Vakaasti rajatilassa Suomesta ja Venäjästä suomeksi ja venäjäksi

Venäjän uhka: hiipuva trendi vai politiikan klassikko?

ALKUPERÄINEN VENÄJÄNKIELINEN ANALYYSI JULKAISTU FONTANKAFI.RU -SIVUSTOSSA / ОРИГИНАЛ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ ОПУБЛИКОВАН НА FONTANKAFI.RU: https://www.fontanka.ru/2019/03/25/063/ 

Vaaleihin on enää runsaat kaksi viikkoa. Suomen vaalikonteksti on poikkeuksellisen värikäs etenkin kun kyse on maailman onnellisimmasta maasta. Viimeisen puolen vuoden aikana ovat paljastuneet lukuisat alaikäisten hyväksikäyttövyyhdit, vanhustenhoidon räikeät puutteet sekä perin ihmeellinen taksisotku. Päälle tulee sote- ja aluehallintouudistuksen munanneen hallituksen osaamattomuus.

 

Samana aikana Suomessa tutkittiin case Airiston helmi: venäläisliikemiehelle Melnikoville sekä Airiston helmi -nimiselle yritykselle kuuluva kiinteistö, josta on vaikea päättää mikä se on: military -tyylinen huvila vai country -tyylinen sotilastukikohta? Puolustusvoimilla (?) oli kuitenkin selvästi osuutta tapahtumiin. Eduskunnassa käsiteltiin kiireesti tiedustelulaki sekä maakauppojen rajoitteita. Ne hyväksyttiin kun hallitus teknisessä tilassa (toimitusministeriö) . 

 

Ilta-Sanomien mukaan yli kolmas osa nykyisistä kansanedustajista kokee Venäjän sotilaallisena uhkana Suomelle. Kyselyyn osallistui kaiken kaikkiaan 155 kansanedustajaa. Tästä voi todennäköisesti tehdä johtopäätöksen, että ”Venäjän uhka” pysyy Suomen politiikassa ajankohtaisena ja siitä väitellään aktiivisesti vaalikampanjan aikana.

 

Malttia, varovaisuutta ja kaksimielisyyttä / kaksinaamaisuutta?

 

Mutta kun ei. Puolueiden vaaliohjelmissa aihe on hädin tuskin näkyvissä. Suoraan ”uhkaa” ei edes mainita. Sitä kuvaavia kiertoilmaisuja kuten ”hybridivaikutus” on niitäkin harvaksellaan. Puolueiden näkemys maan turvallisuuteen ilmaistaan uskottava puolustus -vakioilmaisulla, joka korvasi aikoinaan ”itsenäisen puolustuksen”. Uskottavuus tarkoittaa, ettei ulkomaalaista sotilasapua odoteta, vaikka sen vastaamiselle ei ole esteitä. 

 

Juuri tätä vakioilmaisua käyttävät vaalikilvan tämänhetkiset ykköset sosiaalidemokratit, jotka suurella todennäköisyydellä ovat seuraavan hallituksen kokoajapuolue (kokoamista yrittävä puolue): Varmistetaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan vakaus. Linja perustuu uskottavaan puolustukseen, yleiseen asevelvollisuuteen, korkeaan maanpuolustustahtoon, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja kansainväliseen puolustusyhteistyöhön, Euroopan unionin keskinäistä avunantoa koskevaan velvoitteeseen sekä mahdollisuuteen ottaa vastaan apua ja antaa sitä.

 

Tässä on syytä kiinnittää huomiota toiseenkin avainilmaisuun: sotilaallinen liittoumattomuuteen. Se toistuu lukuisissa vaaliohjelmissa ja edustaa poliittista retroa siitä merkityksessä, ettei NATO:n ole asiaa.

 

Runsassanaiset kepulaiset (vaalikilvan horjuva kolmos… hetkinen, ei kun neljässija) pyrkivät kaikkien tahojen miellyttäjiksi. Kepulaiset mainitsevat Arktisten sekä Itämeren alueiden vakautta tukevan yhteistyön, molemminpuolisen luottamuksen, hyvät naapurisuhteet (tosin kaikkien naapureiden kanssa), puoltavat puolustuksellista yhteistyötä Ruotsin kanssa. He myös puoltavat ”käytännönläheistä yhteistyötä ja vuoropuhelua Venäjän kanssa”, jota ”tulee käydä niin EU:n kautta kuin kahdenvälisesti”. Ja samalla kannattavat yhteistyötä NATO:n kanssa. Sotilaallinen liittoutumattomuus -loitsuun turvataan täälläkin. Se perustellaan näin: ”tämä on Suomelle hyvä ratkaisu. Ei ole näkyvissä syytä sen muuttamiseen”. Ja jos otetaan huomioon Keskustan ja presidentti Urho Kalevi Kekkosen poliittisen perinnön vahvoja yhteyksiä, niin tämä lause toiminee salaisena vihjeenä asiasta kiinnostuneille tahoille: ei me, kepulaiset, mihinkään meinata liittyä.

 

Kristillisdemokraatit (8 sija vaalikilvassa) ovat vakaumuksensa tapaan suorasanaisia. Toisaalta he haluavat tehdä yhteistyötä NATO:n kanssa, toisaalta heidän ohjelmaansa on kirjattu seuraava: Suomen ja Venäjän on ylläpidettävä hyviä kahdenvälisiä suhteita. Maidemme välisen kau- pan ja matkailun merkitys on suuri. Viranomaisyhteistyötä, liikenneväyliä ja raja-asemia on kehitettävä sujuvan liikkuvuuden ja turvallisuuden edistämiseksi.

 

Rauhan ja ystävyyden puolesta

 

Vasemmistoliitto (6 sija vaalikilvassa) on perinyt rauhanpuolustuslinjan ja NATO -vastaisuuden vanhalta SKP:lta, joten he näkevät uhkan aivan muualla. Vasemmistolaiset muun muassa katsovat, että Suomen ja NATO:n välinen isäntäsopimus, kumppanuus sekä sotaharjoitusten kokonaisuus on tuotava eduskunnan käsiteltäväksi, ja Suomen sotilaallinen sitoutumattomuus on kirjattava seuraavan hallituksen ohjelmaan.

 

Feministinen puolue (sija ei määritelty, toivoo vähintään yhden kansanedustajan) on enemmän huolessa aseriisunnasta, joten liittyminen NATO:on ei tule kysymykseen ja yhteisiä sotaharjoituksia vastustetaan.

 

E(V)VVK

 

Kaksi täysin vastakkaisissa poliittisissa poteroissa olevaa puoluetta — vihreät (5 sija kilvassa ja kova pyrkimys pronssisijalle) sekä perussuomalaiset (oho! pronssi, ja kasvussa) eivät ollenkaan vaivaantuneet käsittelemään ohjelmissa maan sotilaallista turvallisuutta. Toisaalta, ei vihreitä  venäläismyönteiseksi voikaan ajatella, jos muistetaan vaikka Heidi Hautalan kriittisiä näkemyksiä. Eikä perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahokaan ole mikään Venäjän ystävä, vaikka on koulutukseltaan slavisti.

 

Piraattipuolue (sija ei määritelty, toivoo vähintään yhden kansanedustajan) ei ylipäätänsä määrittele Venäjä- tai NATO-linjansa ja antaa ehdokkaille täysvapauden mielipiteensä muokkaamiseksi.

 

Kuka sitten pelkääkään?

 

Vain kolme puoluetta — kookas kokoomus (toinen sija kilvassa, horjuu), pieni, mutta perinteikäs RKP sekä sinisen tulevaisuuden poliittinen tynkä ovat ilmaissut mielipiteensä jotenkuten yksiselitteisesti. Kokoomus käyttää ”hybridivaikutus” -termiä ja kehottaa yhteistyöhön NATO:n kanssa. RKP myös kannattaa tiiviimpää NATO-yhteistyötä. Siniset haluavat kunnon hävittäjä -shoppailua ja ovat myös huolissa ”hybridiuhkista”. Juuri näiden kolmen puolueiden edustajat kuuluvat siihen Ilta-Sanomien mainitsemaan kolmososaan, jolle Venäjä on uhka.

Kun taas kaksi kolmososa eivät uhkaa näe.

 

Kokoapas hallitus

 

Kuten näemme, mitään uhkaa (paitsi ehkä ilmastomuutoksen) ohjelmissa ei ole erityisesti korostettu, vaikka SUPO muistuttaa säännöllisesti uhkien olemassaolosta. Vaalien oikea vetonaula on sisäpolitiikka. Syynä lienee se, että viiden Krimin jälkeisten vuoden aikana yhteiskunta, virkamiehistö ja media ovat tottuneet uhkaan ja arvioivat sitä varsin käytännönläheisesti. Tämän todistanee Helsingin sanomien tuorehko Uudet arviot antavat yllättävän kuvan Venäjän sotilaallisesta voimasta ja osoittavat, kuinka maan mahtia on paisuteltu -analyysi.

 

Oletetaan (varsin huomattavalla todennäköisyydellä), että SDP:sta tulee hallituksen kokoaja. Heidän näkemyksensä Venäjän uhkaan on varsin maltillinen eivätkä he ole NATO -jäsenyyden kannattajia. Lisäksi puolueen keulahahmoilla, kuten entisellä pääministeri Paavo Lipposella ja presidentti Tarja Halosella on vanhat henkilökohtaiset yhteydet Venäjän johtajiin.

 

Mitkä haasteet odottavat sosiaalidemokratteja hallituksen rakennusmaalla? Aiemmin tavallisimmat kumppanit hallituksessa olivat joko Kepu (ei pelkää Venäjän uhkaa) tai Kokoomus (pelkää ja hieroo NATO -jäsenyyttä). Mutta nyt kumpikin on huonossa maineessa munattujen uudistusten takia, ja SDP oli kyseisen munauksen aikana johdonmukaisessa oppositiossa. Siksi heidän ottaminen mukaan ja salkkukaupat eivät ehkä tuntuisi tällä hetkellä niin… luontevilta. Kenties äänestäjäkin suivantuu. Mutta jos nämä kaksi jäävät oppositioon, heistä voi tulla demarihallitukselle melkoinen riesa.

 

Siksi — jälleen varsin huomattavalla todennäköisyydellä — demarit pääsevät helposti sopuun vihreiden kanssa ja palauttavat hallitukseen sieltä viime kaudella oppositioon savustetun RKP:n. Yhteistyötä mahdollisesti tarjotaan myös vasemmistoliitolle. Tämän jälkeen demareille poliittisesti sopivat puolueet loppuvat ja alkaa suuri peli: jotta hallitus istuisi vakaana koko kauden, tarvitaan vielä yksi tasoittava paino. Ja sellaiseksi voivat valikoitua… kepulaiset: uudistusten munaamisen jälkeen heistä tulee kilttejä ja kiitollisia mistä salkuista vaan. Lisäksi kyseinen punavihreä yhdistelmä on suomalaisessa politiikassa vanha ja tuttu retro.

 

Tässä tapauksessa Suomi saa hallituksen, jota Venäjän uhka ei järin kiinnosta, ja joka ryhtyy toteuttamaan tavanomaista kaksirattaista politiikkaa: EU:n kanssa tehdään yhteistyödä ja itänaapurin kanssa leikitään ystävyyttä, eikä NATO-jäsenyyttä edes yritetä. Venäjän uhka -termi jää tietenkin elämään tietyihin poliittisiin piireihin, eikä kyberuhkien torjuminen lakkaa, mutta asiasta tulee poliittisen muodin ajaton klassikko ja tiettyjen virastojen työarki. 

 

Mutta loppukädessä vaalit ratkaisevat: toimiva demokratia tekee välillä temppuja, joihin mikään hybriidivaikutus ei pysty, joten tulevan hallituksen kokoonpano voi osoittautua täysylläriksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Suomessa yhä hehkutetaan 2. maailmansodan "torjuntavoittoja", jotka tosiasiallisesti olivat katkeria tappioita. Etenkin jatkosodan jälkeen Suomea nöyryytettiin sellaisiin rauhanehtoihin, jotka olivat täysin epäoikeudenmukaiset ja epäsuhtaiset.

Sotien jälkeen Suomeen luotiin tarina, jonka sankari on yksin ja pystypäisenä seisova Suomi. Suomi joka ei apua pyytele, ja joka antaa väkisin tänne tulijoille turpiin - ihan kuten sotien torjuntavoitoissa. Pitkälti tarinaa kirjoitettiin Moskovan ohjauksessa suosimaan NL:n strategisia tavoitteita.

Tätä tarinaa sepitetään yhä vieläkin, vaikka Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri on ajan mittaan mullistunut pariinkin kertaan. Vanhaa tarinaa on helppo kerrata ja siihen on kansalaisten helppo uskoa, koska se on "toiminut" ja rauha on pysynyt yllä. Halutaan siis jatkaa status quota - vaikka ympäristö onkin täysin erilainen kuin se tilanne, jossa status quo muodostui.

Suomen kansalaisten ja useimpien poliitikkojemme uhka-arvio Venäjään liittyen keskittyy Venäjän "all-out" -tyyppiseen, Suomen täyteen valtaamiseen tähtäävään laajamittaiseen sotaan. Tuo skenaario nähdään -aivan oikeutetusti- täysin epätodennäköisenä tapahtumana. Ja koska uhkaskenaario on epätodennäköinen, asiat ovat heidän mielestään nyt hyvin. Miksi siis keikuttaa venettä uusilla turvallisuusjärjestelyillä.

On täysin selvää, että edellä kuvattu uhkaskenaario ei ole tässä hetkessä lainkaan relevantti. Venäjä tekee nykyisin pienten alueiden valtauksia; pysytellen tarkasti sen kynnyksen takana, joka laukaisisi länsimaiden suuren mittaluokan rankaisutoimet. Suomen kohdalla todennäköisin uhkakuva lieneekin Ahvenanmaan valloittaminen. Tai vaikkapa rajapaalujen siirtäminen Sallan tienoilla parikymmentä metriä Suomen puolelle kuten Georgiassa tapahtuu.

Pienten alueiden valtauksia Venäjä pystyy ja uskaltaa tehdä ainoastaan niiden naapuriensa kohdalla, jotka eivät kuulu Natoon.

Käyttäjän PolinaKopylova kuva
Polina Kopylova

Relevantti täydennys, kiitos. Kun analysoin puolueiden ohjelmat, minua nimenomaan ihmetytti se, että hybridivaikutus ja mainitsemasi pien- ja erimuotoiset vaikutustoiminnot eivät saaneet ylipäätänsä riittävästi huomiota. En siis vähättele muiden asioiden tärkeyttä, mutta kuitenkin...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Onko venäjä sitten uhka vai ei?
Sitä ei tiedä kukaan, ei blogistikaan siitä mitään maininnut.

Tietänevätkö edes Kremlissäkään onko Venäjä uhka Suomelle.

Venäjän strategisissa suunnitelmissa Suomi on sivuosassa, eikä se merkitse mitään miten suomessa aVenäjästä ajatellaan. Sillä ei ole mitään merkitystä pidetäänkö Suomessa Venäjää ystävänä, turvana tau uhkana. Silläkään ei ole merkitystä miten onnellinen, miten rikas kansa suomessa asuu, tai miten hyvin pisa-tutkimuksissa Suomi menestyy. Ei edes Suomen armeijan iskukyvyllä, tai hävittäjien lukumäärällä, tai jalkaväkimiinat korvaavalla hyppymiinalla ole merkitystä.

Kansainvälisessä suurvaltapelissä, pelissä siitä kuka on suurin ja kaunein, jota voisi myös kutsua nimellä (Game of Thorns), Suomi on pelinappula jota isot pelaajat siirtelevät mielensä mukaan, eikä siinä siirtelyssä merkitse mitään suomalaisten mielipiteet tai se politiikka mitä maassa harjoitetaan,

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Venäjä tulee pysymään aina uhkana Suomelle johtuen sen vuosisataisesta historiasta ja kansanluonteesta. Venäläiset ovat tottuneet ja sopeutuneet siihen, että maata johtaa henkilö, jolla on käytännössä diktaattorin valtuudet. Tällainen maa on aina vaarallinen, koska on luonnon laki, että ennemmin tai myöhemmin johtoon nousee aidosti vaarallinen henkilö.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Venäläiset eivät osaa päättää asioistaan demokraattisesti.
Mutta onko britit paljon sen parempia?

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Britit eivät ole potentiaalinen hyökkääjä Suomeen.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #7

Viime maailmansodassa Suomi oli sotatilassa Englannin kanssa.

Onneksi Englanilla oli vähän lähempänäkin kohteita mihin hyökätä, niin ettei tarvinnut tulla tänne Suomeen asti tappelemaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #7

Viime maailmansodassa Suomi oli sotatilassa Englannin kanssa.

Onneksi Englanilla oli vähän lähempänäkin kohteita mihin hyökätä, niin ettei tarvinnut tulla tänne Suomeen asti tappelemaan.

Käyttäjän Lumedemokratia kuva
Esa Heikkinen

Mielenkiintoinen katsaus ja vaalien klassikkopuheenaihe, ulkopolitiikka joka Suomessa yleensä tarkoittaa Suomen suhteita Venäjään.

Tuntuu että tiedotusvälineet on valjastettu tekemään vaaleista vaikka väkisin ilmastovaalit joka tarkoittaa sitä että voidaan jättää monet kipeät asiat kuten sote, edellisen (vielä virassa olevan) hallituksen syntilistat ja kustannukset kansantaloudelle,tulevat veroratkaisut, työllisyyden parantamisohjelmat sekä monet muut tärkeät asiat pois keskustelusta ilmastohömpän varjolla. On paljon helpompi puhua sähköautoista ja luvata parantaa pientuloisten asemaa kuin keskustella konkreettisista kysymyksistä.

Suhteemme Venäjään tulee olemaan aina tärkeä kysymys Suomelle. Maantieteelle emme voi mitään.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Kiitos erinomaisesta blogista, Polina Kopylova.

Se oli tähän mennessä paras analyysi Suomen nykyisestä turvallisuuspoliittisesta pimeydestä, jossa nämä(kin) eduskuntavaalit tullaan käymään. Lähes kaikkien puolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset ohjelmat ovat kuin samasta puusta veistettyjä lukuunottmatta ihan pieniä vivahde-eroja.
Presidentti Juho Kusti Paasikivi oli oikeasaa: "Suomalaiset ovat ulkopoliittisesti lahjatonta kansaa".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset