*

Vakaasti rajatilassa Suomesta ja Venäjästä suomeksi ja venäjäksi

Köyhyyden taidot

  • Kuva: Polina Kopylova
    Kuva: Polina Kopylova

Blogikirjoitus julkaistaan venäjäksi lähiaikoina / Перевод блога на русский язык будет опубликован в ближайшее время

Myönnän: kuulun niihin, joille verrattavan usein jää kaikkien menojen ja lainamaksujen jälkeen kuuukaudessa käteen toimeentulon minimi, alle 500€ — siis itse ansaittuna, mutta minimi kuitenkin. Tämän perusteella voin varmaan luokitella itseäni jos ei köyhäksi, niin ainakin alemmaksi keskiluokaksi. Itseni on hieman vaikeaa uskoa siihen: köyhä ja omakotitalo eivät hirveän hyvin sovi yhteen — ainakaan stereotyypisessä kuvassa. Köyhän on asuttava vuokralla, käytävä KELA:ssa tai kahdessa työssä (ja KELA:ssa), hermostuttava jokaisesta myöhästyneestä laskusta ja vietävä kesää ihmisistä tyhjentyneessä kaupungissa kun muut perheet suuntavat etelän rannoille tai pohjolan vuonoille.

Tällaisen kuvan köyhistä antaa media, joka on nostanut viime päivinä aiheen esille muutaman otteeseen ja myös eri tasoille. Siinä, missä iltalehdet vetoavat tunteisiin, muut mediat pyrkivät analysoimaan ongelmaa ja sen juurensa.

Ei, et sinä köyhä ole, sanoisi varmaan minulle joku viisas jakkupuku, joka toivoisi minua (yrittäjä kun olen) tukemaan yhtiöittämistä ja sosiaalipalvelujen leikkaamista, sinulla on katos vain TIUKKA, ja se menee kuules ohi.

Sitä on tavallaan helppo uskoa: a) siksi, että tiukka tilanne on toki taipumus nähdä tilapäisenä, b) siksi, että tiukkaat olosuhteet edellyttävät myös tiukkaa otetta, ja sitä on nyt tapana kehua, ja c) siksi, että kukas sitä vapaaehtoisesti toisten nähden ilmoittaa, että ”olen köyhä”, ”minulla ei ole rahaa” ja näin pois päin. Valitus kohtaa moittia, kuten todettiin tässä Hesarin jutussa.

Kerran elämässäni koitui kuitenkin tilanne, kun köyhyys osoittautui täysin lyömättömäksi edukseni.

Olin muistaakseni 14-vuotias, ja välini silloisiin luokkakavereihin olivat erittäin huonot: sain hediän harrastamansa kiusaamisen juuri loppumaan tappelemalla yksinä sitä vastaan (tässä tapauksessa tappeleminen tarkoittaa kirjaimellisesti tappelemista — siis, nyrkein ja potkuin), enkä ollut yhtään kiinnostunut jakamaan heidän kanssa mitään ylimääräistä yhteistä aikaa. Ja juuri silloin luokanvalvoja oli järjestämässä tuntuvan maksullisen retken. Käytännössä perheeni olisi varmaan saanut sen retken maksettua, vaikka 90-luvujen Venäjällä köyhiä oli paljon ja mekin koko perhe roikuimme tuolloin vaihtelevasti köyhysrajan milloin ylä-, milloin alapuolella, mutta kun minä en tahtonut lähteä retkelle. Vielä kiusaallisemman tilanteesta teki se, että opettaja ilmoitti: joko menevät kaikki, tai ei kukaan. Se oli tietenkin epäreilua kiristämistä. En muista, miksi opettaja päätti asettamaan tällaisen ehdon — kenties juuri siksi, että moni ei halunnut maksaa, mutta retki oli jo suunniteltu ja perheet piti asettaa paineen alle. Kun asiasta ilmoitettiin, viittasin, nousin ja ilmoitin äänekkäästi:

— Mä en voi mennä, meillä ei oo rahaa maksaa, ollaan KÖYHIÄ.

Muistan sitä seuranneen hiljaisuuden. Muistan sen vapauden tunteen, joka irrotti minut lopullisesti siitä yhteisöstä, johon en muutenkaan tuntenut kuuluvani — mutta nyt oikeutin ja takasin kuulumattomuuttasi. En lähtenyt retkeen. En myöskään lähtenyt siihen mutkikkaaseen henkiseen matkaan, joka olisi vienyt harhailemaan kauas kulissien ja vaikenemisen maille, hämärään maailmaan, jossa on vain ”tiukka” ja hiljaisuus on täynnä häpeä ja patoutunutta paljastumisen pelkoa. Hyväksyin köyhyyden osaksi itseäni, eräänlaiseksi taidoksi, jota pitää osata.

Köyhyyden vaikutuksesta lapsen kehitykseen on kirjoitettu paljon, ja on se kieltämättä p—stä, kun lapsi joutuu suhteuttamaan omia haaveita vanhempien tuloihin — etenkin jos kyseessä on tulevaisuutta koskevat ns. suuret haaveet. Köyhyys osana identiteettiä nähdään haittana, jonka myrkyt synkistävät tulevaisuutta heijastaen rahankäyttöön, itsetuntoon, jopa opiskelu- ja urasuunnitelmiin. Köyhyden sanotaan jopa periytyvän.

On kuitenkin myös toisenlaiset perspektiivit: muun muassa köyhyys auttaa erottamaan olennaisen epäolennaisesta sekä toimii erinomaisena suodattimena ihmissuhteissa. Kyllä, se todellinen ystävä osaa ehdottaa lounaan sijaan hilpeätä piknikkiä, jos huomaa katseessasi pienenkin epäröinnin. Ja kyllä, kun olet opiskelumatkalla toisessa kaupungissa tililläsi 40€, ja olet luvannut majoitusta tarjonneelle ystävällesi ostamaan vastapalveluksi ruokaa, niin osaat sitä ruokaa pienelläkin rahalla hankkia. Voi sitä riemua, kun ollessani juuri tässä tilanteessa — 40€ tilillä ja asiakkaiteni maksuaika vasta ensi viikolla, ja pitää vielä säästää paluulippuun — hoksasin nappaamaan Stockan Hulluina Päivinä halvan broilerin ja nipun yrttejä sekä halpisvalkkarin Alkosta. Ostosten hinnaksi tuli alle 20€ — ja sillä rahalla pidettiin melkoiset pidot, joista en muista muuta kuin hyvää.

En kaunistele, enkä romantisoi köyhyyttä näillä kertomuksillani. Köyhyys on ihmiselle vaikea, ja kiusaallinen elämäntilanne, joka syystä koetaanahdistavaksi, etenkin kun pyritään rimpuilemaan siitä pois. Kamalinta köyhyydessä on mielestäni elämän maun katoaminen ja sitä seuraava haaveiden kuihtuminen. Mutten koe köyhyyttä häpeälliseksi — hävetä pitää huonoa työnjälkeä, eikä hyvästä työstä maksettua pientä palkkaa. 

Tärkeintä mitä köyhyydestä pitää kaikkien tietää on se, että köyhyyttä voi kohdata meistä jokainen. Toisille on sitä tietenkin objektiivisesti vaikeampi kohdata kuin toisille: suvun keräämä pääoma, hyvät verkostot, jonka kautta aina löytyy hyvä työ, kiitämätön ammattilaisuus, yrittäjyyden lahjat sekä säästäväisyys pitävät köyhyyden loitolla — ja hyvä niin. Mutta silti: välillä olosuhteet muuttuvat niin odottamattoman jyrkästi — kuten Neuvostoliitossa vuonna 1991, kuten Suomessa Neuvostoliiton romahduttua vuonna 1992, kuten Kreikassa muutama vuosi sitten tai Venezuelassa, jossa hallitus puristi markkinoista kaikki mehut — että köyhyyden joutuvat kohtaamaan myös sellaiset ihmiset, jotka ovat ennen lukeneet siitä ainoastaan kaunokirjallisuudessa tai lehdessä eivätkä ikinä olisi uskonneet, että köyhyys tulee heidänkin osakseen.

Minun identiteettiini köyhyys kuuluu nyt pysyvästi. Kohtasin sen eri aikoina eri syistä, ja se jätti jäljensä: tiedän, miltä toisesta köyhästä tuntuu. Ja tämä on sellainen köyhyyden taito, jota toivon meidän kaikkien omaksuvamme.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos sinulle kaikkien menojen jälkeen jää saman verran kuin vähimmäistuloinen on selvittävä kaikista menoistaan niin miten sillä perusteela määrittelet sinua alempaan keskiluokkaan?
Köyhyys ei ole mikään yhteiskunnallinen välttämättömyys.

Käyttäjän PolinaKopylova kuva
Polina Kopylova

Täsmennän, että käytin tässä KELA:n laskelman, jonka mukaan kaikkien ns. pakollisten menojen, eli asumis-, sähkö-, vakuutusmenojen jälkeen käteen on jäätävä 487,89 euroa: http://www.kela.fi/toimeentulotuki-mihin-menoihin -- linkin takana KELA:n tietoa asiasta. Tässä hutussa vielä laskelmia esim. kahden vanhemman perheen minimitulorajasta ilman vuokrakuluja: http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001945837.html, mutta meillä aika usein näistä 2340 euroista katetaan asuntolaina, sähköt, vuokrat, vedet ja roskaauton palvelut, joten kolemme jää kuukaudeksi noin 1000 euroa. Se on juuri ja juuri toimeentulo, eikä siitä pysty paljoakaan nipistämään esimerkiksi lomailuun (ellei järjesty jotain puoli-ilmaista), mutta ei se ihän kirkonrotan köyhyyttä ole, siksi katson, että olen pikemminkin alempi keskiluokka.
Minun tapauksessani niukkuus on paljolti oma valinta ja hyväksytty elämäntapa ja lisäksi minulla on pääomana kiinteistö, mutta objektiivisesti, luvuissa, kuulun vähänvaraisiin ihmisiin, joilla ei esimerkiksi ole lainkaan rahallisia säästöjä. Ajan takaa sitä, että kaikilla niukkuus ei ole oma valinta, ja aika paljon elintaso voi riippua ulkoisista olosuhteista. Peräänkulutan ymmärrystä siitä ettei jokaisesta ole oman onnensa seppää vaan paljolti sitä onnea taotaan yhdessä, eikä sovi laskea, kuka saa ja kenelle annetaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ok. Tilastollinen köyhyysraja menee siinä 1000€ paikeilla. Asuntolainasta kai otetaan huomioon vain korot toimeentulotukea määrätessä. Viime aikoina on tullut lisää It:n käyttöön liittyviä maksuja. Puhelinliittymien perusmaksut ovat nousseet melkoisesti ja netinkäytön tuesta rahastetaan isoja summia. nille ikäihmisille jotka eivät voi tai halua ruveta nettiä käyttämään asioiden hoitaminen ja laskujen maksu tulee kovin hankalaksi ja maksaa paljon.
Jos ruokaan menee n.100/kk aika reilusti jää kuitenkin muille menoille. Leikatun indeksin aikana keskimääräinen eläke on laskenut köyhyysrajalle, jostain on pitänyt joka vuosi nipistää.
Tarpeellista lainaa asunnonvaihtoon tai remonttiin ei saa enää.
Sairaskulutkin monelle nousee iän karttuessa.
Vaikka niukkuus olisikin oma valinta jatkuva penninvenytys voi silti pänniä.
Voiko tasa-arvosta puhua kun toiset tienää satakertaisesti niin paljon kuin toiset?

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minulle on jäänyt pienimmillään se, mitä tarvitsen töissä ruokailuun. Yleensä joku 100 - 200 euroa. Kaikki loput olen talouskulujen lisäksi pistänyt luottojen lyhennyksin viimeisen vuoden ajan.

Halusin niistä eroon ennen kuin tulee seuraava talouskatastrofi.

Käyttäjän PolinaKopylova kuva
Polina Kopylova

Rankin kokemukseni oli, kun elokuuksi (ja kesä on yleensä yrittäjällä laiha aika) jäi koko poppoolle jotain 250€ ruokaan. Sillälin pärjätty on, mutten välttämättä haluaisi toista tätä -- toisaalta, kenties, aina ei osaa sanoa, milloin ja mistä syystä tulee huono jakso: kerran kävi niin, että yksi minun pysyvistä toimenantajista lopetti kukukauden ajanvarauksella, ja jäin muutamaksi kuukaudeksi tynkkätulojen varaksi kunnes vähitelleen täydensin ne muista lähteistä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eikö tällaisissa tapauksissa makseta yrittäjillekin toimeentulotukea?

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #10

Maksetaan kyllä, jos sitä yrittäjä hakee. Usein vaan vaaditaan niin paljon selvityksiä tuloista ja menoista että että hakematta jää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Ei kai tukia makseta kenellekään ilman selvityksiä! Muuta kuin ulkomaisille suurinvestoijille.

Käyttäjän automaattikirjoitin kuva
Risto Ollikainen

Tämä oli mielenkiintoinen juttu. En osaa kuvitella millaista on elää köyhänä yrittäjän ailahtelevilla tuloilla. Itse olen vasta kolmenkympin jälkeen oppinut tulemaan jotenkuten toimeen sairaspäivärahalla ja parannettavaa olisi vielä. Syynsä on tietysti sairaushistoriallanikin, joka olisi haitannut arjen hallintaa, vaikka olisin ollut varakaskin.

Köyhyydestä on tullut minulle jollain tapaa jopa leikki, harrastus tai mikä lie, kun isompiin huvituksiin ei ole juuri varaa. Sain esimerkiksi hienoa köyhän miehen ekstremeä aikaan ostamalla 50-luvun Ranskan armeijan ylijäämä teltan, jättämällä paketin kokonaan avaamatta kotona ja matkustamalla ystävän kyydillä pohjois-Suomeen harjoittelemaan tuon tuntemattoman teltan kasaamista taskulampun valossa keskiyöllä pilvitutkan näyttämän rankan saderintaman vyöryessä vääjäämättä yllemme etelästä.

Elämäni pienistä asioista on löytynyt myös uutta arvoa. Toissa talvena viemärini sekä vesiputkeni jäätyivät ja jouduin tiskaamaan astiat hangessa kaksi kuukautta. Sen jälkeen oppi arvostamaan niinkin yksinkertaisia asioita, kuin kaivon uppopumppua ja muoviletkua aivan uudella tavalla.

Käyttäjän kaleposti kuva
Kalle Niemi

Hei,

Köyhyys on aika kokemuksellinen asia mun mielestä. Itse en enään koe olevani köyhä, vaikka mulla on tässä taustalla 3 vuotta opiskelua, 1.5kk kodittomuutta. Palkallista työtä en ole koskaan saanut. Mun köyhyys tällä hetkellä on puoliksi suunniteltu.

Nyt tuon lyhkäsen kodittomuus jakson jälkeen(minkä vuoksi pääsin eroon määräaikasesta nettisopimuksestaki), olen saanut järjesteltyä asiat mitä mahtavimmin. Asun omakotitalon yhteydessä olevassa kaksiossa missä on 300€ vuokra, mulla kasvaa pihalla ruukussa oreganot, basilikat ja ruohosipulit yms. Tuossa polun varrella vieressä on naapurin mukaan paljon vadelmapensaita. Mulla on paljon harrastuksia taiteiden parissa. Kirjaston kohtaan on aika innostuneita tunteita.

Tän taloudellisen palapelin rakentaminen tilanteeseen, missä mua ei karenssit tule henkisesti tappamaan on ollu aika antoisa. Osaksi on toki tuuriaki tarvittu :D. Nyt on paljon aikaa harrastuksille ja elämästä nauttimiselle. Kokemuksellisesti tunnen olevani jopa rikas ja etuoikeutettu. Ja niinku Ristokin sano, mullekkin köyhyys on jonkinlainen leikki, joka opettaa nauttiin asioista uudella tavalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ostin eilen kotimaisia tomaatteja 1€/kilo ja ihmettelin miten tuottajat tulevat toimeen.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Kaikenlaista saa ihmetellä. Googletapa hehtaarisato.
-tomaatilla
-perunalla
-mansikalla
-raparperilla

Mitä viljelisit?

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, hyvin kuvasit asiaa köyhyyden taidoista. Cnawuna!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ihminen, jolla on riittävässä määrin henkistä pääomaa, ei yleensä miellä itseään köyhäksi, vaikka hän joutuisi kituuttelemaan pienillä tuloilla. Esimerkiksi suurin osa opiskelijoista lienee määritelmällisesti köyhiä, mutta he kokevat sen tilapäiseksi tilanteeksi.

Vastaavasti akateeminen työtön ei pysty identifioimaan itseään samaan porukkaan kuin leipäjonossa seisovat köyhät, koska hän ei periaatteesta juurikaan mene niihin leipäjonoihin.

Varsinainen köyhyys ei siis ole sen hetkistä niukkuutta, vaan totaalista näköalattomuutta tulevaisuuden suhteen. Siksi köyhyystilastot hiukan narraavat siinä mielessä, että köyhien virallinen lukumäärä antaa virheellisen kuvan yhteiskunnan todellisuudesta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mistä tiedät, ettei akateemiset työttömät mene leipäjonoihin?
Mikä on "varsinainen köyhyys"
Ei tulotilastot mitään näköalattommutta pyrikään mittaamaan, saattavat narrata jossain toisessa suhteessa.
Yhtä lailla köyhyydestä kärsii akateeminen pitkäikaistyötön jos joutuu perustarpeista tinkimään.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

"On kuitenkin myös toisenlaiset perspektiivit: muun muassa köyhyys auttaa erottamaan olennaisen epäolennaisesta sekä toimii erinomaisena suodattimena ihmissuhteissa. Kyllä, se todellinen ystävä osaa ehdottaa lounaan sijaan hilpeätä piknikkiä, jos huomaa katseessasi pienenkin epäröinnin. Ja kyllä, kun olet "

Itsekin olen köyhä. Olen myös pätevä - monen alan ammattilainen, ja mitä muuta minä vielä olen, jätän kertomatta. - - - auttavainen, sitä minä olen :-)

* * *

"Varsinainen köyhyys ei siis ole sen hetkistä niukkuutta, vaan totaalista näköalattomuutta "

Juurikin noin!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset