*

Vakaasti rajatilassa Suomesta ja Venäjästä suomeksi ja venäjäksi

Heräsikö vihdoin venäjänkielinen äänestäjä?

Blogikirjoitus on virolaisessa Postimees -lehdessä julkaisun kommentin suomennos / Этот блог является переводом на финский язык комментария блоггера в эстонской газете "Постимеэс".

Kun päätin viime tingalla Helsingin Vihreiden kannustamana asettua ehdolle äskeisissä kuntavaaleissa, kävin pääni sisällä läpi kaikki mahdolliset ikävyydet, jotka päätökseni voi minulle tuottaa. Totesin, että suurin osa niitä liittyisi venäläistaustaani. Puoluetta kiinnosti venäläisyyteni mahdollisena uusien äänestäjien vetonaulana — sen kyllä teimme toisillemme selväksi heti alkuun, eikä minulla ollut mitään vastaan sanottavaa. Totesimme myös senkin tosiseikan, etteivät Vihreät ole venäjänkielisille äänestämisen näkökulmasta mikään ykköspuolue — jos meikälainen ylipäätänsä äänestää. 

Venäläistaustaisten politiikkakriittisyys on tiedossa, niin kuin sen syytkin. Pääsyynä on, että nykyiset Suomessa asuvat venäläistaustaiset äänestäjät muuttivat aikoinaan kotimaastaan pois, koska kotimaan politiikka palveli ainoastaan eliitin tarpeita siinä, missä tavalliset kansalaiset joutuivat selviytymään. Juuri siksi toiseen maahan omasta tahdosta muuttanut venäjänkielinen on usein luonteelta äärimmäisen totinen selviytyjä, joka muuttaa ensisijäisesti lasten, eikä itsensä tahden. Siksi hän odottaa uuden asuinmaansa politiikalta 

  1. sitä, että politiikka ei millään häiritse hänen elämäänsä ja 
  2. politiikasta on hänelle jotakin konkreetista, käden koskettavissa olevaa hyötyä tai arkielämän helpotusta — vaikka verokevennysten muodossa. 

Muuten koko touhu ei todellakaan järin kiinnosta. Lähiluonto? Urbaanikulttuuri? Lähiruoka? Fillarit? Ei tule kuuloonkaan. Ilmainen varhaiskasvatus? Mistä rahat? Taasko veronkorotus?

Sen kaiken takia odotin potentiaalisilta äänestäjiltä — myönnän tämän avoimesti — ikäviä reaktioita, pilkkaamista ja trollausta, jotka edellisten vaalien aikana ilmenivät venäjänkielisessä yhteisössä runsaasti. Vitsailin myös itselleni, että jos saan yhden äänen, niin tiedän, keneltä se on tullut.

Mutta. Mutta-mutta. Osoittautui, että tempora — niin kuin moreskin ovat selvästi muuttuneet. Ja vaikka koko Suomen 164 venäläistaustaisista ehdokkaista valtuustoihin pääsivät vain 4, venäläistaustaisiin ehdokkasiin alettiin suhtautumaan heidän omassa yhteisössään paljon lämpimämpi — ja ennen kaikkea suhtautuminen oli vakava. Jos edellisissä kunnallisvaaleissa he olivat vielä ”outoja lintuja” ja heitä syytettiin omien etujensa ajamisesta, niin tällä kerta oli tunne, että tässähän ovat nämä MEIDÄN ehdokkaamme. Törmäsin vain pariin trolliin, joista toinen asusteli jossain USA:ssa. Sen sijaan kannatusta, tsemppausta ja aitoa kiinnostusta oli paljon niin netissä kuin keskustelutilaisuuksissakin. Ihmiset kysyivät tietääkseen, eikä haastaakseen tai kiusatakseen. He jakoivat mielipiteitä ja havaintoja arjen epäkohdista, ja myös kelpoja parannusehdotuksia, eivätkä yleisiä valituksia tai avunhuutoja, niin kuin se usein tapahtui paneeleissa vielä muutama vuosi aiemmin. Pyrkimys yhteishengen löytämiseen oli tuntuva ja yllättävä. Vaalit näkyivät yhteisössä — ainakin täällä Pääkaupunkiseudulla — täysin eri volyymilla, kuin ennen. Tajusin sen luettuani erään äänestäjän postauksen, jossa hän perusti, miksi hän äänestäisi kokoomuslaista Daniel Sazonovia eikä minua: syynä oli nimenomaa ideologia — hänelle minä edustin poliittisesti ”väärää” puoluetta. Edellisissä kunnallisvaaleissa ja jopa vuoden 2015 Eduskuntavaaleissa en havainnut yhtään tämän tasoita venäjänkielistä poliittisesta keskustelua.

Kysymys kuuluu — olemmeko me venäjänkieliset äänestäjät ikään kuin vähitellen heräämässä siihen, että yhteisössämme kasvavat poliitikot, jotka ovat valmiina ottamaan huomioonsa meidän intressimme osana koko yhteiskuntamme intressejä — nimenomaan osana yhteiskuntamme intressejä, eikä erillisenä poliittisena agendana?

Muodollista vastausta on tietenkin syytä odottaa Tilastokeskukselta, jossa lasketaan jossain vaiheessa ainakin ulkomaalaistaustaisten äänestäjien äänestysprosentti. Mutta luvut eivät kerro tunnelmasta. Tunnelma oli korkeinta vuosiin. Ja sitä on syytä ylläpitää korkealla: meillä on vuosina 2018 ja 2019 peräkkäiset vaalit.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Tässä asiassa venäläistaustaiset ovat enimmäkseen oikeassa, elämän pääasioita tavalliselle tallaajalle kun eivät todellakaan ole lähiluonto, urbaanikulttuuri, lähiruoka tai fillari, ellei se satu olemaan ainoa mahdollinen kulkuneuvo. Tämä koskee monia suomalaisiakin, mutta he antavat poliitikkojen huijata itseään tyhjällä retoriikalla.

хорошо сделанный, российские братья!

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

Toivosin tosiaan venäjänkieliset mukaan, Kotkassa olen edelleen ainoa ulkomaalaistaustainen valtuutettu.

Tiedän että osa minua äänestäneistä ovat jotain muuta kun Kotkassa asuvia Belgialaisia (noin 7 kpl) .

Yksikään puolue Kotkassa ei tosissaan pyrkinyt vetoamaan ulkomaalaistaustaisiin äänestäjiin.

Ilmeisesti he laskevat jos kosi venäläisiä äänestäjiä he menettävät kantasuomalaisten kannatus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset