*

Vakaasti rajatilassa Suomesta ja Venäjästä suomeksi ja venäjäksi

Onko Pronssiyö mahdollinen Suomessa?

  • Kuva: "Viimeinen sotilastervehdys", Igor Kravtsov
    Kuva: "Viimeinen sotilastervehdys", Igor Kravtsov

Blogikirjoitus julkaistaan venäjäksi lähiaikoina / Переод блога на русский язык будет опубликован в ближайшее время

 

Vajaa kaksi viikkoa sitten Virossa vietettiin surullisen kuuluisan Pronssiyön kymmenettä vuosipäivää. Suomen mediassa aihe huomioitiin vaatimattomasti verrattuna naappurimaahamme, jossa tapahtunutta kauhistellaan edelleen eivätkä kaksi maan suurinta väestöryhmää ole vieläkään löytäneet tapaa käsitellä yhteisen historian kipukohtia. Vuonna 2007 myös Suomessa huolestuttiin viranomaistasolla venäjänkielisen väestön asenteista sekä Venäjän mahdollisesta vaikuttamisesta, mutta asia nähtiin neuvostomielisten tyytymättömyyden seurauksena — mellakoiden tehokkaana sytyttimenä toimikin Venäjällä 9.5 juhlittuun Voitonpäivään liittyvä kulttuuri, joka nähtiin osana neuvostoperintöä.

 

Kuolematon rykmentti marssi Helsingissä — kuka ja kenen rivissä seisoisi?

 

Pronssiyöstä kuluneeseen 10 vuoteen mahtui paljon, muun muassa neuvostoperintö otettiin osaksi Venäjän uutta historiallista tulkintaa ja Voitonpäivän merkitys kasvoi etenkin sen 70-vuotispäivän yhteydessä todella suureksi. 

Näinä päivinä suomalaisessa mediassa uutisoitiin pariinkin otteeseen Kuolemattomasta rykmentistä — Voitonpäivän juhlintaan liittyvistä kulkueesta kaatuneiden sotilaiden valokuvineen. Ensimmäiseksi aiheen nostivat otsikkoon http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/voitonpaiva%20suomi-64692 Verkkouutiset, minkä jälkeen aiheesta uutisoi laajemmin Uusi Suomi, joka haastatteli mm. marssin järjestävän RUFI -yhdistyksen edustajaa Dariaa Skippari-Smirnovaa . Samasta aiheesta bloggasi jo aiemmin Uudessa Suomessa Arto Luukkanen , jossa hän esitti oletuksen tapahtuman propaganda -arvosta:

”Rufi-järjestö on niin kovin pieni ja alkutekijöissään. Ainoastaan silloin, jos paikalle raahataan venäläistä mediaa, propagandisteja ja vouhottajia julistamaan ”maanmiesten sortoa”, on asia toinen.” — Luukkanen muun muassa kirjoittaa.

Venäjän median kiinnostusta on selvästi yritetty RUFI:n taholta herättää: Life.ru -nettitabloidissa ym. Daria Skippari-Smirnov päivittelee uhkailuja, joita RUFI alkoi saada ilmoitettuaan Kuolemattoman rykmentin koollekutsusta 9.5.2017. Vaikka jutun mittarilla on 395 jakoa, kommenttien määrä jäi vaatimattomaksi (6 kommenttia 6.5.2017) ja puolet niistä on skeptisiä: 

”Ymmärrettävä ja valitettavasti täysin oikeutettu suomalaisten reaktio tähän teennäiseen isänmaallisuuteen” — käyttäjä Natalia Prohorova toteaa kommentissaan, jossa hän kehottaa muistamaan kaatuneita siellä, minne heidät on haudattu sekä hoitamaan heidän hautojaan. 

”Suuri osa Suomen venäjänkielisiä vastustaa tätä kulkuetta, ja Daria itse vastasi opponenteille kommentteissa hyvin töykeästi, mutta narraava Life ei siitä ikinä uutisoi”, — toinen kommentaattori Paananen Ludmila kirjoittaa. Toinen juttu julkaistiin eer.ru -sivustossa ja kolmas tiedotustoimisto Sputnikin virolaisessa osastossa. Sputnikin juttua jaettiin mittarin mukaan 289 kertaa, joka on sekin varsin maltillinen luku eikä kommentteja tullut lainkaan.

 

Kuolemattoman rykmentin ”komentaja” ja ”politrukki”

 

Facebook sen sijaan vilisee kommentteja niin, että Daria Skippari-Smirnovin mukaan itse yhdistys joutui luopumaan virallisen järjestäjän roolista, joten järjestelyt jäivät Darian sekä Aleksandr Zhukov -nimisen aktiivin vastuulle. Itse asiassa Zhukov kuvaa nimenomaan itseään Kuolematon rykmentti -marssin ”aloittajaksi” sekä kutsuu Dariaa avustajakseen. Daria onkin panostanut Kuolemattoman rykmentin markkinointiin: ilmoitusta oli jaettu Facebookissa n. 70 kertaa. Osan jaoista tekivät asiasta huolestuneet suomalaiset Venäjä -asiantuntijat, mutta enemmistöllä jakajia on venäläiset sukunimet. Itse Darja on toiminut jakajana vähintään viisi kertaa postaten muun muassa sellaisiin ryhmiin kuin Näkökulma:Venäjä (449 jäsentä, suomenkielinen), Venäjän trolliarmeija (1915 jäsentä, suomenkielinen), Suomi Venäjän kielellä (Финляндия по-русски) (venäjänkielinen, 1119 jäsentä), Espoon Venäjänkielinen klubi Ry (2654 jäsentä, venäjänkielinen), Vladimir Putin Fan Klub Suomi Finland (3605 jäsentä, suomenkielinen).

Markkinointiin kuuluu muun muassa lupaukset auttaa kaatuneiden sukulaisten valokuvien tulostamisen kanssa, jakamaan Yrjön nauhoja sekä pyyntö tuoda mukaan ystäviä ja perhejäseniä. osallistujien määrä on järjestäjien selkeä huoli: vähimmäistavoitteena olisi Darjan mukaan 50 ihmistä. Alekasndr Zhukov jopa haastaa ihmisiä mukaan:

”Tällä sivulla moni keskustelee tärkeistä asioista. Katsotaan moniko 1106 jäsenestä olisi valmiita siirtymään tuumasta toimeen. Tärkeään toimeen. Kuka siirtää arkipuuhansa sivuun ja lähtee marssiin mukaan”, — Zhukov kehottaa Suomi venäjäksi -ryhmän osallistujia. Mutta vaikka Darja kaipaisi marssiin suuremman osallistujiamäärän, hänen suomenkielisissa haastatteluissa toistuu sana ”provokaatio” — ja se seikka on hyvä panna merkille.

Tallinnan Pronssiyö sai alkunsa kaatuneiden sotilaiden hautojen sekä Pronssisoturi -patsaan siirtämisestä Tõnismägilta hautausmaalle, mitä paikalliset venäläiset jyrkästi vastustivat. Suomen tilanne eroaa Viron tilanteesta siten, ettei täällä vastaavaa tärkeätä hautoihin yhdistettyä monumentia tunnu olevan: kaatuneiden ja sotavankien hautoja on, mutta siellä käydään joka vuosi laskemassa kukkia, eikä siihen liity mitään ylimääräistä symboliikkaa. Virallinen Kuolematon rykmentti järjestetään Suurlähetystön toimesta Porkkalassa, jonne viedään bussillinen hakukkaita.

 

Pronssiyön eväät — tunteet, meemit ja kollektiivinen muisti

 

Mutta onko edes teoriassa olemassa mahdollisuus, että Helsinkiin ilmestyy jokin Pronssisoturia vastaavaa maanmerkki, johon liitetään Voitonpäivän juhliminen? Periaatteessa on: yllämainittu Aleksandr Zhukov ajaa hanketta, jonka puitteissa Helsingin vanhalle Taivallahden sotilashautausmaalle pystytettäisiin ns. muistoristi. Ristin äärellä voisi Zhukovin mukaan muun muassa pitää tilaisuuksia Isänmaan puolustajien päivänä 23.2 sekä Voitonpäivänä 9.5 . IS:n jutussa mainittu Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimiva Pyhän Nikolauksen kirkko on myös se paikka, mihin Kuolemattoman rykmentin on tarkoitus saapua tiistaina 9.5.2017. Näin ollen tiistain tapahtumassa voi halutessa nähdä tulevan jokavuotisen seremonian ”koeajoa”. Tallinnassakin Pronssisoturin luona on käyty joka vuosi ja tapahtuman henkinen sekä poliittinen merkitys kasvoi vuodesta vuoteen  — ja niin myös kahden väestöryhmien jännitteet. Zhukovin toimintaa voi siten tulkita pyrkimyksenä saada Helsingissä asemaa, tai, sotilastermeissä, sillanpääasemaa, jonka tarkoitus olisi Venäjän historiallisen tulkinnan ja näkemysten edistäminen ja vahvistaminen Suomen maaperällä. Voisiko sellainen prosessi sitten johtaa samanlaisiin tapahtumiin kuin 10 vuotta sitten Tallinnassa?

Huolestuttaa kieltämättä se, että jo nyt Daria puhuu mahdollisista ”provokaatioista”, joita hän marssin aikana odottaa. Suomen raskain ”syyte” Venäjän propagandakoneistossa on ”russofobia”, joten Kuolematon rykmentti -kulkue valokuvineen ja yrjön nauhoineen olisi venäläisen propagandakoneiston mielestä erittäin herkullinen maali esimerkiksi äärinationalistien hyökkäykselle — sitten meemejä ”russofobia” sekä jopa ”fasismi” voitaisiin käyttää Suomen poliittisessa painostuksessa, kuten yritettiin tehdä esimerkiksi vuoden 2012 huoltajuuskiistan aikana, jolloin fasisti -korttia näytettiin Vantaan Lastensuojelun Anna Cantell-Forsbomille. Myös kolmen vuoden takaisessa erittäin ikävässä tapauksessa, jolloin venäläistaustainen nainen joutui pimahtaneen nuoren poliitikon Jukka Romppaisen uhriksi, eräät tahot hakivat hakemalla yhteyttä uhrin venäläisyyden ja murhaajan russofobian välillä. Lopuksi osoittautui kuitenkin selväksi ettei Romppainen edes tuntenut uhriaan.

Eli, voisi helposti kuvitella venäläismedian pauhaamassa suomalaisista ”fasisteista”, jotka ovat hyökänneet kaatuneiden sukulaisten muistoa rauhanomaisesti vaalivia venäläisiä vastaan.

Tallinnan Pronssiyön ikävin seuraus on virolaisenemmistön ja venäläisvähemmistön yhteiskunnallisen luottamuksen katoaminen. Suomessa sama luottamuskysymys nousi yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi esimerkiksi kaksoiskansalaisuuden yhteydessä — joten tätä luottamusta on syytä pohtia jotta vältettäisiin tilanne jossa maan kolmanneksi suurin kieli- ja kulttuuriryhmä putoaisi poliittiseen paitsioon. Silloin on riski, että venäjänkieliset jäävät ulkopuolisten voimien hyväksikäytettäväksi.

 

Mitä ja miten juhlitaan Voitonpäivänä?

 

Tässä vaiheessa on hyvä selittää, miksi fasisti -kortti toimii edelleen valttina ja 72 vuotta sitten loppunut sota herättää venäläisissä edelleen niin voimakkaita tunteita, ettei uhmakas Voitonpäivä muutu vain muistopäiväksi?

Venäjän kiinnipitämistä Voitonpäivästä sotilaallisen mahdin juhlana, on taipumusta nähdä pelkkänä propagandatemppuna, jolla ylläpidetään ihmisissä uskoa voittamattomaan Venäjään ja sen missioon kaiken pahan vastustajana. Mutta juhlassa on toinenkin merkitys, jota ei jokainen näyttävästi Voitonpäivää juhliva tiedosta. Voitonpäivä on toisella, syvällä henkisellä tasolla, kirjaimellisesti yhteisen eloon jäämisen juhla. Voitto vuonna 1945 teki hallitsijoista ja tavallisista kansalaisista, varusmiehistä ja kenraaleista, miehistä  ja naisista hetkeksi tasavertaisia sankareita, jotka pystyivät selviytymään lähes ylivoimaisen tuhoisasta, kansalliseen katastrofiin verrattavissa olevasta sodasta ja murskasivat niin pahan vihollisen, ettei sitä edes voitu nähdä ihmisenä. ”Fasisti” on venäläisille tunnetasolla julma ja pimeä tuhoava voima, jonka kanssa ei neuvotella. Anteeksi vertailu, mutta venäläiselle ”fasisti” lienee lähes sama kuin joillekin suomalaisille ”ryssä” — paha olento, örkki, peikko, sietämätön alieni.

Tiedostan, että osa lukijoistani ei välttämättä tykkää seuraavastakaan vertailustani, mutta tunnelataukseltaan ja merkitykseltään Voitonpäivä on hyvin lähellä Suomen Itsenäisyyspäivää sotaelokuvine ja paraateineen: kyseessä on kummassakin tapauksessa oman kansakunnan kollektiivisen selviytymisen juhliminen.

Joten, kun Voitonpäivän merkitystä kyseenalaistetaan, monesta tavallisesta venäläisestä alitajuisesti tuntuu, että kyseenalaistetaan koko hänen olemassaoloaan ja oikeutta elämään. Se nostattaa välittömästi tunnemyrskyä, jota vallanpitäjät hyödyntävät politiikassaan.

Kuolematon rykmentti -kansalaisliikkeen tarina on surullinen esimerkki siitä, miten valtio käyttää kansalaisten tunteita hyväkseen: vuonna 2012 Tomskin kaupungissa alkuaan saanut Kuolematon rykmentti oli aluksi nimenomaan tavallisten kansalaisten keino käsitellä yli kahden sukupolven jatkunutta sodan kipua. Kulkue järjestettiin VASTAPAINOKSI viralliselle juhlaohjelmalle, eikä alkuperäisessä rykmentissä käytetty virallista Voitonpäivän symboliikkaa, kuten yrjön nauhaa. Mutta jo vuonna 2014 valtiovalta hoksasi tempauksen merkitysen ja kaappasi idean käyttöönsä — esimerkiksi Pietarissa se tehtiin valtuuston puheenjohtajan toimesta. Ja nyt alkuperäisen idean kannattajia syytetään jopa… Kuolemattoman rykmentin ajatuksen vääristämisestä ja juhlan ”sirpaloittamisesta” yhteisestä riemupäivästä yksityisiksi surutilaisuuksiksi — tätä pohtii tuoreessa blogissaan tunnettu konservatiivinen ideologi Nikolai Starikov.

Siinä mielessä Helsingin Kuolemattoman rykmentin järjestäjien vakuuttelu siitä, että kulkueeseen ei liity poliittista agendaa, ei oikein kritiikkiä kestä. Kaikkien merkkien perusteella he osallistuvat Venäjän valtion tukemaan prosessiin, jonka tarkoitus on, kuten sanottu, Venäjän suosiman historiallisen tulkinnan edistäminen ja vahvistaminen maailmassa. Tällaista toimintaa kutsutaan mielestäni poliittiseksi vaikuttamiseksi.

PS: 7.7 klo 14.00 venäläisestä Yandex -hakukoneesta löytyy 7 uutista otsikolla ”Suomessa järjestetään ensi kerta Kuolemattoman rykmentin marssi”. Asiasta uutisoivat mm. RT, Interfax ja Komsomolskaja Pravda. Voi sanoa, että venäläisessä mediassa uutiskynnys on ylitetty.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Muistomerkin alle on haudattu saksalaisia ja kaupungin keskusta ei ole mikään hautausmaa.

Peipsin itäpuolella on tilaa, jos ei viihdy Virossa.

Käyttäjän PolinaKopylova kuva
Polina Kopylova

Joo, tämän voi hyvinkin sanoa Daria Skippari-Smirnoville, kenen ajatus se oli. Minun vaatimaton tehtäväni tässä on miettiä, mihin tämä voi pahimmillaan johtua ja miten tavallisten ihmisten tunteita käytetään poliittisessa vaikuttamisessa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Symbolitasolla tiistaille suunnitellun RUFI-taustaisen katupartisaanikampanjan nähdään yleisesti merkitsevän sitä, että itse Tallinnan Pronssimaturi* piipahtaa Helsingin 9.5. voitonpäivänriekunnan kivisydämisenä vierastaistelijana. Finlandian säveltäjän monumentin valinta sotauhomarssin lähtöpaikaksi/virtsapylvääksi "kunnioittaa" alkuperäisväestöä yhtä vähän kuin Stalinin ja Hitlerin liittokunta 1939-41 Tarton rauhan rajoja.

Parasta olisi periaatteessa jättää tuonkaltainen riekunta omaan arvoonsa, mutta isovenäläisfasistisen vihakulkuetradition tarkoituksellinen levittäminen sivistysvaltion alueelle on sinällään arveluttavampaa ja tuomittavampaa kuin pelkkä hörhöilevä järjestyshäiriö. Nollatoleranssi on ainut vastaus neuvostofasismin revanssille ja stalinilaisholokaustin kieltämiselle. Uhoojakoplan reitille ti 9.5. klo 18 alkaen sattuvien onkin ihan paikallaan ilmaista mielipiteensä imperialistis-internatsistisen sodan ihailua kohtaan vaikkapa rytmikkäillä huudoilla:
- STALINISTI-FASHISTI PROTSH! (stalinisti-fasistit ulos)
ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236558-p...

*) maturi=maahantunkeutujasoturi

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

"Finlandian säveltäjän monumentin valinta sotauhomarssin lähtöpaikaksi..."
Vaikuttaa kyllä sivistymättömältä.
Sinun kielenkäyttösi ei tosin sekään rauhaa rakenna.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Eikös koko tapaus ollut enimmäkseen humalaisten ja puolihumalaisten tallinnalaisnuorten mekkalointia. Kun joku paiskasi näyteikkunan rikki muut kömpivät sisään hakemaan tavaraa kun ei tarvinnut kävellä kassan kautta ulos, vaan voi hypähtää suoraan näyteikkunasta.

Tallinnan poliisit olivat kerääntyneet väärään paikkaan ,suojelemaan patsasta ja näin nuoret saivat vapaasti ryntäillä kaupungilla .
Hyvin valitettava oli se yhden venäläisnuoren kuolema, joka tapahtui epäselvissä olosuhteissa.
- - - -
Toimittajat metsästävät hyviä juttuja, totuus unohtuu liian usein.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#4
Metsakalmistus on ruumi.

Sinne voi mennä muistelemaan kaatuneita saksalaisia, jotka kiireessä haudattiin Tallinnan keskustaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

" Kaikkien merkkien perusteella he osallistuvat Venäjän valtion tukemaan prosessiin, jonka tarkoitus on, kuten sanottu, Venäjän suosiman historiallisen tulkinnan edistäminen ja vahvistaminen maailmassa. Tällaista toimintaa kutsutaan mielestäni poliittiseksi vaikuttamiseksi.

PS: 7.7 klo 14.00 venäläisestä Yandex -hakukoneesta löytyy 7 uutista otsikolla ”Suomessa järjestetään ensi kerta Kuolemattoman rykmentin marssi”. Asiasta uutisoivat mm. RT, Interfax ja Komsomolskaja Pravda. Voi sanoa, että venäläisessä mediassa uutiskynnys on ylitetty."

Poliittinen vaikuttaminen on osuva arvio prosessin tarkoituksesta.

Miksi juuri nyt, toukokuussa 2017, pyritään aloittamaan Suomessa vuosittainen perinne Venäjän historiantulkinnan vahvistamiseksi, uutisoiden asiaa näkyvästi Venäjän mediassa?

Voitonpäivällä ei ole kerrassaan mitään tekemistä Suomen kanssa.

Länsiliittoutuneille voitonpäivä on 8. toukokuuta 1945, koska tuolloin Alfred Jodlin Reimsissä allekirjoittama saksalaisten antautuminen tuli voimaan kello 23:01 Keski-Euroopan aikaa. Voiton päivää piti juhlia 9. päivä, mutta tieto antautumisesta levisi jo aiemmin.

Neuvostoliitolle antautumisen allekirjoitti seuraavana päivänä 9. toukokuuta 1945 kello 00:03 sotamarsalkka Wilhelm Keitel Wehrmachtin, suuramiraali Hans-Georg von Friedeburg Kriegsmarinen ja kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpff Luftwaffen puolesta Berliinin Karlshorstissa marsalkka Georgi Žukoville.

Miksi näiden kaikkien ulkomaalaisten Berliinissä keskenään järjestämiä muodollisuuksia pitäisi muistella 72 vuoden jälkeen juuri Helsingissä?

"Yhteisen eloonjäämisen juhlaa" on absurdia alkaa järjestää Suomen pääkaupungissa juuri niille, jotka historiassa vakavimmin ovat uhanneet Suomen itsenäisyyttä ja suomalaisten eloonjäämistä!

Tämä Helsingissä järjestettävä hybridisodan operaatio todennäköisesti lisää NATO-jäsenyyden kannatusta Suomessa. Se tarjoaa lisäksi runsaasti tuoretta tutkimusmateriaalia alkutaipaleellaan olevalle The European Center of Excellence for Countering Hybrid Threats -osaamiskeskukselle, joten tiistaina on luvassa mojova saalis aineiston kerääjille.

Risto Salonen

Pronssiyöllä ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Suomessa ei ole mitään patsasta, joka pitäisi siirtää. Suomalaiset ovat olleet realisteja ja pystyttäneet patsaita vain ansaitusti lähes aina. Jopa aitiopaikalla oleva Aleksanteri I:n patsas tai kauppatorilla oleva keisarinnan kivi ovat niin vakiintuneita muistomerkkejä, ettei niitä kritisoida.
Neuvostoliitto ei miehittänyt Helsinkiä, eikä Suomi joutunut sotatantereeksi. Suomi hoiti sodan loppuun asti suurin uhrauksin ja omin voimin.
Emme tarvitse voitonpäivän muisteluita tänne. Se olisi voinut sopia taistolaisten ideologiaan 70-luvulla. Mutta heilläkin oli jotain järkeä jättää asiaton juhla ohjelmastaan.

Vladimir Baryshnikov

Спасибо за статью, Полина! Исправь, пожалуйста, опечатку в P.S. - вместо 7.7 должно быть 7 мая.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kaikesta huolimatta Helsingin ja Tallinnan perusero tässä suhteessa on venäläistaustaisen väestön määrä. Suomessa ei ole pohjaa samanlaiselle vastakkaiasettelulle kuin Virossa. Täytyy muistaa, että 80-luvulla Tallinnan västöstä oli tasan puolet venäläisiä.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Suomen lähes koko venäläistaustainen väestö on muuttanut tänne vapaaehtoisesti. Heillä lienee erilainen asenne uuteen asuinmaahansa, kuin osalla Viron venäläistaustaisilla joihin Venäjän suunnasta kohdistuu aktiivista vaikuttamista. Toisaalta monet venäläistaustaiset, joille Viro on tarjonnut menestymisen mahdollisuuden, ovat sopeutuneet virolaiseen yhteiskuntaan.

Tokihan voidaan odottaa, että Venäjän johto pohtii tulevia siirtojaan EU -maiden suunnassa, kun eurooppalaiset ääriliikkeet eivät ole saaneet odotettua kannatusta. Olisi harhaa uskoa, että Venäjän nykyjohto olisi luopunut strategisista tavoitteistaan Euroopan suunnalla. Keinot voivat muuttua, mutta eivät tavoitteet.

Käyttäjän KodekonKon kuva
Kode Kon

Suomessa asuvat venäläiset toivottavasti tajuavat, että on hieman eri asia toimia Virossa kuin täällä Suomessa, jossa nykysukupolvet ovat kasvaneet pitämään Neuvostoliitto/Venäjää rajan takana olevana totalitaristisena valtiona, joka on käytännössä ainoa syy miksi meillä pidetään tiukasti yllä puolustusvoimia. Venäjä on "aina" ollut vihollisemme, ja jos venäläiset rupeavat täällä hillumaan liikaa on turha odottaa ymmärrystä suomalaisilta, joista suurin osa menetti sukulaisiaan sodassa neukkuja vastaan. Osa vanhoista kommareista ja toki jotkut muutkin haluavat ylläpitää kauppasuhteita Venäjälle, mutta aika harvassa ovat ne suomalaiset, jotka antavat venäläisten tulla tänne yrittämään mitään pro-Venäjä -temppuja.

Virallinen Venäjä tietenkin tajuaa antipatian heitä kohtaan ympäri Eurooppaa, ja sen takia tukeekin sekasortoa aiheuttavia paikallisia tahoja, kuten äärioikeistoa, eri maissa.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Kiitos painokkaasta kirjoituksesta jälleen!

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

Olipa hyvä lukea tämä!
Suomessa ei tiedetä, että meillä on tällainenkin:
Vladimir Putin Fan Klub Suomi Finland (3605 jäsentä, suomenkielinen).
Hauska nimi klubilla.
Miten marssi sujui?

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tallinnasta vierastaistelijaksi tuotu Pronssisoturi virtsaa "voitonpäivän" 9.5. katupartisaani-iskussa Sibelius-monumentille, ks. kuva http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

- Suvaittavuusolettama on juhlallisuuksien järjestäjätahojen puolelta ryssitty tietoisesti. Symbolitasolla provokaatiokampanja merkitsee sitä, että itse Tallinnan kivisydäminen Pronssimaturi piipahtaa rauhantilaisuuden kutsumattomana vierastaistelijana. Kansallissäveltäjämme monumentti sotauhomarssin virtsapylväänä "kunnioittaa" paikallisväestöä kutakuinkin saman verran kuin Stalinin ja Hitlerin liittokunta 1939-41 kunnioitti Tarton rauhan rajoja Suomessa ja Virossa. Päivämäärävalinta 9.5. on sinällään itäfasismia ylistävä toisin kuin 8.5. olisi.

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

Näin aggressiivinen kirjoittelu ei auta mitään eikä ketään.
Tarkoitan Veikko Savolaista ja hänen tyyliään.
Polina kirjoittaa, että venäjän kielen фашист olisi samanarvoinen merkitykseltään kuin suomen sana ryssä.
Minusta niin ei ole. Фашист on rankempi.

Me olemme eläneet vuorovaikutuksessa satoja vuosia, eikä mitään varsinaisia alkuperäiskansoja ole olemassa. Aina on liikuttu rajojen yli kaikkiin suuntiin.
Me ja venäläiset.

Pronssisotureiden kutsuminen Suomeen mellakoimaan on ainoastaan noloa.
Me ei tarvita tänne ketään lietsomaan yhtään mitään.
Molemmat vanhempani olivat sodassa, myös äiti lottana. Venäjää vastaan.
Saisi jäädä siihen. Sodan trauma saa pysähtyä minuun.
Vietän tänään Eurooppa-päivää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset