintäkuulutettuja. Passiin kirjatut nimet tuskin lienevät peräisin synnyintodistuksesta. Ukrainalaismedia onkin yrittänyt etsiä Venäjältä tietoja kyseisennimisistä henkilöistä (esim. Сегодня 6.9.2018).

Venäjän sydänystävänä Packalén voisi yrittää vaikuttaa Venäjään, jotta Venäjä luovuttaisi nuo Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat kaksi henkilöä oikeusprosessiin Iso-Britanniaan.

Yhdysvallat ilmoitti 8.8.2018 uusista pakotteista Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta (The Atlantic 9.8.2018). Yhdysvalloilla oli todennäköisesti jo tuolloin tiedossa poliisitutkimustulokset, jotka Iso-Britannia julkaisi tällä viikolla. Myös EU:n olisi syytä myös harkita uusia pakotteita Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta.

Iso-Britannia on tehnyt vakuuttavaa ja laaja-alaista poliisitutkimustyötä enkä epäile sen tuloksia. Tuon työn tuloksia kerrottu laajasti julkisuudessa (esim. HS 5.9.2018, BBC News 5.9.2018 , The Guardian 5.9.018 jne.). Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt poliisitutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Brittiläisen poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.

                                                                                           ****

Kansanedustaja Tom Packalén on Venäjän hyödyllinen idiootti. Todella hyödyllinen idiootti, koska hän toimii kansanedustajana ja poliittisena päättäjänä. Hän on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen 9.6.2015 alkaen ja puolustusvaliokunnan varajäsen 30.6.2015 alkaen.

Tässä yhteydessä idiootti ei ole suinkaan haukkumasana. Kyseessä on vakiintunut käsite ihmisistä, jotka toimivat Venäjän hyväksi eivätkä välttämättä sitä itse tiedosta. Packalén ei tiedosta, mitä hän intuitioissaan tekee. Hyödyllinen idiootti on siis sinänsä vilpitön henkilö, joka todella uskoo tarkoitukseensa. Käsite on syntynyt Venäjällä jo Neuvostoliiton syntymisen aikoihin (полезный идиот).

Skripal-kaasumyrkkytapaus ei ollut perussuomalaisen kansanedustaja Tom Packalénin ensimmäinen tapaus, jolla hän on ollut Venäjän hyödyllinen idiootti ja jolla hän on ajanut Suomessa voimakkaasti venäläistä agendaa. Venäjälle on mannaa, kun länsimainen poliitikko keksii agendaa, jolla perusteella Venäjälle ei pitäisi asettaa pakotteita.

Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin laittakaa tänne, se teidät vakuuttanut todiste.”  Packalén kirjoitti Facebook-tililleen elokuussa 2018.  Lainaus kyllä löytyy, jos jaksaa selata neljän vuoden päähän.

Jos riittävän vakuuttava todiste löytyy, Packalén aikoo myöntää, että Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.”, kirjoitti Verkkouutiset Packalénin kannanotosta (Verkkouutiset 20.8.2018).  

Heinäkuussa 2018 Packalén arvosteli kovin sanoin Ukrainaa ja Yhdysvaltoja Uuden Suomen blogikirjoituksessaan otsikolla ”Pari kysymystä Ukrainalle ja USA:lle malesialaiskoneen kohtalosta” (US-blogi 25.7.2018):

Nykytiedoilla malesialaiskoneen todennäköinen kohtalo on siis se, että separatistit ampuivat sen alas BUK M1-ilmatorjuntaohjuksella, jonka he olivat kaapanneet kesäkuun lopussa Ukrainan asevoimilta. Luultavasti kyse oli siinä mielessä vahingosta, että he luulivat ampuvansa sotilaskonetta. Mustat laatikot tuskin tuovat tähän lisää selkeyttä.

Suomen ulkopoliittiselta johdolta vaaditaan rohkeutta vaatia faktoja pöytään. Ennen niiden näkemistä ja arviointia emme voi lähteä pakotteisiin. Pakotteet haittaisivat merkittävästi jo nyt huonossa kunnossa olevaa taloutta. Lisäksi ne kärjistäisivät kriisiä, johon pitäisi etsiä liennytystä.

Packalén syytti kirjoituksessa siis Ukrainaa ja Yhdysvaltoja melko suoraan siitä, että malesialaislentokone ammuttiin alas heinäkuun 27. päivänä 2014. Venäjää ei syytetty, melkeinpä päinvastoin.

Venäläiset itsekään eivät aina osaa puolustaa Venäjää niin hyvin kuin mitä Packalén osaa.

Packalén on opettava kouluesimerkki, kuinka Venäjä hyötyy sitä palvelevista hyödyllisistä idiooteista. Packalénilla on listalla jo kolme tapausta: malesialaislentokoneen alasampuminen, venäläisjoukkojen läsnäolo Itä-Ukrainassa ja Skripalien myrkyttäminen Salisburyssa.

Kun perussuomalainen kansanedustaja Packalén on luvannut elokuussa 2014 myöntää Venäjän syyllisyyden malesialaislentokoneen alasampumiseen, jos vakuuttavia todisteet löytyvät, niin ehkäpä tuo aika on jo koittanut. Itse asiassa olisi koittanut jo viime toukokuussa.

Vakuuttavat todisteet ovat löytyneet poliisi- ja syyttäjälaitosvetoisessa kansainvälisessä rikostutkinnassa.

Packalénin myöntöä odotellessa on syytä esittää ne lähteet, jotka todistavat Venäjän sekaantumisen malesialaislentokoneen alasampumiseen ja samalla myös Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa.

Alasampumiseen kansainvälistä rikostutkintaa johtaa Hollannin syyttäjänvirasto. Malesialaislentokoneen alasampumista tutkivaan JIT-tutkijaryhmään kuuluvat Australia, Belgia, Malesia, Hollanti ja Ukraina. Kyse on siis kansainvälisestä rikostutkinnasta. Tutkijaryhmä julkaisi viimeksi tutkimustuloksia 24.5.2018 (Openbaar ministerie 24.5.2018, HS 24.5.2018 jne.).

Todisteet Venäjän sodallisuudesta ovat siis löytyneet rikostutkinnassa. Malesialais­koneen pudottanut ohjus oli peräisin Venäjän ase­voimien joukko-osastosta Kurskista eikä Ukrainan asevoimilta. Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt rikostutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.

Alasampumista on tutkinut vakuuttavasti myös kansalaisjournalistien Bellingcat-yhteisö (Bellingcat 25.5.2018), mutta se ei ole viranomainen.

Packalén, milloin myönnät Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän osuuden malesialaiskoneen alasampumiseen Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän olemisen vastuussa Skripalien hermomyrkkyiskussa? Kaikki tulokset on saatu ja tehty poliisi- ja syyttäjälaitostutkinnassa, josta sinullakin - Tom Packalén - on hieman kokemusta.

]]>
203 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa#comments Itä-Ukrainan kriisi ja Venäjän uhka Sergei ja Julia Skripal Tom Packalén Turpo Venäjän uhka Thu, 06 Sep 2018 19:55:45 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa
Hyvää päivää, leimakirvesvartta http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260497-hyvaa-paivaa-leimakirvesvartta <p>Helsingin Sanomien analyysi kertoo tänään Der Spiegel -lehden toimittajan <strong>Christian Stöckerin</strong> kolumnista, joka antaa ohjeita natsien tunnistamiseen: <em>&quot;Joka marssii natsien kanssa, on joko natsi tai natsien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole.&rdquo; </em></p><p>Käytännössä tässä siis sanotaan, että jos johonkin mielenosoitukseen eksyy joukkoon yksikin natsitervehtivä&nbsp;idiootti, hänellä on valta leimata koko joukko. Tällainen kokonaisia joukkoja ja kansanryhmiä leimaava ajattelu on yleistynyt lähes asiassa kuin asiassa huolestuttavassa määrin.</p><p>Suomessa rasisti- ja natsikortit ovat viuhuneet sosiaalisen median keskusteluissa tiuhaa tahtia myös asiallista maahanmuuttokritiikkiä harjoittavia kohtaan. Jopa niin kutsutut tolkun ihmisetkin ovat saaneet osansa. Turvallisuuspolitiikan saralla maamme liittoutumisen vastustajia on leimattu&nbsp;Venäjän trolleiksi,&nbsp;Kremlin kellonsoittajiksi ja Putinin voimapolitiikan puolustelijoiksi.<em> &quot;Koska olet kanssani eri mieltä, olet selvästi&nbsp;[lisäätähänjotakinpahaataikyseenalaista]n puolustaja&quot;</em> &ndash;tyyppiset väitteet kuuluvat tätä nykyä monen keskustelijan työkalupakkiin. Kauniita arvoja, joita mukamas itse puolustetaan, luetteloidaan argumentoinnin tueksi ja leimakirveet lentelevät.</p><p>Näkemykseni on, että tällainen&nbsp;ihmisten demonisointi ja leimaaminen toimii radikalisoitumisen ja äärimmäisten asenteiden normalisoitumisen&nbsp;polttoaineena. Kun esimerkiksi&nbsp;ihmisiä, jotka eivät tunnista itsessään rasistisia asenteita, mutta vastustavat lisääntyvää maahanmuuttoa, ryhdytään leimaamaan rasisteiksi vasta-argumentteja kuuntelematta, synnytetään jatkumo, jossa leimatut kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden leimattujen kanssa. Syyttä leimattujen mielissä koko rasisti-käsitteen merkitys kokee inflaation. Leimatun kynnys&nbsp;antaa tukensa myös rasistiseksi leimatulle politiikalle madaltuu. Katkeruus leimaajia kohtaan alkaa&nbsp;korostaa yhteistä käsitystä poliittisesta vastapoolista. Ja mitä hyötyä leimatulle olisi enää yrittää pysyä poissa vaikkapa&nbsp;rasistiseksi leimatusta&nbsp;mielenosoituksestakaan, jos leima on jo otsassa?</p><p>Edellisessä esimerkissä kyse on yksilöstä. Entäpä kun kokonainen maahanmuuttajien rikoksista suivaantunut ja mieltään osoittamaan lähtenyt ihmisjoukko leimataan natseiksi, jos joukossa on muutama idiootti tekemässä natsitervehdyksiä? Millainen kehityskulku käynnistyy, kun nämä mieltään osoittaneet ihmiset lukevat valtamedian&nbsp;lehdestä tai katsovat televisiosta uutisointia, jonka mukaan he ovat natseja tai natsien hyödyllisiä idiootteja? Mitä tapahtuu luottamukselle mediaan? Millaisten lähteiden puoleen jatkossa käännytään? Siinä eivät paljoa auta päätoimittajien&nbsp;julistavat vetoomukset totuuden kertovan median puolesta;<em> Minä olen herra sinun mediasi, älä pidä muita medioita.</em></p><p><em>--</em>--</p><p>Kiinnittäkäämme siis jatkossa huomiota leimaavaan keskustelutapaan ja uutisointiin.&nbsp;Leimaava keskustelutapa on ilmeinen merkki&nbsp;ylimielisestä oman hännän nostamisesta.&nbsp;Se on myös sitä helpompaa ja tehokkaampaa, mitä korkeampi status keskustelijalla on. Kun on korkea status, ei tarvitse välttämättä aina edes argumentoida. Siksi leimakirveen heiluttelu on suosittua usein myös akateemisesti koulutettujen keskuudessa.</p><p>Leimaamalla pyritään korostamaan vastapuolen kyseenalaisuutta esimerkiksi <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Association_fallacy">guilt by association</a> &ndash;argumentein tai salaliittoteoreetikko -syytöksin ja saattamaan leimatun sanoma huonoon valoon. Eikä leimaaminen kohdistu vain yksilöihin, vaan myös esimerkiksi uuden ajan kansalaisjournalismiin, jonka alustoja on pyritty kutsumaan valemedioiksi, jotta niiden julkaisuja ei otettaisi vakavasti silloin, kun ne kertovat jotakin sellaista, mikä jäisi valtamedian päätoimittajien &ndash; noiden totuuksiemme portinvartijoiden &ndash; pöydälle koskaan julkisuuteen päätymättä.</p><p>Leimaaminen polarisoi aina keskustelua, radikalisoi ihmisiä ja sitä kautta normalisoi kielteisiä ilmiöitä yhteiskunnassa. Leimaaminen on <em>&quot;väärien mielipiteiden&quot;</em> vaientamiseen pyrkivien, kansanvaltaa vastustavien&nbsp;totalitarismilla flirttailijoiden&nbsp;toimintatapa.</p><p>&nbsp;</p><p>Linkit:</p><p>HS-analyysi: Mistä tunnistaa natsin? | <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005815718.html?share=9dbb228ab199fe259809383a1136deb2">https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005815718.html?share=9dbb228ab199fe259809383a1136deb2</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien analyysi kertoo tänään Der Spiegel -lehden toimittajan Christian Stöckerin kolumnista, joka antaa ohjeita natsien tunnistamiseen: "Joka marssii natsien kanssa, on joko natsi tai natsien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole.”

Käytännössä tässä siis sanotaan, että jos johonkin mielenosoitukseen eksyy joukkoon yksikin natsitervehtivä idiootti, hänellä on valta leimata koko joukko. Tällainen kokonaisia joukkoja ja kansanryhmiä leimaava ajattelu on yleistynyt lähes asiassa kuin asiassa huolestuttavassa määrin.

Suomessa rasisti- ja natsikortit ovat viuhuneet sosiaalisen median keskusteluissa tiuhaa tahtia myös asiallista maahanmuuttokritiikkiä harjoittavia kohtaan. Jopa niin kutsutut tolkun ihmisetkin ovat saaneet osansa. Turvallisuuspolitiikan saralla maamme liittoutumisen vastustajia on leimattu Venäjän trolleiksi, Kremlin kellonsoittajiksi ja Putinin voimapolitiikan puolustelijoiksi. "Koska olet kanssani eri mieltä, olet selvästi [lisäätähänjotakinpahaataikyseenalaista]n puolustaja" –tyyppiset väitteet kuuluvat tätä nykyä monen keskustelijan työkalupakkiin. Kauniita arvoja, joita mukamas itse puolustetaan, luetteloidaan argumentoinnin tueksi ja leimakirveet lentelevät.

Näkemykseni on, että tällainen ihmisten demonisointi ja leimaaminen toimii radikalisoitumisen ja äärimmäisten asenteiden normalisoitumisen polttoaineena. Kun esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät tunnista itsessään rasistisia asenteita, mutta vastustavat lisääntyvää maahanmuuttoa, ryhdytään leimaamaan rasisteiksi vasta-argumentteja kuuntelematta, synnytetään jatkumo, jossa leimatut kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden leimattujen kanssa. Syyttä leimattujen mielissä koko rasisti-käsitteen merkitys kokee inflaation. Leimatun kynnys antaa tukensa myös rasistiseksi leimatulle politiikalle madaltuu. Katkeruus leimaajia kohtaan alkaa korostaa yhteistä käsitystä poliittisesta vastapoolista. Ja mitä hyötyä leimatulle olisi enää yrittää pysyä poissa vaikkapa rasistiseksi leimatusta mielenosoituksestakaan, jos leima on jo otsassa?

Edellisessä esimerkissä kyse on yksilöstä. Entäpä kun kokonainen maahanmuuttajien rikoksista suivaantunut ja mieltään osoittamaan lähtenyt ihmisjoukko leimataan natseiksi, jos joukossa on muutama idiootti tekemässä natsitervehdyksiä? Millainen kehityskulku käynnistyy, kun nämä mieltään osoittaneet ihmiset lukevat valtamedian lehdestä tai katsovat televisiosta uutisointia, jonka mukaan he ovat natseja tai natsien hyödyllisiä idiootteja? Mitä tapahtuu luottamukselle mediaan? Millaisten lähteiden puoleen jatkossa käännytään? Siinä eivät paljoa auta päätoimittajien julistavat vetoomukset totuuden kertovan median puolesta; Minä olen herra sinun mediasi, älä pidä muita medioita.

----

Kiinnittäkäämme siis jatkossa huomiota leimaavaan keskustelutapaan ja uutisointiin. Leimaava keskustelutapa on ilmeinen merkki ylimielisestä oman hännän nostamisesta. Se on myös sitä helpompaa ja tehokkaampaa, mitä korkeampi status keskustelijalla on. Kun on korkea status, ei tarvitse välttämättä aina edes argumentoida. Siksi leimakirveen heiluttelu on suosittua usein myös akateemisesti koulutettujen keskuudessa.

Leimaamalla pyritään korostamaan vastapuolen kyseenalaisuutta esimerkiksi guilt by association –argumentein tai salaliittoteoreetikko -syytöksin ja saattamaan leimatun sanoma huonoon valoon. Eikä leimaaminen kohdistu vain yksilöihin, vaan myös esimerkiksi uuden ajan kansalaisjournalismiin, jonka alustoja on pyritty kutsumaan valemedioiksi, jotta niiden julkaisuja ei otettaisi vakavasti silloin, kun ne kertovat jotakin sellaista, mikä jäisi valtamedian päätoimittajien – noiden totuuksiemme portinvartijoiden – pöydälle koskaan julkisuuteen päätymättä.

Leimaaminen polarisoi aina keskustelua, radikalisoi ihmisiä ja sitä kautta normalisoi kielteisiä ilmiöitä yhteiskunnassa. Leimaaminen on "väärien mielipiteiden" vaientamiseen pyrkivien, kansanvaltaa vastustavien totalitarismilla flirttailijoiden toimintatapa.

 

Linkit:

HS-analyysi: Mistä tunnistaa natsin? | https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005815718.html?share=9dbb228ab199fe259809383a1136deb2

 

]]>
14 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260497-hyvaa-paivaa-leimakirvesvartta#comments Leimaaminen Leimakirves Natsikortti Rasistikortti Turpo Wed, 05 Sep 2018 13:47:53 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260497-hyvaa-paivaa-leimakirvesvartta